Nettikritiikki pistää miettimään

Keskiviikko 28.4.2010 klo 7.57

Neljäs romaani tuli ulos maaliskuussa. Se tarkoittaa, että kirjoittaja etsii näinä aikoina ympäriltään merkkejä siitä, mitä tarinasta on saatu irti.

Netissä nimimerkki Malmin Polgara kirjoittaa näin: "Kolmas Sudenmaa-romaani eli dekkari kotomaiseen tapaan eikä ollenkas kehno tämäkään. Pitää mielenkiinnon yllä loppuun asti, vähän tragediaakin mukana, perhesellaista siis. Kohtuuhyvä kotomaiseksi!"

Kirjoittaja olettaa, että Polgara on ainakin lukenut kirjan loppuun asti. Hyvä! Mutta tuo viimeinen lause mietityttää. Arvostaako lukija kotimaisien dekkarien laatua? Luetaanko niitä jotenkin eri tavalla kuin muita?

Vai onko kotomaan taso niin heikko, että vähän huonommastakin työn jäljestä voi pitää?

1 kommentti . Avainsanat: kritiiki, kotimainen dekkari

Medianlukutaidottomat pysyvät kärryillä

Perjantai 5.3.2010 klo 6.33

Tänään (5.3.) Hesarin kulttuurisivuilla alkoi juttusarja siitä, miten eri taiteenalojen markkinointi yrittää vaikuttaa toimittajiin ja heidän kirjoittamiinsa juttuihin. Onnittelut mielenkiintoisesta aihevalinnasta!

Ensimmäisenä oli ruotimisen alle päässyt elokuvateollisuus ja se, kuinka promootiokoneisto lennättää myös suomalaistoimittajia haastattelemaan lontoolaishotellin sohvalla raukeana lepäilevää tähtinäyttelijää.

Niitä juttuja ns. naisten- ja perhelehdet ovatkin täynnä: muovisia ihmisen kuvia, joiden perusteella voisi luulla staran avautuneen juuri sille toimittajalle ja lehdelle, vaikka kysymyksessä onkin ollut joukkotapahtuma.

Luulisin, että suurin osa lukijoista on oppinut jo näkemään tuon lävitse, ja lukee jutut koska haluaakin lukea sellaisia. Kaikki ei kuitenkaan ole kulttuurimarkkinoinnin saralla niin näkyvää.

Koulussa opetetaan lapsille nykyisin jonkin verran medianlukutaitoja. Mitenkähän käy niille, jotka eivät niitä opi?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: mediataidot, taidekritiikki, markkinointi

Pastissi, intertekstuaalisuus ja plagiaatti - mitä eroa?

Torstai 7.1.2010 klo 7.11

Eräs kirjailija kertoi minulle, ettei hän juurikaan lue muiden kirjoittamia kirjoja. Hän pelkää saavansa niistä vaikutteita omaan kirjoittamiseensa.

Sivistyssanakirja kertoo, että plagiointi on suoraa kopioimista. Pastissi on tyylin jäljittelyä, ja intertekstuaalisuus on jonkin jo kirjoitetun uudelleen kirjoittamista. Hienoja sanoja. Mutta mitä eroa niillä on?

Olen nyt lukenut erästä menossa olevaa kirjoitusurakkaani varten vinon pinon erilaista uskonnollista kirjallisuutta. Kantaa ottavaa, puolesta ja vastaan olevaa, ristiriitaista mutta ennen kaikkea ajateltua. Nyt se kaikki on jäsentymättömänä möykkynä päässäni ja ruutuvihkoissa.

Syyllistynköhän plagiointiin, kun aion kirjoittaa samasta asiasta, josta jo tuhannet ovat kirjoittaneet? Jos - tai kun - onnistun noiden muiden kirjoittamien teosten ansiosta kirjoittamaan teemaani valottavan tarinan, niin onko se silloin intertekstuaalisuutta?

Ei sillä liene merkitystä. Luultavasti joku muukin miettii tällä hetkellä sitä samaa asiaa.

4 kommenttia . Avainsanat: plagiointi, tekijänoikeudet, ideavarkaus

Kallis köyhyys ärsyttää

Tiistai 14.7.2009 klo 7.45

Luin Jera ja Jyri Hännisen pamfletin Kallis köyhyys (WSOY 2008). Kirja kertoo nimensä mukaisesti suomalaisten aineellisesta köyhtymisestä ja eriarvoistumisesta, lähtien 90-luvun lamasta aina tähän nykyiseen saakka.

Sanakirjan mukaan pamfletti näkyy olevan suomeksi arvosteleva kirjanen päivänpolttavasta aiheesta tai häväistyskirjoitus.

Suosittelen lukemaan Hännisten kirjasen. Ei se päiväperho ole, vaikka ärsyttääkin. Niin pamfletin pitääkin ärsyttää, jos yli 300 000 suomalaisella oli jo viime vuonna merkintä maksuhäiriörekisterissä, ja 85 000 meistä eli pelkän pienen kansaneläkkeen varassa.

Se, johtaako ruokajonojen aiheuttama ärsytys mihinkään, onkin eri asia. Ei se ainakaan näytä johtavan kansalaisia vaaliuurnille.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pamfletti, Kallis köyhyys, mielipidekirjoitukset

Dekkaripäivät taas takana

Sunnuntai 7.6.2009 klo 7.35

Vietin muistaakseni viidettä kertaa kesäistä viikonloppua Kouvolan Dekkaripäivillä. Tällä kertaa en niinkään kuuntelijana, vaan Myllylahden osastolla juttelemassa kirjoistani, kirjoista yleensä ja kirjoittamisesta.

