Mitä kaikkea opin Tex Willer-sarjakuvista

Keskiviikko 7.5.2025 klo 15.30

Elin kasvuvuoteni aikana, jolloin ympärilläni ei ollut nykyistä elävän videokuvan tulvaa. Elämykset ja mielikuvat oli synnytettävä kirjaimilla kerrotuista tarinoista, tai korkeintaan kirjainten ja mustavalkoisten piirrosten eli sarjakuvien yhdistelmistä. Katsoessani tämän päivän maailmaa, huomaan saaneeni tärkeitä oppeja etenkin eräältä sarjakuvasankarilta.

En muista, milloin ja missä sain ensimmäisen Tex Willer-sarjakuvalehden käsiini. Luulen, että se tapahtui joskus 1970-luvulla. Italialaiset Giovanni Luigi Bonelli ja Aurelio Galleppini loivat Tex-nimisen lännensankarinsa vuonna 1948 ja hän ratsasti Suomeen jo muutamaa vuotta myöhemmin. Tietääkseni Suomi on yhä Texin seikkailuille niiden toiseksi paras myyntimaa saapasmaan jälkeen.

Aikuisiällä taisin pitää joidenkin vuosien tauon Texin, Kit Carsonin (tuon vanhan huuhkajan), Texin Kit-pojan ja navajo Tiger-Jackin seikkailujen seuraamisessa. Nyttemmin olen palannut taas niiden ääreen. Koska olen yhä sitä mieltä että kirja kuin kirja on paras lukea selällään sängyssä maaten ennen nukahtamista, sopii Tex-kirjojen paperille painettu formaatti mainiosti täyttämään seikkailunälkääni.

Tex Willerien väkivaltaisuudesta voi toki olla monta mieltä. Naseva dialogi, vetävät juonenkäänteet ja taitavasti kuvituksella elävöitetyt tarinat imevät edelleen mukaansa. Viime aikoina olen myös havahtunut arvostamaan monia niistä tärkeistä elämänohjeista, joita olen noista tarinoista saanut. Niistä on ollut paljon apua nykyisessä sekasortoisessa maailmassa. Alla niistä muutamia tärkeimpiä.

* Washingtonissa on pääasiassa roistoja.

* Poliitikkoihin ei voi luottaa.

* Konna harvoin osuu ampuessaan maaliin. Jos osuukin, luoti hipaisee korkeintaan sankarin ohimoa.

* Kanjoneissa ja solissa odottaa yleensä väijytys.

* Suurtilallinen ei tyydy siihen mitä hänellä on, vaan haluaa lisää.

* Konnan hevosen jäljet erottaa yleensä muista siitä, että yksi sen kengistä on kulunut.

* Naiset ovat usein petollisia, etenkin ne kaikkein kauneimmat.

* Jos mäen takaa nousee savua tai näet taivaalla kierteleviä korppikotkia, se tietää pahaa.

* Jos haluaa eksyttää takaa-ajajansa, kannattaa kahlata joen veteen ja nousta jonkin matkaa ylävirtaan ennen nousemista toiselle rannalle.

* Jos vastustaja sytyttää ruohon tuleen polttaakseen sinut elävältä, kannattaa sytyttää vastatuli.

* Jos haluat erehdyttää vastustajan luulemaan omia voimiasi suuremmiksi kuin ne ovat, lassoa kaktus ja vedä sitä jonkin matkaa perässäsi nostaaksesi ilmaan paljon pölyä.

Mark Twain käytti sanojaan vapaasti - ja saa yhä lukijan ajattelemaan sanomaansa uudelleen

Perjantai 3.5.2019 klo 12.44

Tänään vietetään kansainvälistä sanan- ja lehdistönvapauden päivää. Päivää on vietetty aina vuodesta 1993 lähtien. Sananvapaus on arvokas asia, ja sitä kannattaa puolustaa. Samalla on kuitenkin muistettava sanoista ja niiden ymmärtämisestä se toinenkin puoli: on aina kuulijasta kiinni, miten ilmoille sanottu, ja paperille tai bitteihin kirjoitettu ymmärretään.

Sattumoisin nautiskelen juuri tällä hetkellä Tom Sawyerin ja Huckleberry Finnin luojan, eli kirjailija Mark Twainin kirjallisista aivoituksista. Sain käsiini Kustannusosakeyhtiö Sammakon kustantaman ja Eino Vastarannan suomentaman ja toimittaman Twainin kokoelman Sopimattomia elämänohjeita (2015).

Ihminen on ainut eläin, joka punastuu. Ja syystä.

Niinhän se taitaa olla.

Jos löydät itsesi enemmistön puolelta, on aika parantaa tapasi.

Totta, ehkä. Enemmistöön pääsee helposti, jos osaa ja malttaa pitää turpansa kiinni. Toisaalta, hiljaisen enemmistön suulaimmat äänenkäyttäjät ovat halki historian olleet meistä niitä vaarallisimpia joutuessaan alakynteen.

Kannusta tappelun altavastaajaa, se on jaloa. Lyö vetoa vahvemman puolesta - se on tuottoisaa.

Taidatkos tuon paremmin sanoa?