Arkistoissa on kansakunnan muisti

Keskiviikko 22.5.2013 klo 7.37

Vietin eilisen päivän Helsingissä, Sörnäisissä sijaitsevassa Työväen arkistossa.

On väärä luulo, että tällaiset arkistot ovat paikkoja joissa kuivat tutkijat istuvat pölypilvien keskellä tutkimassa kellastuneita papereita, joita narisevat arkistovirkailijat heille vastentahtoisesti hakevat pimeistä, kylmistä ja rottia vilisevistä kellareista. Kiitos erinomaisesta palvelusta, arkistoväki!

Kirjailijalle arkistot ovat monesti kullanarvoisia paikkoja, kun hän hankkii lisätietoa ja tunnelmia siitä ajasta johon hän tarinansa aikoo sijoittaa. Onneksi meillä on paljon tällaisia, Työväen arkiston ja vaikkapa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kaltaisia paikkoja. Toivottavasti yhteiskuntaan levinnyt hillitön säästämis- ja tehokkuusvimma ei vie meiltä näitä yhteisen muistitiedon pankkeja.

Minä etsin Sörnäisistä tietoa tapahtumista Kymenlaaksossa vuonna 1918. Dokumentit ovat toki kiinnostavia, mutta erityisesti runsas muistitietoaineisto mykisti: vanhan ihmisen käsialalla kirjoitettu tarina Tammisaaren leirin nälkäisten punavankien kuorettomiksi kaluamista männyistä lähti Helsingistä mukaani seuraavan yön uniin.

Todellisuus on todellakin todellisuutta, sanoi aikanaan eräs menestynyt mäkihyppääjä. Kirjailija voi vain yrittääymmärtää, ja kysyä fiktion keinoin että miksi.

Suomalainen kirjallisuus ja Frankfurt 2014

Maanantai 29.4.2013 klo 14.19

Tämän päivän Hesarissa oli ansiokas kirjoitus Frankfurtin kirjamessuista ensi vuonna. Suomi tulee olemaan näillä lajissaan maailman suurimmilla messuilla vuoden teemamaa. Suomalainen kirjallisuus näkyy ja kuuluu vuoden 2014 syksyllä viiden päivän ajan niille, jotka päättävät millaista kirjallisuutta maailmalla myydään ja levitetään.

Tavoitteet ovat Hesarin mukaan huikeita. Kun nyt saksaksi käännetään 35-40 suomalaisteosta vuodessa, on ensi vuoden tavoite peräti 100 kirjaa. Yhteensä ulkomailla on julkaistu uusina käännöksinä vuosina 2002-2013 (18. huhtikuuta mennessä) 1 852 kirjaa.

Jokainen noista kirjoista on ansainnut kääntämisensä. Se on selvää, että rahakkailla Keski-Euroopan markkinoilla suomi-kirja kilpailee aivan yhtä eksoottisten teosten kanssa, jotka tulevat tarjolle jostakin kaukaa.

Harmi, ettei jutussa kerrota mitään siitä, miten ja millaisin keinoin me kenties erottautuisimme suuresta massasta. Luvut, kuten se että ranskaksi käännettiin viime vuonna vain 16 kirjaa (joukossa myös minun kirjani) ovat totta kai tärkeitä.

Tarinan marssi kotikoneelta Frankfurtiin ja muualle maailmaan on pitkä ja kivinen. On kokemusta...

First reviews about Le Royaume des perches

Keskiviikko 24.4.2013 klo 9.10

My first novel published in french came out at 13^th March. Le Royaume des perches (Ahventen valtakunta in finnish) was published by Gaia Editions.

This translation to foreign language is also my first one. So, it is very exciting to me to wait and see what people who read my story in french will think about it. Do they like it? Do they reach same thoughts about my passionate fisherman Ilpo Kauppinen that my finnish readers do? Is there something especially different in my – and finnish way – of thinking and society?

Some of first reviews about Le Royaume des perches can be found in Internet. I'm very pleased of them, either readers have liked about my book or not. Writing and books – they are just telepathy from one human being to another human being. What a wonderful thing that is!