Dekkaripäivät on vakiinnuttanut asemansa rauhallisena ja mukavana kesätapahtumana. Aikataulut ovat kiireettömiä, eikä markkinahumu kaadu kenenkään päälle.

Hyvän tilaisuuden tekemiseen ei aina välttämättä tarvita huipputekniikkaa. Ajattelin sitä, kun tapahtuman puuhanainen Ritva Sorvali heijasti kalvojaan Kouvolan Teatterin takaseinälle.

Ajatella, että hän teki sen niinkin antiikkisella välineellä kuin piirtoheittimellä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Dekkaripäivät

Pörssin logiikka ei ole ihmisen logiikkaa

Torstai 7.5.2009 klo 6.42

Pörssiyhtiöt esittelevät näinä viikkoina osavuosikatsauksensa vuoden 2009 ensimmäiseltä kolmannekselta.

Viime vuoden lopulla pörssiosakkeiden arvot putosivat rajusti. Nyt ne alkavat taas nousta, kun sijoittajat yrittävät arvuutella sitä, milloin se uusi nousu alkaa.

Olen seurannut jännityksellä, mitä jonkin yrityksen pörssikurssille käy sen jälkeen, kun se ilmoittaa työntekijöidensä vähennyksistä. Lähes säännönmukaisesti osakkeen arvo nousee.

Vertailukohdaksi tarvitsisimme nyt yrityksen, joka ilmoittaisi vaikeassa tilanteessa pitävänsä viimeiseen asti kiinni kaikista työntekijöistään: järjestävänsä koulutusta, joka hyödynnetään sitten kun menee taas paremmin, ja tinkivänsä väliaikaisesti sijoitetun pääoman tuottovaatimuksistaan sen hyväksi, että osaava väki pysyy talossa.

Olisi mielenkiintoista nähdä, mitä sen yrityksen osakkeen arvolle kävisi. Nousisikohan se?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pörssikurssit, logiikka, työntekijät

Tekijänoikeudet ovat arvotavaraa - molemmille osapuolille

Tiistai 21.4.2009 klo 12.04

Tekijänoikeuksien myynnistä ja luovutuksesta käydään nyt isompaa ja pienempää porinaa monella suunnalla. Se kertonee siitä, että yritysmaailmassa on lopullisesti herätty siihen, ettei raaka rauta tuo enää rahaa, vaan se mikä on ihmisten päissä.

Valitettavasti tuossa porinassa tahtoo vain unohtua, että moni meistä yrittää hankkia elantonsa sillä päänsä sisällöllä. Viimeisin esimerkki on Sanoma News-konsernin harrastama painostus freelance-journalisteja kohtaan kaikkien tekijänoikeuksien saamiseksi konsernin haltuun mahdollisimman pienellä korvauksella. Lisää infoa asiasta löytyy esimerkiksi Journalistiliiton Freet-nettisivuilta.

Asiaan liittyy paitsi raha, myös juridisia kysymyksiä. Oletetaan, että menisin juttukeikalle, ja kertoisin haastateltavalle että juttu tulee siihen lehteen, ja sen päivän numeroon.

Jos luovuttaisin kaikki tekijänoikeudet kasvottomalle konsernille, käytettäväksi kaikissa mahdollisissa julkaisuissa ja yhteyksissä voisin jokin päivä huomata, että juttu/siihen liittyvät kuvat on julkaistu jossakin täysin sopimattomassa yhteydessä.

Se, mikä on joskus talletettu sähköiseen muotoon säilyy ikuisesti, sanoi joku viisas. Vastuusta se viisas ei puhunut mitään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tekijänoikeudet, vastuukysymymykset, Sanoma News

Google sopii asioista Ameriikan malliin

Perjantai 3.4.2009 klo 7.01

Hakukonejätti Google on virittelemässä palvelustaan sähköisessä muodossa olevan kirjallisuuden jakelukanavaa. Hämmennystä herättää  se, millä tavalla asiasta sovitaan kirjailijoiden, eli tekijänoikeuksien haltijoiden kanssa.

Yritys tiedottaa eri medioissa siitä, millä ehdoilla sopimukseen liitytään,  ja mitä se tarkoittaa. Mielenkiintoista on se, miten tekijänoikeuksien haltija sopimuksen omalta osaltaan hyväksyy: hänen ei tarvitse tehdä mitään.

Äkkinäiselle tulee mieleen, että tapa on riskialtis, ja eurooppalaisen oikeuskäytännön vastainen. Entä, jos en jostakin syystä näe kyseisiä tiedotteita? Olenko silloin sopinut jotakin?

Lisää mielenkiintoisesta aiheesta mm. Journalistiliiton Freet-sivustolla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tekijänoikeudet, Googlen sopimus

Miksi kukaan kirjoittaisi rikoskirjallisuutta?

Perjantai 24.10.2008 klo 13.22

Olen miettinyt aika paljon sitä, miten dekkarit ja ns. korkeakirjalliset romaanit eroavat toisistaan. Aihe on sikäli henkilökohtaisesti ajankohtainen, kun keväällä 2009 ilmestyvästä seuraavasta romaanistani ei tule dekkaria.

Myllylahti Oy:n Mauno Moilanen oli sitä mieltä, että siinä ei ole riittävästi dekkarimaisia piirteitä MurhaMylly-sarjaan. Minulle tuo käy: olenhan kirjoittanut tarinaa, en dekkaria/korkeakirjallista romaania.

Löysin netistä pienkustantamo Blue Moon Oy:n Raimo Salokankaan erinomaista pohdintaa siitä, miksi kukaan kirjoittaa rikoskirjallisuutta, mitä se on ja miksi sitä luetaan.

Joskus kannattaa myöntää, että joku on pähkäillyt asian jo paremmin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: dekkarit, rikoskirjallisuus

« Uudemmat kirjoitukset