Joskus kannattaa kulkea valtateiden välissäTorstai 24.9.2026 klo 9.09
Pyhännälle Pohjois-Pohjanmaalla tarvittiin 1900-luvun alussa uusi kirkko. Arkkitehdiksi saatiin kirkkojen suunnittelijana melko tuntematon W. A. Tötterström, Reisjärven jo 1820-luvulla rakennetun puukirkon kunnostuksen suunnittelija. Pyhännän tyyliltään harvinaisen kirkon rakensivat paikalliset kirvesmiehet. Tätä en tietäisi, jos olisin tyytynyt palaamaan pohjoisesta etelään nelostietä pitkin. Monilta osuuksiltaan nykyisin moottoriteiksi parannetut liikenteen valtaväylät ovat turvallisia kulkijoilleen. Niiden kunnosta pidetään hyvää huolta. Hirviaidat varjelevat molemmin puolin kulkijaa erämaisilta harmeilta. Kun pissahätä tai nälkä yllättää, on melko varmaa että jo muutaman kilometrin päässä valoviitat kutsuvat autoilijoita laatikkomaisten liikenneasemien palvelujen pariin. Liikenteen keskittymisessä nelostien kaltaisiin ihmiskunnan uittoränneihin on myös varjopuolensa. Kun tiet eivät enää kiemurtele entisaikojen tapaan pienten kuntakeskusten lävitse, jää moni hieno paikkakunta Pyhännän tapaan käymättä ja näkemättä. Ne piirtyvät hetkeksi moottoritieltä erkanevina opastekyltteinä silmien verkkokalvoille, unohtuen viimeistään seuraavan kyltin kohdalla. Pyhäntää, Kestilää, Kiuruvettä, Pielavettä ja monta muuta paikkaa ei kohta ole enää olemassa. Ne korvautuvat ABC:llä, Juustoportilla tai HelmiSimpukalla. Samanlainen keskittymiskehitys on tapahtumassa muuallakin yhteiskunnassamme – ja pahoin pelkään, että myös meidän ihmisten korvien välissä. Yritämme päästä mahdollisimman nopeasti, mukavasti ja turvallisesti Pyhännän kaltaisten paikkojen ohi. Ajamme Suomen ja ihmismielen ohitusteitä välttääksemme matkojemme hidasteet. Samalla kun välttelemme hidasteita, välttelemme myös syitä katsella ympärillemme sitä, mikä mahdollisesti olisi kaunista moottoriteiden ja omien ajatustemme harmaiden betonisten meluaitojen takana. Klikkauksista eloon heräävät algoritmit seuraavat koko ajan tekemisiämme ja googlauksiamme. Kun pysymme samoilla suurilla valtateillä joilla kaikki muutkin liikkuvat, algoritmit tarjoavat seuraavaksi netin taikamaailmasta meille mainoksia noiden pääurien varrella tarjolla olevista houkutuksista. Se unohtuu, että Pyhännälläkin on hieno kalevalaista kansallisromantiikkaa edustava puukirkko, että ihmiset käyvät siellä sunnuntaisin kirkonmenoissa, eläen muina päivinä tavallista pyhäntäläistä arkeaan. Sitä, joka saattaisi juuri historiansa ja arkisuutensa takia olla mielenkiintoista. Reissuillaan kannattaa joskus jättää huomiotta Google Mapsin ehdottama suorin ja nopein reitti paikasta A paikkaan B. Jo seuraava melkein huomaamaton opastekyltti tai tienviitta kaikkien käyttämältä pääuralta voi johtaa paikkaan, jonka muistat vielä senkin jälkeen kun pamautat kotipihassasi auton oven kiinni. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pyhäntä, valtatiet, valtaväylät, kirkot, algoritmit, sivupolut, Martti Linna |

