Aito talouskasvu tarkoittaisi kulutuksen vähentämistä

Sunnuntai 14.12.2025 klo 13.03

Ennusmerkkejä noususta on haettu ja hoettu jo pitkään kauan alhaisella tasolla mataneessa Suomen taloudessa. Meidän on myös muistettava, että elämme alati vähenevien ja keskittyvien aineellisten resurssien maailmassa. Meillä suomalaisilla on omat erityispiirteemme niiden käyttäjinä.

Hiljattain ilmestyi LUT-yliopiston professori Lassi Linnasen ja Itä-Suomen yliopiston professori Niko Soinisen Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan erään työryhmän tilauksesta koostama raportti Rakenteellinen ylikulutus. Se löytyy Eduskunnan nettisivuilta täältä. Raportissa on aineksia vakavaan keskusteluun meidän suomalaisten omista pyhistä lehmistä.

Se tunnustetaan yleisesti, että kasvava ihmiskunta käyttää aivan liian paljon luonnonvaroja suhteessa niiden määrään ja laatuun. Silmäkulman malka löytyy yleensä jostakin aivan muualta kuin täältä Pohjantähden alta. Amerikkalaisten valtavia monsteriavolavoja, tai kanien lailla keskenään lisääntyviä etelän ihmisiä on turvallista arvostella omalta mukavuusalueeltaan.

Syitä ja seurauksia olisi kuitenkin hyvä miettiä myös omista lähtökohdista. Suomessa on Tilastokeskuksen mukaan noin puoli miljoonaa kesämökkiä. Onko moinen määrä tosiaan tarpeen hoitamaan kansalaisten (ja etenkin kaupunkilaisten) kuihtuvaa luontosuhdetta? Paljonko liikenne kesämökki- ja vakituisen asuinpaikkakunnan välillä kuluttaa vuosittain fossiilisia polttoaineita, teitä ja muita resursseja? Paljonko usein maisemallisesti herkillä rannoilla tai tuntureilla sijaitsevat mökit rehevöittävät vesistöjä ja aiheuttavat melusaastetta?

Vuonna 2023 suomalaiset tekivät Tilastokeskuksen mukaan noin 5,5 miljoonaa yöpymisen sisältänyttä vapaa-ajan ulkomaanmatkaa. Suurin osa niistä tehtiin lentämällä. Paljonkohan mahtoi kulua kerosiinia? Entä Etelä-Euroopan väheneviä pohjavesivaroja? Millainen virkistysarvo moisella matkamäärällä saavutettiin verrattuna siihen, että ihmiset olisivat käyttäneet saman ajan tutustumalla omaan kotiseutuunsa?

Tulevaisuudessa ihmiskunta joutunee tekemään kovia arvovalintoja. Toivottavasti Suomessa ollaan siinä työssä aivan etujoukoissa. Kannattaa seurata tarkkaan, millaisiin käsiin fossiilisten polttoaineiden raaka-ainelähteet ovat maailmalla keskittymässä. Vihreässä siirtymässä tärkeät maametallit ovat jo nyt globaalin valtapelin pelinappuloita. "Uusiutuva" energiatuotanto ei sekään ole ongelmatonta. Jos et usko, käy seisomassa hetki keskisen Suomen halki pohjoisesta etelään kulkevien voimajohtojen alla.

Pyhissä lehmissä on se huono puoli, että niitä on jokaisella.

Irti jatkuvan talouskasvun ihanteesta

Lauantai 19.4.2014 klo 9.16

Tutkijat Tuula Heine ja Maria Joutsenvirta kirjoittavat tämän päivän (19.4.) Helsingin Sanomissa hyvin talouskasvun ja hyvinvointivaltion yhteensovittamisesta. Yhtälö on lopulta mahdoton, vaikka ajatus jatkuvasta kasvusta on leivottu sisään vallalla olevaan oppiin kansakuntia ohjaavasta politiikasta.

Vuoden 2008 jälkeisen talouslaman olisi pitänyt jo opettaa jotakin. Jatkuvaa talouskasvua ei ole koskaan maailmanhistoriassa ollut olemassa. Kun järjestelmät ja odotukset on viritetty kasvun varaan, on historiallisessa perspektiivissä näinkin lyhyt ajanjakso saanut maailman kontalleen.

Yhdeksi, vähän pehmeämmäksi muotisanaksi on otettu kestävä kasvu. Mitähän se mahtaa tarkoittaa? Ei ainakaan pienempiä tavaravirtoja maailman valtamerillä ja valtateillä, eikä tuotannon ja palveluiden keskittämistä lähelle sitä paikkaa, missä ihmiset niitä tarvitsevat.

Sanaleikit ovat kirjailijalle herkullisia työkaluja – mutta pelkäänpä pahoin, että politiikassa ne ovat tuhoisia tulevaisuuden siemeniä

Mikähän se on tämä talouden jatkuva kasvu?

Torstai 14.4.2011 klo 6.44

Viimeiset vaaleja edeltäneet suurten puolueiden puheenjohtajien tv-väittelyt eivät ole tuoneet esille mitään uutta. Pikemminkin lisänneet huolestumista.

Pääosa puolueista näkyy vannovan jatkuvan talouskasvun nimiin, kun puhutaan eläkepommin purkamisen, valtion rahoitusvajeen ja palvelujen turvaamisen keinoista.

Taloudessa sanotaan, että toteutuneet tuotot eivät ole tae tuotoista tulevaisuudessa. Ehkä tuon sanaparin jatkuva talouskasvu kohdalla pitäisi kuitenkin katsoa peruutuspeiliin.

90-luvun alun laman muistavat kaikki sen kouraisemiksi joutuneet. Syyskuun 11. päivä vuonna 2001 syöksi monet kansantaloudet taas vaikeuksiin. Vuonna 2007 Yhdysvaltain luototuskuplasta liikkeelle lähtenyt maailmantalouden lama näkyy pitkään Suomen valtionvelan määrässä. Tällä hetkellä Euroopassa jännitetään, kulkeeko Espanjan talous Kreikan, Irlannin ja Portugalin viitoittamaa tietä.

Mikähän se on tämä jatkuva kasvu? Olisi oltava suunnitelma numero kaksi, jossa valtion tulot olisi laskettu minimiin ja menot maksimiin. Olisi puhuttava todellisesta tilanteesta, nollakasvusta useiden vuosien aikajaksoilla.

Nollakasvu tulee tosin olemaan tulevina vuosina negatiivisista sorttia. Öljy, mineraalit ja ruoka kallistuvat joka tapauksessa. Meitä on liian paljon tällä pallolla jakamassa niitä.