Some links are shown here:

http://www.gibertjoseph.com/le-royaume-des-perches-4748392.html

http://lecoindelalimule.blogspot.fi/2013/04/le-royaume-des-perches-martti-linna.html

http://www.galeriedartleclercgap.com/Le-royaume-des-perches-Martti-Linna_a114.html

http://www.hebdo.ch/les-blogs/descombes-mireille-polars-et-polis/filets-de-perche-au-beurre-noir

http://www.initiales.org/Le-royaume-des-perches.html

http://www.lalsace.fr/loisirs/2013/04/12/la-dame-du-lac

http://blogdephaco.blogspot.fi/2013/05/le-royaume-des-perches.html

http://black-novel.over-blog.com/le-royaume-des-perches-de-martti-linna-ga%C3%AFa

http://www.babelio.com/livres/Linna-Le-royaume-des-perches/469897

Turvallisuus on mediassa kestoaihe

Keskiviikko 13.3.2013 klo 8.08

Sain kunnian puhua tänään Kymenlaakson maaseutufoorumissa siitä, mikä on median merkitys turvallisuuden kokemisessa. Ohjelmassa on muita mielenkiintoisia, turvallisuuteen liittyviä puheenvuoroja jo ennen minua.

Monesti moititaan, että lehdistö ja muut mediat myyvät itseään ostajille ja kuluttajille maalaamaalla taivaanrantaan isoja, meitä kaikkia uhkaavia asioita. Milloin on tulossa kaikkien aikojen lumikaaos, milloin taas sudet ovat syömässä jonkin pikkukunnan kaikki asukkaat ihan näinä päivinä.

Se on totta, että erilaisia uhkia raapustetaan paperille enemmän, kuin niitä oikeasti on olemassa suhteessa muuhun elämään. Se taitaa vain olla niin, että meistä jokainen haluaa tietää uhkaako minun omaa pientä lintukotoani jokin kauhea asia.

Tai - positiivisesti ajateltuna - haluamme kokea empatiaa kaikkia niitä myrskyjen ja onnettomuuden uhreja kohtaan, joista näemme joka päivä välähdyksiä televisiossa. Toisen onnettomuus kenties tarjoaa meidän omaan pieneen elämäämme pienen puhdistuksen hetken, mahdollisuuden tuntea jotakin syvää ja hyvää.

Uutuuskirja kiertää lukijalta toiselle

Keskiviikko 6.3.2013 klo 8.22

Tämä näkymä kirjaston nettisivuilta piristää kirjailijan mieltä. Uusi kirja kiertää lukijoidensa käsissä. Sitä jopa jonotetaan. Se tarinan puolikas, jonka olen kirjoittajana luonut kovien kansien väliin täydentyy kunkin lukijan ajatusmaailman, arvojen ja elämänkokemuksen myötä täydeksi tarinaksi.

Parempaa motivaattoria työn jatkamiselle en juuri keksi.

Herkullisesti suomalainen romaani

Maanantai 4.3.2013 klo 7.19

Isossa kirjassa on tarina, jonka juoni menee muistaakseni näin: Ihmiset alkoivat rakentaa Baabeliin valtavan pitkää tornia, joka valmistuttuaan yltäisi taivaisiin asti. Silloin ihmiset olisivat jumalansa kanssa samalla tasolla.

Tästäkös jumala suuttui. Hän hajotti tornin ennen sen valmistumista. Samoin hän hajotti kaikki kansat eri puolille maailmaa, jotta he eivät enää tavoittelisi yhdessä hänen asemaansa korkealla taivaassa. Varmemmaksi vakuudeksi hän sekoitti kansojen kielet vielä niin, etteivät ihmiset enää ymmärrä toisiaan.

Tarina Baabelin tornista tuli mieleeni, kun löysin netistä ensimmäiset arviot keskiviikkona 13. maaliskuuta ranskannoksena ilmestyvästä romaanistani Ahventen valtakunta.

Sanoissa on paljon tuttua, vaikka en niistä kaikkia ymmärräkään. Sana sieltä, toinen täältä on tuttu. Osan voi laittaa arvaamalla.  Niistä muodostuu lause, joka ehkä on se, mitä sen kirjoittaja on tarkoittanutkin.

Jos oikein ymmärsin, viimeisessä lauseessa kirjoittaja kutsuu romaania Le Royaume des perches herkullisesti suomalaiseksi romaaniksi.

