Eläköönhuuto väärin ymmärretylle kulttuurille

Kappaleitteni sanat ymmärretään aina väärin. Ymmärtäkää sitten, kele. Jotenkin näin muistelen Juice Leskisen vastanneen jossakin muinaisessa televisio-ohjelmassa juontajan kysymykseen omien tuotostensa mahdollisesta sanomasta. Nuo sanat palasivat mieleeni, kun ymmärsin aivan väärin erään romaanin ydinsanoman.

Maailma on pullollaan erilaisia kirjoitusoppaita. Joissakin niistä pohditaan sitä, pitääkö romaanissa olla aina juoni. Yksi omista suosikeistani on kauhuklassikkojen luojan Stephen Kingin teos Kirjoittamisesta (On writing) vuodelta 2000. Kirjahyllystäni löytyvässä opuksessaan King julistaa, että hänen mielestään tarinan juoni on niin niljakas otus, ettei sen luomiseen pitäisi kenenkään tarkoituksella ryhtyä.

Oppaissa pohditaan joskus sitäkin, pitääkö kirjailijalla olla teoksessaan jokin sanoma tai julistus. Siitäkin voi olla montaa mieltä. Kokovartalopeilin edessä on jo kirjoitettu melko monta teosta, joko pystyyn nostetulla etusormella tai ilman sitä. Oman totuutensa julistaminen on itse asiassa kirjailijalle helpoin tie päästä ensimmäisen sivunsa ensimmäisestä sanasta sen vihoviimeiseen loppupaatokseen ja -päätökseen. Silloin ei tarvitse miettiä syvällisemmin omien henkilöhahmojensa tekojen ja ajatusten syitä eikä motiiveja.

Toivon aina löytäväni lukemastani tekstistä jonkin teeman tai tarkoituksen, jota sen kirjoittaja on työtä tehdessään itsekin miettinyt. Olen vetänyt vuodesta 2012 lähtien Haminan pääkirjastossa Kirjailijakahvilan nimellä tapahtumaa, jota varten olen lukenut kymmenien kirjailijavieraiden tuotantoa. Kysymyspatteriini on usein kuulunut tuo kysymys heidän kulloisenkin uutuutensa teemasta.

Tänä syksynä kävi ensimmäisen kerran niin, etten osunut omassa lukukokemuksessani lähellekään sitä teemaa, jota kyseinen kirjailija koki käsitelleensä. Hän ehkä jopa hieman hämmentyi, kun olin löytänyt romaanista – josta pidin – ydinasiaksi jotakin aivan muuta kuin hän itse.

Jäin miettimään tuota eroa tarinan erilaisissa tulkinnoissa. Loppupelissä olin siitä hyvilläni. Kulttuurielämyksessä pitääkin olla monia eri tasoja. Jokaisen pitää saada kokea ne omalla tavallaan. Harmi, kun en voi enää kysyä Juicelta, tuliko hänkin mainioiden tekstiensä väärin ymmärtämisestä lopulta samaan tulokseen.