Vertailua: datakeskukset vs. metsäpatruunat

Maanantai 12.10.2026 klo 9.47

Sähkösyöpöt datakeskukset, ja sellaisia rakennuttavien tahojen lainsäädännöstä porsaanreikiä etsivät lakimiesarmeijat puhuttavat näinä päivinä kansalaisia. Tilanne muistuttaa jollain tavalla 1800-luvun loppua, jolloin muita kansalaisia rohkeammat metsäpatruunat rakennuttivat kirveen koskemattomien metsien keskelle, vapaana kuohuneiden koskien varsille sahoja sekä selluloosa- ja paperitehtaita. Hankkeissa on samoja piirteitä, mutta paljon on myös eroja.

G.A. Serlachius, Hans Gutzeit, Antti Ahlström ja kumppanit eivät olleet mitään enkeleitä. Metsien ja vesistöjen käytön ekologisesti, sosiaalisesti tai taloudellisesti kestävän käytön periaatteet eivät olleet ensisijaisina heidän mielessään Seuraukset olivat samoja, joista puhumme tänäkin päivänä: luonnon monimuotoisuuden vähenemistä, vesistöjen likaantumista ja muita haittoja.

Suomalainen raakapuu oli halpaa ja sitä oli paljon. Koskissa oli valjastettavaa energiaa. Työväki oli osaamatonta, mutta sitä oli runsaasti saatavilla ja pienillä palkoilla. Tänä päivänä datakeskusten omistajia houkuttelee Suomeen ennen kaikkea halpa tuulienergia. Tuo ”halpuus” tarkoittaa suurien tuulipuistojen rakentamista keskelle erämaita, ja leveitä metsiä halkovia sähkönsiirtokäytäviä pohjoisesta etelään. Kun haitat eivät ole näkyvissä, ne jäävät pois ihmisten mielistä.

Serlachius, Gutzeit, Ahlström ja muut ”metsäperkeleet” tunnettiin nimeltä. Heidät jopa nähtiin silloin tällöin puuruukkiensa teillä ja koneiden ääressä. Monet heistä jopa asuivat yhteisöjen keskelle rakennetuissa hulppeissa patruunantaloissa. Kuinka hyvin tunnemme datakeskuksia Suomeen rakentavien digijättien omistajat? Tai edes palkkajohtajat ja heidän aivoituksensa?

Saadakseen työntekijöitä sahoilleen ja selluloosatehtailleen metsäpatruunoiden täytyi kouluttaa heitä, sekä järjestää heille kohtuulliset asuinolot. He rakennuttivat Myllykosken, Kuusankosken, Kaukopään ja Varkauden kaltaisia yhteisöjä kirkkoineen, kouluineen ja muine palveluineen. Kun kirjoitin viime keväänä ilmestynyttä Metsäpatruunoiden perintö -kirjaani, hämmästyin sitä kuinka paljon tuo vähäinen määrä miehiä ja naisia vaikutti siihen miltä hyvinvointi-Suomi näyttää tänäkin päivänä. On mielenkiintoista nähdä, millaisia yhteisöjä datakeskusten omistajat saavat aikaan maahamme – vai saavatko minkään laisia?

Monet metsäpatruunoista tukivat avokätisesti suomalaista tiedettä, taidetta ja kulttuurielämää. Alvar Aaltoa voi tuskin mainita arkkitehtuurin saralla mainitsematta myös Sunilaa, ja muita hänen suunnittelemiaan tehdasyhteisöjä. Akseli Gallen-Kallela ja muut suomalaisen taiteen kultakauden taiteilijat saivat säännöllistä rahoitusta patruunoiden taskuista. Samat rahalähteet pyörittävät edelleen monia taidetta ja tiedettä tukevia yleishyödyllisiä säätiöitä. Saas nähdä, kuinka paljon digijättien omistajat ovat valmiita sijoittamaan suomalaiseen tieteeseen ja taiteeseen.

