Suomen Kirjailijaliiton jäsenyys ja status

Sunnuntai 3.4.2011 klo 15.44

Muutaman viikon sisällä kolme eri henkilöä on ihmetellyt minulle sitä, miksi sinne Suomen Kirjailijaliittoon on niin vaikea päästä jäseneksi. Kukaan heistä ei ollut hakenut jäsenyyttä, mutta oli lukenut vaikeudesta Hesarista tai jostakin muusta lehdestä.

Kirjailijaliiton jäseneksi hyväksymiselle on luotu perusteet, jotka löytyvät liiton nettisivuilta. Itse olen ollut parisen vuotta jäsen, hyväksyminen tuli toisella hakemiskerralla kolmannen romaanin jälkeen.

Ihmettelen, käydäänkö Metalliliiton, Palvelualojen ammattiliiton tai minkään muun ammattijärjestön jäsenyydestä samanlaista keskustelua mediassa. Ammattijärjestönä minä Kirjailijaliittoa pidän: samaa työtä tekevien ihmisten yhteisten asioiden edistäjänä. Liiton lakimies-, neuvonta- ja koulutuspalveluja olen jo käyttänyt, ja jäsenmaksun arvoisiksi havainnut.

Minusta ratkaiseva sanamuoto tuossa nettilinkissä koostuu sanoista ammatillinen taso. Kyseessä on siis kirjoittaja, joka harjoittaa kirjailijuutta enemmän tai vähemmän ammattina. Sen, mikä on tuotoksen taiteellinen taso ratkaisee kukin lukija omassa mielessään.

Maine, kunnia ja status eivät nimittäin jäsenmaksun maksamisesta vahvistu. Ei Metalliliitossa, ei Kirjailijaliitossa eikä missään muussakaan liitossa.

Saamme mediasta sitä mitä ansaitsemme

Keskiviikko 9.3.2011 klo 9.27

Suomessa on seurattu television katsojien mieltymyksiä koekotitalouksien avulla vuodesta 1960 lähtien. Nykyisin television katselua seuraa Finnpanel Oy. Suosituimmat katselukokemukset löytyvät täältä.

Mitä me suomalaiset katsoimme viikolla 9/2011? Yli miljoonan katsojan rajan pääsi vain Idolsin sunnuntaina esitetty jakso. Toiseksi ylsi Salattujen elämien maanantaisessio, ja kolmanneksi toinen ikivihreä, MTV 3:n lähetys Miss Suomi-kisoista 851 000 katsojalla.

En tiedä, onko syytä huolestua jos ne ohjelmat joita itse katsoin tuolla viikolla eivät ole lähelläkään kärkeä. Tai siitä, että suosituimmat asiaohjelmat keräsivät vain puolisen miljoonaa katsojaa - viikolla, jolloin esimerkiksi Libyassa taistellaan elämästä, kuolemasta ja meille kaikille kultaakin kalliimmasta öljystä.

Kysymys on myös tilastoharhasta. Kuinkahan moni Idolsin katsoja katsoi samalla viikolla esimerkiksi Avaraa luontoa, Ajankohtaista kakkosta tai puoli yhdeksän uutisia?

Vuonna 1960 suosikkien määrittely oli ehkä helpompaa, kun kanavia ei ollut läheskään nykyistä määrää. Ohjelmapolitiikan, ja sitä kautta esille nostettavien puheenaiheiden määrittely oli ehkä helpompaa. Sekä hyvässä ja pahassa.

Tämän päivän Munamies lieneekin ollut 60-luvulla eräs Spede Pasanen. Saas nähdä, kuoriutuuko munasta yhtä pitkäaikainen viihdyttäjä olohuoneisiimme kuin edeltäjästään. Epäilen.

Vallankumous ja matala keski-ikä kuuluvat yhteen

Perjantai 18.2.2011 klo 8.02

Televisiokuvat Pohjois-Afrikan levottomuuksista tuovat koteihimme useimmiten nuoria kiivaita miehiä, jotka haluavat muutoksia kotimaidensa olosuhteisiin. He haluavat työtä, parempaa elintasoa ja enemmän vapauksia. Kansalaisten keski-ikä niillä kulmilla on nyt vähän yli 20 vuotta.

Meidän suomalaisten keski-ikä nousee koko ajan - ainakin näillä maahanmuuttomäärillä. Tilastojen mukaan kansamme keski-ikä on vuonna 2028 noin 45 vuotta. Suurin ikäryhmä ovat silloin 64-74-vuotiaat naiset, eli vuosina 1954-1964 syntyneet.

