Vertailua: datakeskukset vs. metsäpatruunat

Maanantai 12.10.2026 klo 9.47

Sähkösyöpöt datakeskukset, ja sellaisia rakennuttavien tahojen lainsäädännöstä porsaanreikiä etsivät lakimiesarmeijat puhuttavat näinä päivinä kansalaisia. Tilanne muistuttaa jollain tavalla 1800-luvun loppua, jolloin muita kansalaisia rohkeammat metsäpatruunat rakennuttivat kirveen koskemattomien metsien keskelle, vapaana kuohuneiden koskien varsille sahoja sekä selluloosa- ja paperitehtaita. Hankkeissa on samoja piirteitä, mutta paljon on myös eroja.

G.A. Serlachius, Hans Gutzeit, Antti Ahlström ja kumppanit eivät olleet mitään enkeleitä. Metsien ja vesistöjen käytön ekologisesti, sosiaalisesti tai taloudellisesti kestävän käytön periaatteet eivät olleet ensisijaisina heidän mielessään Seuraukset olivat samoja, joista puhumme tänäkin päivänä: luonnon monimuotoisuuden vähenemistä, vesistöjen likaantumista ja muita haittoja.

Suomalainen raakapuu oli halpaa ja sitä oli paljon. Koskissa oli valjastettavaa energiaa. Työväki oli osaamatonta, mutta sitä oli runsaasti saatavilla ja pienillä palkoilla. Tänä päivänä datakeskusten omistajia houkuttelee Suomeen ennen kaikkea halpa tuulienergia. Tuo ”halpuus” tarkoittaa suurien tuulipuistojen rakentamista keskelle erämaita, ja leveitä metsiä halkovia sähkönsiirtokäytäviä pohjoisesta etelään. Kun haitat eivät ole näkyvissä, ne jäävät pois ihmisten mielistä.

Serlachius, Gutzeit, Ahlström ja muut ”metsäperkeleet” tunnettiin nimeltä. Heidät jopa nähtiin silloin tällöin puuruukkiensa teillä ja koneiden ääressä. Monet heistä jopa asuivat yhteisöjen keskelle rakennetuissa hulppeissa patruunantaloissa. Kuinka hyvin tunnemme datakeskuksia Suomeen rakentavien digijättien omistajat? Tai edes palkkajohtajat ja heidän aivoituksensa?

Saadakseen työntekijöitä sahoilleen ja selluloosatehtailleen metsäpatruunoiden täytyi kouluttaa heitä, sekä järjestää heille kohtuulliset asuinolot. He rakennuttivat Myllykosken, Kuusankosken, Kaukopään ja Varkauden kaltaisia yhteisöjä kirkkoineen, kouluineen ja muine palveluineen. Kun kirjoitin viime keväänä ilmestynyttä Metsäpatruunoiden perintö -kirjaani, hämmästyin sitä kuinka paljon tuo vähäinen määrä miehiä ja naisia vaikutti siihen miltä hyvinvointi-Suomi näyttää tänäkin päivänä. On mielenkiintoista nähdä, millaisia yhteisöjä datakeskusten omistajat saavat aikaan maahamme – vai saavatko minkään laisia?

Monet metsäpatruunoista tukivat avokätisesti suomalaista tiedettä, taidetta ja kulttuurielämää. Alvar Aaltoa voi tuskin mainita arkkitehtuurin saralla mainitsematta myös Sunilaa, ja muita hänen suunnittelemiaan tehdasyhteisöjä. Akseli Gallen-Kallela ja muut suomalaisen taiteen kultakauden taiteilijat saivat säännöllistä rahoitusta patruunoiden taskuista. Samat rahalähteet pyörittävät edelleen monia taidetta ja tiedettä tukevia yleishyödyllisiä säätiöitä. Saas nähdä, kuinka paljon digijättien omistajat ovat valmiita sijoittamaan suomalaiseen tieteeseen ja taiteeseen.

Oli vuosia, jolloin lähes 90 prosenttia Suomen ulkomaankaupan tuloista tuli metsäteollisuuden tuotteista ja raakapuusta. Edelleen noin viidennes maan nettovientituloista tulee patruunoiden yritysten perillisiksi syntyneiden metsäyhtiöiden tuotteista. En ole vielä onnistunut löytämään lukuja siitä, kuinka paljon Suomi-niminen pohjoinen saarivaltio saa tulevina vuosina vientituloja bittien viennistä ulkomaille. Patruunat työllistivät väkeä metsässä, liikenteessä, tehdasyhteisöissä ja satamissa. Minkähänlaisessa ketjussa datakeskukset tarjoavat suomalaisille töitä, ja kuinka paljon?

On historiamme peruja, että puuperäinen biomassa on edelleen tärkein uusiutuva energialähteemme. Selluloosatehtaat tuottavat energiaa enemmän kuin tarvitsevat, ja jakavat sitä kaukolämpönä lukuisille asutuskeskuksille. Sahojen kuorta ja purua polttavat lämpölaitokset tekevät samoin. Moni kaupunki suunnittelee tällä hetkellä lämmitysenergiansa tuottamista datakeskusten hukkalämmöllä. En tunnista sellaista primäärienergian lajia. Eikös se ole vain tietokonesalien kautta kierrätettyä tuuli- ja muuta sähköä?

Muutos on aina mahdollisuus, sanotaan. Sen vastustaminenkaan ei ole aina viisasta. Mutta sen sisältöä on yritettävä ymmärtää. Haittoja on ehkäistävä silloin, kun se ehditään vielä tehdä.