Oli vuosia, jolloin lähes 90 prosenttia Suomen ulkomaankaupan tuloista tuli metsäteollisuuden tuotteista ja raakapuusta. Edelleen noin viidennes maan nettovientituloista tulee patruunoiden yritysten perillisiksi syntyneiden metsäyhtiöiden tuotteista. En ole vielä onnistunut löytämään lukuja siitä, kuinka paljon Suomi-niminen pohjoinen saarivaltio saa tulevina vuosina vientituloja bittien viennistä ulkomaille. Patruunat työllistivät väkeä metsässä, liikenteessä, tehdasyhteisöissä ja satamissa. Minkähänlaisessa ketjussa datakeskukset tarjoavat suomalaisille töitä, ja kuinka paljon?

On historiamme peruja, että puuperäinen biomassa on edelleen tärkein uusiutuva energialähteemme. Selluloosatehtaat tuottavat energiaa enemmän kuin tarvitsevat, ja jakavat sitä kaukolämpönä lukuisille asutuskeskuksille. Sahojen kuorta ja purua polttavat lämpölaitokset tekevät samoin. Moni kaupunki suunnittelee tällä hetkellä lämmitysenergiansa tuottamista datakeskusten hukkalämmöllä. En tunnista sellaista primäärienergian lajia. Eikös se ole vain tietokonesalien kautta kierrätettyä tuuli- ja muuta sähköä?

Muutos on aina mahdollisuus, sanotaan. Sen vastustaminenkaan ei ole aina viisasta. Mutta sen sisältöä on yritettävä ymmärtää. Haittoja on ehkäistävä silloin, kun se ehditään vielä tehdä.

Metsäpatruunoiden perintö, eli kun kirjailija saa kiitosta työstään

Keskiviikko 20.5.2026 klo 9.27

Palautteen, etenkin sen positiivisen vastaanottaminen on monesti suomalaiselle vaikeaa. Tunnistan tuon piirteen myös itsessäni. Niitä kertoja on kuitenkin syytä arvostaa, kun joku kirjani lukijoista löytää siitä jotakin tärkeää ja merkityksellistä.

Uusin tietokirjani Metsäpatruunoiden perintö ilmestyi huhtikuussa. Jo nyt voin sanoa, että se on herättänyt enemmän kiinnostusta kuin suurin osa aiemmasta tuotannostani. Pitämäni yleisöluennot noiden merkittävien miesten ja naisten tähän maahan jättämistä jäljistä ovat vetäneet hyvin väkeä. Kirjaa on käsitelty useissa eri medioissa. Olen saanut myös suoraa lukijapalautetta eri kanavien kautta.

Olen julkaissut reippaat 20 vuotta kestäneellä kirjailijan urallani jo melkoisen määrän kirjoja. Joukkoon mahtuu sellaisiakin, joiden sekä minä että niiden kustantajat uskoimme herättävän kiinnostusta laajoissa kansalaispiireissä. Silti noista useamman vuoden pohdiskelun, tietojen keruun ja kirjoittamisen tuloksista on tullut sankarivainajia: kritiikkejä on tullut vähän jos ollenkaan, media ei ole ollut niistä muutenkaan kiinnostunut ja sähköpostitilinikin on pysynyt tyhjänä kommenteista.

Se on asia, joka kirjailijan on hyväksyttävä aloittaessaan uuden työn. Voi hyvin olla, että minä olen ainoa teoksen teemasta kiinnostunut koko universumissa. Voi myös olla niin että juuri se lukija, jolle kirjallani voisi olla tärkeää annettavaa, ei saa sitä koskaan käsiinsä.

Siksipä ne kerrat tuntuvat hyviltä, kun joku arvioi omalla nimellään uutuuteni annin arvokkaaksi ja painamisen arvoiseksi. Näin kävi tällä viikolla, kun Anneli Airola arvioi Kirjojen kuisketta -blogissaan Metsäpatruunoiden perintöä.

”Martti Linnan Metsäpatruunoiden perintö on laadukas katsaus suomalaisen metsäteollisuuden historiaan 1700-luvulta tähän päivään. Kirja avaa kiinnostavasti metsäpatruunoiden elämää, työtä sekä heidän jättämäänsä merkittävää perintöä Suomen teollisuudelle ja yhteiskunnalle. Kirja muistuttaa, miten suuri rooli näillä vaikuttajilla oli myös maamme arkkitehtuurissa ja kulttuurielämässä.”