Vielä sata vuotta sitten myös suomalaisten keski-ikä oli reilusti alle 30 vuotta. Niinä vuosina Suomi irtautui Venäjästä ja itsenäistyi.

Kysymyksessä ei liene sattuma: vallankumous vaatii aina nuorta verta ja nuoria sankareita. Vuonna 2028 Suomessa tulee siis vallitsemaan syvä rauha ja demokratia.

Asiassa on puolensa ja puolensa: nuoruus ja muutoksen halu luo aina jotakin uutta. Jotkut puhuvat luovasta tuhosta.

Perussuomalaisuudesta ja asiantuntijuuden murroksesta

Sunnuntai 6.2.2011 klo 8.13

Männä viikolla mediassa kohkattiin havainnosta, jonka mukaan Perussuomalaisten vaalikamppailua varten julkistama ilmastopoliittinen ohjelma on sanasta sanaan, kirjoitusvirheineen kaikkineen sama kuin Metalliliiton aikaisemmin itselleen laatima ohjelma. Perussuomalaisia, ja erityisesti heidän puheenjohtajaansa Timo Soinia syytettiin plagioinnista.

En usko, että kohu tuli persuille yllätyksenä. Tokihan he tiesivät, että heidän kampanjoinnissaan näkyvästi mukana olevien henkilöiden taustojen takia kaikki yhteneväisyydet Metalliliiton ja Perussuomalaisten viestinnän välillä ovat nyt median suurennuslasin alla.

Mielenkiintoinen on myös väite plagioinnista. Entäpä, jos kysymys onkin ilmiöstä, jota eräät sosiaalisen käyttäytymisen tutkijat kutsuvat tapahtuneeksi asiantuntijuuden muutokseksi?

Tutkijoiden mukaan asiantuntemus ei missään asiassa  enää synny arvonimen, aseman tai vanhojen meriittien mukaan. Ei; se syntyy sosiaalisessa kanssakäymisessä. Asioista jotakin tietävä esittää väitteen, joku esittää siihen vastaväitteen ja näin syntyy keskustelua. Ensimmäistä asiantuntijaa ei enää uskota, ellei hän ole sosiaalisilta taidoiltaan uskottava viestijä.

Eli Perussuomalaiset ovat nyt esittäneet haasteen omalla - ja ehkä vähän Metalliliitonkin - suulla. Heidän ohjelmansa poikkeaa aika tavalla siitä, mitä muissa puolueissa ajatellaan ilmastoasioista. Toivon isosta ja tärkeästä asiasta syntyvän keskustelua - ja sitä kautta uutta asiantuntijuutta.

Kirjallisuuskritiikistä on oltava moneksi

Torstai 20.1.2011 klo 7.34

Suomen Maakuntakirjailijat järjesti Jyväskylän Kirjailijatalolla tilaisuuden, jossa käsiteltiin kirjallisuuskritiikin tilaa. Linkkinä tilaisuuden antia käsittelevä Kansan Uutisten juttu.

Kirjailija tarvitsee kritiikkiä eli palautetta työstään. Lukijoiltaan: sekä ammattikriitikoilta että heiltä jotka lukevat kirjoja huvikseen, löytääkseen niistä jotakin tärkeää, ymmärtääkseen elämää tai jostakin muusta syystä.

Ammattikriitikko tuntuu olevan sukupuuttoon kuolemassa oleva laji. Sillä palkkiotasolla, jota isot mediat maksavat kirjojen lukemisesta ja arvottamisesta freelancereina toimiville kriitikoille ei elä. Toivottavasti kysymyksessä ei ole yksi oire kirjallisuuden merkityksen vähenemisestä - tai pikemminkin sen muuttuvasta arvottamisesta.

Netin, ja siellä virtaavan vapaan ajatusvirran suhteesta kirjallisuuden arvottamiseen en ole niin huolissani kuin jotkut panelisteista näkyivät olleen. Netistä löytyy tällä hetkellä tosi upeita päiväkirjoja luetuista kirjoista, ja niiden herättämistä ajatuksista.

Palautetta - ja arvokasta sellaista - kirjailijalle se on sekin. Ilman nettiä se jäisi saamatta.

Laskun aika koittaa suurille puolueille

Sunnuntai 19.12.2010 klo 14.22

Joulun alla julkaistut mielipidekyselyt ennakoivat Perussuomalaisille ensi kevään eduskuntavaaleissa 15-20 prosentin kannatusta. Suurissa puolueissa (Kokoomus, Keskusta ja SDP) tulokset ovat herättäneet levottomuutta. Yleisesti on mietitty sitä, kestääkö Timo Soinin luotsaaman puolueen suosio tällaisena aina vaaleihin saakka.

