Tattoota, sotilasmusiikkia ja ristiriitaisia tunteita

Maanantai 29.7.2024 klo 10.01

Tällä viikolla kotikaupungissani Haminassa vietetään Tattoota, sotilasmusiikin suurtapahtumaa. Sotilasmusiikkiin sanotaan kuuluvan kaiken sen musiikin, jota sotilaat soittavat. Tänä vuonna omaa Tattoo-juhlamieltäni latistaa Euroopassa käytävä suursota.

Suursodaksi menossa olevaa Ukrainan konfliktia on mielestäni kutsuttava. Yli miljoona eri puolilta maailmaa kerättyä miestä ja naista on puettu maastokuvioisiin asuihin, ja heille on annettu tehtäväksi tappaa toisiaan. Tuhoa ja kärsimystä tapahtuu nyt lähinnä mustan mullan mailla. Sota tulee kuitenkin vaikuttamaan kaikkien meidän eurooppalaisten elämään tavalla, jota kukaan ei vielä tiedä.

Sotilasmusiikin syntyjuuret juontavat satojen vuosien päähän aikoihin, jolloin sotureita ohjattiin taisteluissa torvien törähdyksin ja patarumpujen paukkein. Siitä se kehittyi ensin fanfaareiksi, ja sittemmin olennaiseksi osaksi erilaisia uskonnollisia, yhteiskunnallisia ja kansanomaisia rituaaleja.

Sotilaan tärkein tehtävä sodassa on tappaa toinen ihminen, ennen kuin tulee itse tapetuksi. Onko siis oikein ihailla asepukuisten nuorten naisten ja miesten taitavaa kuviomarssia ja soittamista, kun tietää heidän koulutuksensa perimmäisen tarkoituksen?

Aloitetaan positiivisista asioista. Musiikki on niitä harvoja, kaukaa primitiivisestä historiastamme kumpuavia asioita, jotka saavat lähes kaikki meistä liikuttumaan. Musiikki saa ihmiset uskaltautumaan lähemmäs toisiaan, hakeutumaan muiden seuraan. Se rauhoittaa mieltä, saa aikaan mielleyhtymiä. Jos on tarvis, sillä saa aikaan joskus tuiki tarpeellista aggressiota. Montakohan kertaa tässäkin maassa on vihdoin viimein tartuttu siihen lattianpesuluuttuun, kun kuulokkeista on jytissyt siihen toimeen sopiva rock-kappale?

Lopetetaan positiivisiin asioihin. Sain kirjoittaa vuonna 2020 julkaistun Hamina Tattoon 30-vuotisjuhlakirjan. Näihin kuluneisiin vuosiin mahtuu paljon hyvää musiikkia, ja sen myötä tapahtuneita ihmisten kohtaamisia. Ehkä ne ovat omalta pieneltä osaltaan auttaneet erilaisia ihmisiä ymmärtämään toisiaan.

Ehkä ne ovat jo poikineet, ja poikivat jatkossakin tähän maailmaan jotakin hyvää. Ainakin minä toivon niin.

2000-luvun tanssibändit Tarja Närhin Iskelmäradiossa 28. kesäkuuta

Sunnuntai 28.6.2020 klo 18.25

Tarja Närhin aina sunnuntaiaamuisin Ylen Radio Suomessa juontama Iskelmäradio kuuluu suosikkeihini. Tänä aamuna ohjelmaa oli peräti mieluisaa kuunnella.

Tanssikansa valittaa alati netin moninaisilla keskustelufoorumeilla, ettei Yle:n kanavilta kuule riittävästi tanssimusiikkia.

No, Tarjapa oli lukenut läpi kaksi viime keväänä ilmestynyttä lavatanssikirjaa, Henna Karppinen-Kummunmäen kirjan ja minun Tanssilavojen Suomeni. Niiden innoittamana hän oli koonnut reiluun 50 minuuttiin peräti maistuvan kattauksen tällä vuosituhannella tehtyä tanssimusiikkia.