Niin minä toiveikkaasti sen ainakin mielessäni baabeliksi käänsin.

Ensimmäinen Sudenmaa ilmestyy ranskaksi maaliskuussa

Tiistai 15.1.2013 klo 9.15

Ahventen valtakunta, vuonna 2007 ilmestynyt ensimmäinen Sudenmaa-sarjan rikosromaanini ilmestyy ranskaksi maaliskuussa. Kustantamo on antanut kirjalle nimen, joka on suora käännös sen suomalaisesta nimestä: La Royaume des perches.

Kirja näkyy olevan jo ranskalaisissa nettikirjakaupoissa. Sain kansikuvan äskettäin sähköpostiini. Olen siihen tyytyväinen: se on minusta hillitty mutta kaunis.

Yksinkertaisuus on monesti parasta.

Kirjan ranskankielinen esittely kustantajan nettisivuilla.

Monologista on moneksi

Perjantai 16.11.2012 klo 12.12

Eilen oli mahdollisuus kokea Haminan kirjaston Kasper-salissa todellinen taide-elämys. Ohjaaja, dramaturgi ja kirjailija Juha Hurme esitti Pekka ja Pätkä -elokuvien ympärille rakennetun monologinsa Puupää.

60 minuuttiin mahtui yhden miehen esittämänä monen monta mainiota henkilöhahmoa. Kirjailijahaastattelussa ennen esitystä Hurme sanoi, ettei hän pidä vasiten tehdystä hahhahhaa-huumorista. Toden totta, sitä ei tarvittu: nauru syntyy luonnostaan silloin, kun se on syntyäkseen.

Hurme on kiertänyt maata monologinsa kanssa jo vuosia, ja esittänyt sen yli 150 kertaa. Jos kohdalle sattuu, niin menkää ihmeessä katsomaan.

Pätkä Puupäätä löytyy näköjään myös You Tubesta.

Energiansäästö ja jatkuva kasvu eivät sovi yhteen

Perjantai 9.11.2012 klo 9.09

Vuonna 1865 brittiläinen ekonomisti William Stanley Jevons teki tärkeän havainnon. Höyrykoneet oli juuri keksitty ja ne kehittyivät nopeasti. Jokainen uusi konemalli tarvitsi yhä vähemmän hiiltä tuottaakseen saman energiamäärän kuin aikaisemmat konemallit. Toisin sanoen, koneiden energiatehokkuus parani.

Ekonomi Jevons ennusti, että hiilen kulutus ei tästä syystä suinkaan vähene, vaan pikemminkin lisääntyy: kun hiilen kysyntä laski, laski samalla myös sen hinta. Se taas johti siihen, että höyrykoneita rakennettiin ja käytettiin yhä enemmän. Niin myös hiiltä tarvittiin yhä enemmän.

Tämä ilmiö – jota kutsutaan myös Jevonsin paradoksiksi ja rebound-ilmiöksi – pätee yhä niin suuressa kuin pienessä mittakaavassa. Se asettaa kyseenalaiseksi koko ajatuksen länsimaisesta, taloudelliseen kasvuun perustuvasta yhteiskunnasta ja tekee yrityksistämme säästää hupenevia fossiilisia polttoainevaroja naurettavia. Yhtälö ei vain toimi.

Otetaan esimerkki yksilön tasolta: kansalainen ostaa auton, joka kuluttaa bensiiniä litran vähemmän sadalla kilometrillä kuin hänen entinen autonsa. Energiaa säästyy, se on totta – jos puhutaan vain bensiinistä. Mutta mitä tekee tuo kansalainen? Hänen käytettävissään oleva rahamäärä ei vähene säästämisen seurauksena. Hän käyttää bensalaskusta säästyneet rahansa jonkin toisen hyödykkeen hankkimiseen, tai hän ajaa uudella autollaan enemmän kilometrejä. Todellista säästöä ei synny, tai se jää pieneksi.

Yhteiskunnan pitäisi niistää bensalaskusta säästyneet rahat pois kansalaisen taskusta esimerkiksi verotuksella, jotta hyöty ympäristölle olisi todellista. Ajatus moisesta ostovoiman vähentämisestä, se jos mikä on myrkkyä jatkuvaan taloudelliseen kasvuun perustuvalle elämäntavallemme.