Miksei kestäisi? Itse uskon, että Persujen suosion räjähdysmäisessä nousussa on kysymys kansalaisten vastareaktiosta maassa viimeisten 20 vuoden aikana harjoitetulle politiikalle. Tuloerojen kasvu on ollut jatkuvaa aina 90-luvun alun lamasta lähtien. Yhä suurempi osuus kansasta on jo pudonnut hyvinvoinnin kelkasta - riippumatta siitä, millainen sinisen-punaisen-vihreän kombinaatio vallassa on kulloinkin ollut.

Selitystä tukee sekin ennuste, ettei pienempien puolueiden voimasuhteisiin (Vihreät, Kristillisdemokraatit ja muut) näyttäisi olevan tulossa suuria muutoksia. Kolmea suurinta puoluetta on vaikea erottaa toisistaan. Jokainen niistä tuntuu olevan sekä työväenpuolue ja ympäristöpuolue.

Toivottavasti Perussuomalaisten nousun aiheuttama hämmennys ei latista kevään poliittista keskustelua. Monta tärkeää asiaa liikkuu ajassa: EU:n ja euron tulevaisuus, ilmastonmuutoksen hillitseminen, maahanmuuttopolitiikka, valtionvelan hallinta, muun muassa.

Ne, jotka Arkadianmäelle valitaan joutuvat joka tapauksessa ottamaan kantaa noihin asioihin - ja tekemään isoja päätöksiä.

Kolme lisätehtävää suomalaisille

Lauantai 27.11.2010 klo 6.32

Tällä viikolla julkaistu Suomen maabrändityöryhmän loppuraportti sisältää paljon hyviä ajatuksia. Raportistä löytyy konkreettisia ajatuksia siihen, miten maa makaisi jatkossa paremmin. Siitä kiitos tekijöille.

Kolmea tehtävää jäin näistä raportin esityksistä kaipaamaan, tai kaipaan niitä sinne konkreettisemmin sanoin:

- Kuluta vähemmän.

Meitä suomalaisia on viisi miljoonaa. Maailmassa on kohta seitsemän miljardia asukasta. Luonnonresurssit eivät riitä kaikille, jotka niitä haluavat yhä lisää. Kuinka yhdistää pienempi kulutus, ja jatkuva taloudellinen kasvu?

- Älä anna tuloerojen kasvaa

90-luvun lamavuosista lähtien tuloerojen kasvu suomalaisten keskuudessa on ollut rajua, ja kehitys kiihtyy. Raportin muut hienot tehtävät eivät toteudu, jos tätä ei oteta johtoajatukseksi.

- Vaikuta demokraattisesti

Johtuen paljolti edellisestä, kansalaisten äänestysaktiivisuus kaikissa vaaleissa on pudonnut, eikä vapaaehtoistyölle löydy tekijöitä. Yhdistystoiminta, yksi suomalaisen yhteiskunnan tukijaloista hiipuu vetäjien puutteeseen. Ääriliikkeiden äänenpainot saavat lisää valtaa, niin eduskunnassa kuin muissakin päätöksentekoelimissä.

Hyvä huono uutinen eläinrääkkäyksestä

Keskiviikko 3.11.2010 klo 10.33

Vuoden eläinsuojelutekona palkittiin hevosten huonon kohtelun paljastaminen Iitissä. Asiasta uutisoi muun muassa PK Kymenlaakso.

Vanha sanonta kuuluu, että huono uutinen on hyvä uutinen. Tässä tapauksessa se pitää masentavan hyvin paikkansa. Herättävä uutinen, joka tapauksessa.

Toivottavasti tulevina vuosina eläinsuojelurikoksen paljastamista ei tarvitse enää palkita vuoden eläinsuojelutekona.

Suomi ei ole suuri, mutta Venäjä on

Sunnuntai 22.8.2010 klo 7.40

Kokoomuksen varhaiskeski-ikäinen johtoketju (Katainen-Stubb-Häkämies) on näköjään saanut aikaan pienehkön mediakalabaliikin puheillaan siitä, onko Venäjä suuri vai ei.

Jyrki Katainen on lehtitietojen mukaan verrannut Venäjän taloutta Hollantiin, ja sillä perusteella maa ei olisi suurvalta.

Sillä ei liene väliä, onko Venäjä globaalisti numero ykkönen vai kakkonen. Sillä on, että se on edelleen tuossa naapurissa.