Viis kehuista – tuohon on kirjattu monta asiaa, joita halusin kirjassani kuvata ja käsitellä. On ilo huomata, että (ainakin yksi) lukija on ne siitä löytänyt.

Kolmas Metsäpatruunat -videoni kertoo heidän muistomerkeistään

Maanantai 2.2.2026 klo 9.07

Jokainen Suomessa joskus elänyt ja vaikuttanut metsäpatruuna on siirtynyt aikanaan sen rajan toiselle puolelle, jonka takaa ei ole enää paluuta. Monista heistä on tehty jo heidän eläessään tai sen jälkeen muotokuvia metsäyhtiöiden pääkonttorien seinille tai niiden eteen.

... mutta nuo muistomerkit voivat olla jotakin muutakin. Suomesta löytyy lukuisia patruunoiden muistoksi tehtyjä hautakappaleita, jopa yksi patruunan tyttären muistoksi tehty mausoleumikin. 

Nykyisin monet noista töistä kuuluvat suomalaisen taiteen suuriin aarteisiin. Kerron joistakin niistä tuoreessa YouTube-videossani. Löydät sen täältä. 

Uusi video: Metsäpatruunat kirkkojen rakentajina

Maanantai 15.12.2025 klo 13.21

Metsäpatruunat: keitä he olivat, ja mitä he meille jättivät? Katso video.

Lauantai 29.11.2025 klo 14.48

Tietokirjani suomalaisista metsäpatruunoista ilmestyy huhtikuussa 2026. 

Tein teoksesta ensimmäisen, noin kuuden minuutin mittaisen esittelyvideon YouTubeen. Löydät sen täältä. Esittelen siinä kuvin ja sanoin eräitä niistä arvorakennuksista ja muista kohteista, joita nuo 1800- ja 1900-luvuilla eläneet patruunat omana elinaikanaan rahoittivat ja rakennuttivat. 

Videota työstäessäni tajusin taas sen, kuinka paljon niitä tästä maasta löytyy! Tarkoitukseni on julkaista ennen kirjani ilmestymistä vähintään kerran kuukaudessa jollakin teemalla uusi video. Teemojahan löytyy: kartanot, kanavat, laivat, uuden käyttötavan löytäneet tuotantorakennukset, patruunoiden kustantama kuvataide...

Löydät nuo videot jatkossa kootusti nettisivuiltani täältä. Toivottavasti viihdyt niiden parissa!

Kirjani metsäpatruunoiden perinnöstä ilmestyy huhtikuussa 2026

Keskiviikko 10.9.2025 klo 14.13

Kirjan suunnittelu ja kirjoittaminen on pääosin aikaa vievää puurtamista. Allekirjoitan täysin sen väitteen, että kirjailijan työ on suurimmaksi osaksi hyviä istumalihaksia. Siinäkin on silti omat huippuhetkensä.

Saavutin tällä viikolla yhden noista hetkistä, kun sovimme seuraavan kirjani kustantajan kanssa sen ulkoasusta ja julkaisuajankohdasta. Itse sisällön, eli kuvien ja tekstien kanssa olen tehnyt yhteistyötä osaavan kustannustoimittajan kanssa jo jonkin aikaa.

Työ ensi keväänä ilmestyvän Metsäpatruunoiden perintö -kirjan parissa on vienyt minut potkimaan ratakiskoja jotka eivät johda enää minnekään, kuuluisan mäkihyppytornin juurelle, astelemaan Juhani Ahon mielirannoille ja ihastelemaan suu auki huikeaa suomalaista kirkkoarkkitehtuuria.

Kirja on kirjoittajalleen aina ajatuksia avartava matka. Sitä se on ollut etenkin tällä kertaa. Uskon ja toivon, että tämä kirja tulee olemaan sitä myös monelle metsistä, niiden käytöstä ja suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä kiinnostuneelle lukijalleen.

Lisätietoa seuraa Reuna Publishing Housen kevään 2026 Bulletin-julkaisuluettelossa.

#mmsaatio