Kaikenlaisia rytmejä: tangoa, valssia, jotakin fuskun tanssijoille... hyvä paketti vaikkapa ensiesittelyksi sellaiselle, joka miettii uskaltautumista tanssilavoille. Loppukesästä niille taas pääsee.

Ohjelman voi kuunnella täältä.

Tanssilavojen Suomi, tietokirjani suomalaisesta tanssilavaelämästä ilmestyy tänään

Maanantai 27.4.2020 klo 11.24

Suomalaisten tanssilavojen menneistä vuosikymmenistä on kirjoitettu koko joukko hienoja teoksia. Paritanssin uudempia aikoja on kartoitettu tietokirjallisuudessa huomattavasti vähemmän. Useimmiten noissa kirjoissa on paneuduttu johonkin tiettyyn sektoriin tanssiharrastuksessa: joko tanssijoihin, tanssimusiikkiin, tanssimusiikkia esittäviin muusikoihin tai johonkin muuhun.

Innokkaana lavatanssiharrastajana olen - yrityksen ja erehdyksen kautta - tullut siihen tulokseen, että onnistunut tanssi-ilta syntyy monista eri osasista: rytmikkäästä musiikista, persoonallisista esiintyjistä, hyvästä lattiasta, hyvästä omasta mielestä, kivoista kanssatanssijoista, hyvistä keskusteluista illan aikana, maukkaista poikkeamisista puhvetin puolella. Ainakin näistä.

Eikä unohtaa sovi sitä tunnetta, että kokee olevansa osa jonkinlaista jatkumoa. Näillä samoilla taidolla rakennetuilla lavoilla, näillä samoilla rytmeillä ovat tanssineet jo monet sukupolvet ennen meitä. Ainakin minulle se on tärkeä osa tanssi-illan tunnelmasta.

Siksipä päätin kirjoittaa sellaisen tietokirjan, joka yrittää kertoa kaikista näistä pienistä hyvien tanssien osista aina sieltä 1800-luvun lopulta tähän päivään. Jännityksellä odotan, millaista palautetta tuo aikamatka tanssilattialla saa lukijoiltaan.

Joskus viime joulun tienoilla kirjoitin tulevan kirjan esipuheeseen tällaiset lauseet: "Lavatanssien suosion loppumista on ennustettu niin kauan, kuin tässä maassa on tanssittu. Silti myös ensi kesänä ihminen kohtaa toisen ihmisen monilla suomalaisilla tanssipaikoilla."

Enpä minäkään arvannut, että eräs pandemia vaikuttaisi myös tämän rakkaan harrastukseni harjoittamiseen. Tätä kirjoittaessani en tiedä, miten rajoitukset tarkoittavat kesälavojen toiminnassa.

En silti anna periksi: Niin kauan kuin ihminen on olemassa, hän haluaa myös tanssia.

Tanssimusiikkikin muuttuu ajan myötä

Maanantai 24.2.2020 klo 8.21

Hamina Tattoon 30-vuotisjuhlakirja työn alle

Perjantai 8.2.2019 klo 10.51

Suvivirsi on muutakin kuin kristittyjen laulu

Torstai 26.5.2016 klo 7.37

Viikon päästä peruskouluissa lauletaan kevätlukukauden loppumisen merkiksi Suvivirttä. Löysin You Tubesta Vuokko Hovatan kauniin rumbaversion tuosta vanhasta musiikkikappaleesta.

Kun kansakunta moniarvoistuu ja eri uskontokuntia edustavien kansalaisten arvot kohtaavat, mietitään vanhoja arvoja ja tapoja uudelleen. Näin on tehty Suomessakin monessa koulussa Joulun sanoman kohdalla.

Toivon, että Suvivirttä lauletaan jatkossakin koulujen kevätjuhlissa. Paitsi uskonnollista merkitystä, tuo laulu kantaa mukanaan myös paljon perinteitä ja mielikuvia. En liene ainoa, jonka mielestä sen kuuleminen merkitsee kesän tuloa kylmään Pohjolaan.

Ja onhan se ennen kaikkea kaunista  musiikkia.