Ja historia osoittaa, että Suomelle tämä isojen toleranssien suuri maa tulee aina olemaan suurvalta.

Persuilta voi odottaa tulosilmoitusta

Maanantai 26.7.2010 klo 9.45

Ryhmä perussuomalaisia kaupunginvaltuutettuja julkaisi lauantaina yhteisen maahanmuuttokriittisen vaaliohjelman, nimeltään Nuiva vaalimanifesti. Se löytyy mm. Vesa-Matti Saarakkalan nettisivuilta.

Eduskuntavaalien lähestyessä tällaiset - puolesta ja vastaan kirjoitetut - kannanotot isoista, yhteisistä asioista ovat tervetulleita. Maahanmuutto, ja maahanmuuttajien kotouttaminen on yksi isoista asioista.

Perussuomalaisten näkyvyyden lisääntyminen ja gallup-menestys ovat mielenkiintoinen ilmiö. Ainakin näyttää siltä, että puolue kerää suuren osan kannatuksestaan kritisoimalla muiden puolueiden linjauksia.

Samalla on kuitenkin muistettava, että edellisissä eduskuntavaaleissa puolue sai itse suurmenestyksen (5 edustajapaikkaa). Sama tahti jatkui kunnallisvaaleissa (5,4 prosentin valtakunnallinen kannatus).

Lisääntynyt kannatus tarkoittaa, että puolueelta voi pikkuhiljaa vaatia tuloksia sen itsensä läpiajamista hyvistä päätöksistä. Onhan Persut äänestetty paikoilleen nimenomaan päättäjiksi, ei protestoijksi.

Jää nähtäväksi, millä intensiteetillä puolueen omilla aikaansaannoksilla rummutetaan jo ennen kevään 2011 vaaleja.

On saatava olla eri mieltä - maanpuolustuksestakin

Maanantai 7.6.2010 klo 8.00

Puolustusvoimien lippujuhlaparaati oli viime perjantaina Kotkassa. Paraatin yhteydessä rauhanpuolustajat osoittivat mieltään Suomen Afganistanin-operaatiota vastaan. Poliisi poisti heidän banderollinsa marssireitin varrelta.

Vaikka suhtaudunkin itse aseelliseen maanpuolustukseen myönteisesti, niin mielestäni banderollin poisto oli turhaa. Vapaassa maassa pitää saada olla eri mieltä - muuten vuosien 1939-1944 raskaat uhrit olivat turhia.

Natosta, ja Suomen roolista sen tulevasta roolista sen kumppanina/jäsenenä puhutaan muutenkin liian vähän.

Konservatiivista sairaalahoitoa

Torstai 27.5.2010 klo 6.58

Toimittajan työssä törmää siihen tosiasiaan, kuinka vähän me arvostamme kaunista kieltämme. Sairaalan kehittämissuunnitelmassa sanottiin, että konservatiivihoidon osastoa numero 2 kehitetään edelleen.

Tuo lienee suomeksi vuodeosasto? Samalla logiikalla avohoito lienee nykyisin liberaalihoitoa.

24.4.: Haminan Suomalainen Kirjakauppa

Maanantai 19.4.2010 klo 14.07

Lauantaina 24.4. alkaen klo 11.30 olen Haminan Suomalaisessa Kirjakaupassa puhumassa kirjoistani ja kirjoittamisesta. Paikalla on myös Haminan Teatterin väkeä, juttelemassa kevään ja kesän näytelmistään.

Mielenkiintoinen kattaus. Saas nähdä, mitä siitä seuraa...

Suomalaisten geenit muuttuvat ajan mukana

Perjantai 2.4.2010 klo 15.19

Muutama viikko sitten mediassa uutisoitiin näyttävästi, että meidän suomalaisten geeniperimä on lähempänä hollantilaisten kuin unkarilaisten vastaavaa perimää. Näin kertoi mm. Hesari 17.3. Idästä olemme saaneet perimää ennen kaikkea Virosta, mutta emme sen kauempaa.

Jännästi se, kuulummeko itäiseen vaiko läntiseen kansojenyhteisöön vaihtelee myös tieteen silmissä. Muutama vuosikymmen sitten juuremme olivat vielä vankasti Volgan mutkassa. Nyt lähestymme Brysseliä.

Kiinasta on ennustettu maailman ykköstalousmahtia muutaman vuosikymmenen kuluttua. Löytyyköhän meille silloin sukujuuria Jangtse-joen varrelta?