Lukuvinkki: Jussi Laitinen: Valomerkki – energiapula ja makean elämän loppu (Atena 2012)

Helsingin kirjamessut takana

Maanantai 29.10.2012 klo 7.12

Sunnuntainen vierailu Helsingin kirjamessuilla on takana. Päällimmäinen tunne on tyytyväisyys: kirjallisia tarinoita päivät pitkät pusaavasta oli hienoa taas huomata, kuinka paljon ne edelleen kiinnostavat ihmisiä. Syntyy jaettuja kokemuksia, fiktiivisiä ja tosia.

Irja Sinivaara haastatteli minua Takauma-lavalla osana Kirjailijaliiton ohjelmaa. Liitto on jo vakiintunut toimija maan suurimman kirjallisuustapahtuman järjestelyissä. Niin pitää ollakin: liittomme yli 600 jäsentä ovat kuitenkin se ydinjoukko, joka vastaa pääosasta vuosittain julkaistavasta ja ostettavasta tarinatuotannosta.

Samalla Suomen Kirjailijaliitto on oikeastaan ainoa kirjailijoita edustava organisaatio, jonka sanaa kuunnellaan valtakunnallisesti silloin, kun puhutaan kirjailijoiden toimeentulosta ja työolosuhteista. Siinä roolissa liitto tekee paljon hyvää työtä myös siihen kuulumattomien nykyisten ja tulevien kirjailijoiden eteen.

Sudenmaa-sarja jatkuu ja kääntyy ranskaksi

Tiistai 16.10.2012 klo 14.09

Romaanini Ahventen valtakunta käännösoikeudet myytiin Ranskaan viime talvena. Romaanin oikeudet osti kustantamo Gaïa Editions. Kustantaja ilmoitti juuri, että Ahventen valtakunta - ranskaksi Le royaume des perches - ilmestyy heidän kustannusohjelmassaan toukokuussa 2013.

Erityisesti Skandinavian alueen kirjallisuuteen erikoistunut Gaïa Editions on aiemmin julkaissut ranskaksi tuotantoa mm. Leena Lehtolaiselta, Riikka Ala-Harjalta ja Kjell Westöltä.

Vuonna 2007 ilmestynyt Ahventen valtakunta aloitti romaanisarjan, jonka päähenkilönä on rikosylikonstaapeli Reijo Sudenmaa.

Myllylahti Oy:n kustantamassa sarjassa on tähän mennessä ilmestynyt neljä teosta. Tammikoti ilmestyi vuonna 2009, Kuolleita unelmia vuonna 2010 ja Liian iso juttu 2011.

Sarja saa jatkoa keväällä 2013, kun Myllylahti Oy:n kustantamana ilmestyy viides, hyvän ja pahan olemusta ja yhtäläisyyksiä vuorisaarnan sanoman hengessä pohtiva Sudenmaa-romaani Kultainen sääntö.

Lisätiedot ranskalaisesta kustantajasta: http://www.gaia-editions.com/

Helsingin kirjamessuilla tavataan

Keskiviikko 26.9.2012 klo 17.30

Suomen Kirjailijaliitto on osallistunut vuodesta 2002 lähtien Helsingin kirjamessujen suunnitteluun ja toteutukseen omalla ohjelmallaan. Tänä syksynä vietetään siis juhlavuotta.

Sain kunnian päästä sunnuntaina 28.10. Irja Sinivaaran haastateltavaksi Takauma-lavalle. Annettu otsikko on mielenkiintoinen: Kehä kolmosen toiselta puolelta. Ihan kuin pääsisin edustamaan suurempaakin aluetta ja kirjailijakuntaa...

Koko Kirjailijaliiton messuilla järjestämä ohjelma löytyy täältä:

http://www.kirjailijaliitto.fi/kirjallisuus/tapahtumat/kirjailijaliitto-helsingin-kirja/

Lastensuojelua, parisuhteen hoitoa ja sanojen merkityksiä

Perjantai 7.9.2012 klo 6.58

Viimeaikaiset perhe- ja lapsisurmat ovat tuoneet lehtien palstoille paljon artikkeleja ja mielipiteitä lastensuojelusta.

