Metsänomistajan rahakirja on erilainen metsäkirja

Keskiviikko 7.3.2012 klo 9.28

Työskennellessäni takavuosina Kaakkois-Suomen metsäkeskuksessa metsänomistajien neuvontatehtävissä järjestin joka vuosi useita metsäverokursseja ja muita metsäkoulutustilaisuuksia eri puolilla Kymenlaaksoa ja Etelä-Karjalaa.

Metsäasioista ja metsärahasta puhutaan yhä useimmiten sillä samalla tavalla, erillään metsää omistavien kotitalouksien muusta elämästä ja taloudenhoidosta. Meitä metsänomistajia on tässä maassa noin 740 000, eikä lähikaupan kassalla kysytä maksetaanko ruokalasku metsä- vaiko muilla tuloilla. Kotitalouden muu rahankäyttö vaikuttaa myös siihen, miten metsää hoidetaan ja mitä sen omistamiselta odotetaan.

Maalis-huhtikuun vaihteessa ilmestyvä Metsänomistajan rahakirja (Metsäkustannus Oy) toteuttaa vihdoin pitkäaikaisen haaveeni metsäkirjasta, joka tuo metsäasiat osaksi kotitalouden muutakin rahankäyttöä ja puhuu niistä samoilla termeillä kuin muistakin raha-asioista puhutaan.

Odotan jännityksellä uutuuteni saamaa vastaanottoa.

http://www.metsalehti.fi/kauppa/tutustu/?BookID=e5c68fb5-387f-4f4f-bb4c-f23ba4c222c5

Mikähän se on tämä talouden jatkuva kasvu?

Torstai 14.4.2011 klo 6.44

Viimeiset vaaleja edeltäneet suurten puolueiden puheenjohtajien tv-väittelyt eivät ole tuoneet esille mitään uutta. Pikemminkin lisänneet huolestumista.

Pääosa puolueista näkyy vannovan jatkuvan talouskasvun nimiin, kun puhutaan eläkepommin purkamisen, valtion rahoitusvajeen ja palvelujen turvaamisen keinoista.

Taloudessa sanotaan, että toteutuneet tuotot eivät ole tae tuotoista tulevaisuudessa. Ehkä tuon sanaparin jatkuva talouskasvu kohdalla pitäisi kuitenkin katsoa peruutuspeiliin.

90-luvun alun laman muistavat kaikki sen kouraisemiksi joutuneet. Syyskuun 11. päivä vuonna 2001 syöksi monet kansantaloudet taas vaikeuksiin. Vuonna 2007 Yhdysvaltain luototuskuplasta liikkeelle lähtenyt maailmantalouden lama näkyy pitkään Suomen valtionvelan määrässä. Tällä hetkellä Euroopassa jännitetään, kulkeeko Espanjan talous Kreikan, Irlannin ja Portugalin viitoittamaa tietä.

Mikähän se on tämä jatkuva kasvu? Olisi oltava suunnitelma numero kaksi, jossa valtion tulot olisi laskettu minimiin ja menot maksimiin. Olisi puhuttava todellisesta tilanteesta, nollakasvusta useiden vuosien aikajaksoilla.

Nollakasvu tulee tosin olemaan tulevina vuosina negatiivisista sorttia. Öljy, mineraalit ja ruoka kallistuvat joka tapauksessa. Meitä on liian paljon tällä pallolla jakamassa niitä.

Talouden logiikasta, Portugalista ja velkakirjoista

Lauantai 8.1.2011 klo 6.31

HS:n taloussivu kertoo tänään (8.1.), että Portugalin valtion liikkeelle laskemien kymmenen vuoden velkakirjojen korko oli eilen 7,1 prosenttia. Sijoittajien luottamus maan talouteen kuulemma horjuu, ja sijoituksille pitää saada riskilisää.

Muistaakseni tavan pulliaisen käyttötilin korko on nyt Suomessa jossakin 0,25 prosentin kieppeillä. 7,1 prosenttia riskistä, eli ennakkoluuloista ja -odotuksista tuntuu hurjalta.

Tällaisten spekulaatioiden varaanko suuren ja kauniin Euroopan yhteisömme talous ja vakaus on rakennettu? Tästäkö syystä ne pitkät mustat autot pysähtyvät tv-uutisissa punaisen maton eteen, ja kireäilmeiset ministerit kiiruhtavat kokouksiin?

Tavan pulliainen ei ymmärrä. Mutta ehkä se, jolla on miljardien eurojen rahavarat takanaan ymmärtää. Hän ostaa Portugalin valtion velkakirjoja, ja ilmoittaa että hänen sijoittajan luottamuksensa ko. maahan horjuu.

Ja taas riskistä saatava korko nousee. Ja mustat autot pysähtyvät taas punaisen maton eteen. Ja kaikki alkaa alusta...

Kreikka on euron kolikon kääntöpuoli

Sunnuntai 2.5.2010 klo 6.32

Aamu avautuu ihmetellen Kreikkaa ja euron kääntöpuolta. Lehtitietojen mukaan EU:n jäsenmaata ei voi potkia pois yhteisestä rahaliitosta edes huonon käytöksen vuoksi.

Käytöksen, joka tulee maksamaan meille suomalaisille lähes miljardin. Rahaliiton sääntöihin kun ei muistettu kirjata irtisanomispykälää. Mistähän näitä senttejä oikein...

Markkinataloudessa eivät lupaukset päde

Perjantai 23.4.2010 klo 14.15

"Stora Enson toimitusjohtaja Jouko Karvinen korostaa, että markkinataloudessa ei voi taata eikä luvata mitään." Sitaatti Kymen Sanomissa 23.huhtikuuta hätkähdyttää.

Stora Ensolla, niin kuin monella muullakin yrityksellä lienee huolella laadittu henkilöstöpolitiikka. Ympäristööhjelmakin löytyy, ja toimintaa ohjaavat arvot on määritelty.

Ja sitten tuollainen kommentti. Miksi käyttää aikaa lupauksiin, jos ne eivät kerran päde?

Lama on kaksinaamainen juttu

Sunnuntai 28.12.2008 klo 17.08

Maailma on kuulemma painumassa lamaan. Jotta niin ei kävisi, yritetään meistä jokaista optimoida kuluttamaan mahdollisimman paljon. Keinoja siihen on monia: peruskorkojen alentaminen, veronkevennykset, puheet siitä että ylöspäin lähdetään jo ensi syksynä.

En ole lukenut tai kuullut yhdenkään huippupoliitikon sanovan, että onpa hyvä juttu että kulutus nyt pienenee. Että tämähän antaa meille mahdollisuuden saavuttaa ne kovat tavoitteet, jotka me olemme kansainvälisissä ilmastosopimuksissa sopineet.

Jokin tässä yhtälössä ei täsmää. Maalaisjärjellä ajateltuna jokainen meistä tinkii nyt ensimmäisenä siitä, mikä ei ole aivan välttämätöntä. Jos tinkii. Eikö näin pitäisi ollakin? Vastaavasti, teollisuus- ja muu tuotanto vähenee niiden tuotteiden ja palveluiden osalta joita ei sittenkään tarvita. Loogista?

Eikö pitäisi satsata kulutuksen lisäämisen sijasta nyt kaikki laman myötä vapautuva resurssi uusiin keksintöihin ja palveluihin? Sellaisiin, joilla me vähennämme päästöjä sitten, kun maailmantaloudella menee taas hyvin? Sekin päivä tulee vielä.

Ja silloin on vahvoilla se kansakunta ja yritys, joka ei enää ole  niin riippuvainen kalliista öljystä, tai jostakin muusta hupenevasta luonnonvarasta.