Oksasen Puhdistus tekee hyvää

Keskiviikko 31.3.2010 klo 6.09

Sofi Oksasen Puhdistus-romaanille eilen myönnetystä Pohjoismaisesta kirjallisuuspalkinnosta on helppoa olla iloinen.

Se on hyvä esimerkki siitä, että myös Suomen ja Viron kaltaisten pienten maiden historiassa ja kulttuurissa on aiheita, jotka hyvin kerrottuina vetoavat myös muista kulttuureista tuleviin lukijoihin.

Onnittelut!

Mistä tätä negatiivisuutta oikein tulee?

Perjantai 22.1.2010 klo 7.08

Avaan netin, ja ykkösuutinen avaussivulla liittyy uuden Miss Suomen miessuhteeseen. Sitä valotetaan perättäisinä päivinä exän, nykyisen ja huomenna kenties tulevan miehen kannalta. Sitä samaa on teksti-tv:n uutisotsikoissa.

Pohtamon ja Aavikon aikoihin taisi riittää, että nuori nainen katsottiin kauneimmaksi, ja hän oli fiksu. Nuoren ihmisen annettiin vähän aikaa iloita voitostaan, ennen kuin törkysanko tuli julkisesti niskaan.

Sitä samaa kyykyttämistä on televisio pullollaan joka ilta. Visailuformaatit pohjautuvat siihen, että ihmisen heikkouksia arvostellaan julkisesti.

Mitähän tämä tapa kertoo maamme henkisestä tilasta, ja millaisen mallin se antaa aikuisuuttaan vasta lähestyville ikäluokille?

Juutalainen kirjallisuus - ja suomalainen

Lauantai 10.1.2009 klo 17.42

Luin joulun seutuna Nathan Englanderin romaanin Erikoistapausten ministeriö (Like 2008). Kirjan takakannessa kerrotaan näin: "Amerikanjuutalaisen kirjallisuuden parasta perintöä uudistavaa Englanderia ei ole turhaan verrattu Singeriin, Rothiin ja Malamudiin."

Tuo luokittelu nimenomaan juutalaiseksi kirjallisuudeksi on mielenkiintoista. Samaa luokittelua on tehty useammassakin Englanderin romaania koskevassa kritiikissä jotka olen lukenut. Kansojen sulatusuuni ei siis ole pystynyt kuorimaan tämän "juutalaisuuden" olemuksesta jotakin merkittävää pois. Mitähän se jokin mahtaa olla?

Siitä voi johtaa ajatuksia myös suomalaisen kirjallisuuden kuvaan maailmalla. Arto Paasilinna lienee tämän hetken menestynein kirjailijamme kansainvälisesti. Ainakin hän on yksi näkyvimmistä. Olisikohan siitä apua, jos meitä, vielä tuntemattomia kynäilijöitä markkinoitaisiin ulkomaisille kustantajille ja lukijoille lauseella "suomalaisen kirjallisuuden parasta perintöä uudistavaa X:ää ei ole turhaan verrattu Paasilinnaan."

Kahtalainen Suomi - kirjallisuudessa

Lauantai 18.10.2008 klo 8.35

Suomen Maakuntakirjailijat ry, jonka johtokunnan jäsen olen valmistelee parhaillaan Nivalassa 15.11. pidettävää Kahtalainen Suomi - kirjallisuustapahtumaa.

Miettiessämme viime keväänä jokavuotisen kirjallisuussessiomme teemaa tuo kahtalaisuus, kahtiajakoisuus nousi aika nopeasti esille. Nimenomaan sellaisena, kuin kirjallisuus yrittää sitä kuvata.

Kahtiajakoisuus kai kuuluu ihmisen perusolemukseen; kaikki näyttäisi olevan hyvin, mutta silti odotamme elämältä enemmän; se läheisin ihminen tuntuu hyvältä, mutta toki hän voisi olla vielä parempi; terveys on kohtalainen, mutta eiköhän vaan ole jotakin kolotusta taas tulossa.

Ei kirjallisuus, eikä kirjailijakaan pääse tuosta kahtiajakoisuudesta eroon. Kautta aikojen Dickensit sun muut ovat kuvanneet eroa hyvä- ja huono-osaisten välillä. Jari Tervoa pidetään yhä lappilaisena kirjailijana, vaikka hän on jo iät ja ajat kirjoittanut aivan muuta kuin rovaniemeläisproosaa.

Niin, ja se kahtiajakoisuus lukijapalautteessa: hyvä vaiko huono? Ei harmaata, vaan joko mustaa tai valkoista.