Aina on jokin syy iloita

Tiistai 5.11.2024 klo 13.15

Pian selviää, kenestä tulee Yhdysvaltain seuraava presidentti. Valinnalla on suuri merkitys koko Euroopan turvallisuudelle. Ukrainan puolustajilla ovat vähissä sekä ammukset että miehet. Kapealla Gazan maakaistaleella eräs valittu kansa teurastaa oman turvallisuutensa nimissä siviilejä. Onko maailmassa enää yhtään syytä hymyillä?

Kävelin viikonloppuna itselleni tuiki tutuissa metsämaisemissa. Ajattelin oikaista erään pienen suopättäreen poikki katsomaan, miltä joskus 90-luvulla istuttamani männikkö näyttää taannoisten syysmyrskyjen jäljiltä.

Tuolla suolla on eräs rimpinen kohta. Sen silmästä kotitaloni aikuiset pelastivat kerran lapsuudessani siihen uppoamassa olleen lehmän. Vaikka tiesin paikan, olin varomaton. Vajosin rintaani myöten tuohon talvellakin sulana pysyvään, pohjattoman oloiseen suonsilmään.

Nykysuomalainen joutuu perin harvoin yllättäen hengenvaaraan. Pedot eivät saalista meitä, eikä sota kosketa meitä kuin uutisjuttuina ja sähköisinä kuvina. Pahin uhka taitaa olla joutuminen liikenneonnettomuuteen, tai liukastuminen hiekoittamattomalla jalkakäytävällä.

Kun etsii kuohuvan veden ja turpeen keskellä alleen kovempaa jalansijaa tietäen, ettei sellaista löydä, elämän rajallisuudesta tulee totta. Kun ainoa turva on siinä, jaksaako punnertaa itsensä omin voimin takaisin kovemmalle maalle, tajuaa heikkoutensa. Mielessä käy ajatus, että tännekö minä nyt jään? Täältäkö minut aikanaan löydetään?

Pääsin ylös suosta, vaatteet ja kengät vettyneinä ja turpeen tahraamina. Voi olla, että kierrän tuota vaaran paikkaa tästä lähin kauempaa. Läheskään kaikilla ei tällä planeetalla ole sitä mahdollisuutta. Ohjus tulee ilmoittamatta, ja moni asettuu tänäänkin alttiiksi kuolemalle läheistensä puolesta.

Tommy Hellstenin suuhun pannussa ajatuksessa on vinha perä. Pienet asiat – kuten kuivat vaatteet - ovat ihmisen elämässä monesti niitä tärkeimpiä ilon aiheita.

Kiitos upeasta puheohjelmasta, Maria Jungner

Keskiviikko 21.8.2013 klo 7.18

Nykyihminen on totutettu ottamaan vastaan kuvallista tykitystä. Meihin, ja tunteisiimme yritetään vaikuttaa yhä suuremmilla lehtikuvilla, yhä nopeammilla leikkauksilla televisiosarjoissa, yhä värikkäämmillä ja räväkämmillä mainoksilla katukuvissa.

Yhä useammin huomaan kääntäväni autoradion Yle Puheen taajuudelle. Siellä on - onneksi - vielä tarjolla hyviä puheohjelmia. Sellaisia, joissa kaksi ihmistä keskustelee tärkeistä aiheista toisiaan kuunnellen ja kunnioittaen. Rauhallisesti ja ajan kanssa.

Yksi tällainen Yle Puheen ohjelma on Maria Jungnerin emännöimä keskustelusarja, jossa hän kutsuu studioon vieraakseen ihmisiä joilla on omia mielipiteitä asioista. Esimerkkinä vaikkapa tämä, Yle Areenassa kuultavissa oleva ohjelma, jossa hänen vieraanaan on kirjailija ja terapeutti Tommy Hellsten.

http://areena.yle.fi/radio/1932448

Onko virtahepo koskaan tullut vieraaksesi?