Lastensuojelu. Tuo sana sisältää itsessään hirvittävän, negatiivisen arvolatauksen. Jos lasta pitää suojella, häneen täytyy kohdistua jokin uhka. Noinkohan pääsemme koskaan tilanteeseen, jossa voisimme puhua vaikkapa lasten tukemisesta?

Toinen sanapari, jota olen viime aikoina ihmetellyt on parisuhteen hoitaminen. Sairaita hoidetaan sairaaloissa. Parisuhteen hoitamisen tärkeyttä hoetaan monesta eri tuutista. Onko meillä siis lähtökohtana ajatus, että tuo tärkeä suhde on aina sairas?

Löytyisiköhän siihenkin jokin kauniimpi suomenkielinen sanapari?

Aikuisia lapsia riittää - valitettavasti

Keskiviikko 15.8.2012 klo 6.47

"Jos olet alkoholistin aikuinen lapsi, todennäköisesti humalatilan eteneminen määräsi, kuinka vanhempasi sinuun suhtautuivat. Ei ihme, että sinua kiinnostaa enemmän henkilö, joka lupaa soittaa sinulle, mutta jättää sen tekemättä kuin sellainen henkilö, joka sanoo soittavansa ja todella tekee sen. Mitä tavoittelemisen arvoista tuossa jälkimmäisessä voisi olla?"

Lapsuuden perheessä esintyneen alkoholismin, kiihkouskovaisuuden, mielisairauden tai jonkin muun syyn aiheuttama vamma voi aiheuttaa ihmisen mieleen vaurioita, jotka puhkeavat esille vasta aikuisella iällä. Syntyy aikuisia lapsia, jotka eivät osaa käyttäytyä kuten aikuisten pitäisi. Eivät ainakaan niiden normien mukaan, joita meille aikuisille asetetaan.

Pakonomainen käyttäytyminen - vaikkapa päihteiden käyttö, syömishäiriöt, pakonomainen puhuminen tai siivoushulluus - hallitsee usein tällaisen aikuisen elämää. Ihminen ei ole tyytyväinen itseensä, mutta ei tiedä miksi ei ole. Valitettavasti aikuisen lapsen syndrooma vaikuttaa myös hänen ympärillään oleviin ihmisiin:

"Aikuisena lapsena olet harvoin parisuhteessa tasapainoisen, elämänsä järjestyksessä pitävän henkilön kanssa. Henkilön, jonka kanssa tämä päivä on samanlainen kuin eilinen ja todennäköisesti huominenkin.... Tuskin elät tällaisen henkilön kanssa, sillä sinusta tällainen henkilö on ikävä ja tylsä. Tai jos elätkin, haaveilet varmaan jostain vähän jännittävämmästä suhteesta."

Lukuvinkki: Irene Kristeri: Tule lähelle mene pois (Kirjapaja 1997)

Hyväkin ihminen pystyy tekemään pahaa

Tiistai 3.7.2012 klo 7.14

Erään kansainvälisen yhtiön entinen henkilöstöpäällikkö tervehti uusia työntekijöitä muistuttamalla heitä siitä, ettei yhtiö rakasta heitä. Se vuokraa heidät niin pitkäksi aikaa, että he tuottavat sille voittoa, ja lopettaa vuokrasuhteen heti kun heidän tuottavuutensa lakkaa.

Henkilöstöpäällikkö kehotti työntekijöitä etsimään työstään sitä, mikä ravitsi heidän tunne-elämäänsä, sillä sellaista ravintoa ei palkkakuitti antaisi. Hän kehotti työntekijöitä hoitamaan ihmissuhteita sekä kotona että työpaikalla, sillä vain ne täyttäisivät sielun tarpeet.

Viisas päällikkö osasi samastua ihmisiin, ei kollektiiviseen käsitteeseen nimeltään yhtiö. Yhtiöllä voi olla arvot, mutta sillä ei ole sielua eikä tunteita. Ihmisen psyyke ei ole yhtenäinen kokonaisuus, vaan se on moninaisiin suuntiin jakautunut kokoelma pirstaleita.

Osan niistä voi vuokrata työnantajalle. Jos yrittää vuokrata/luovuttaa ne kaikki, tai painaa osan niistä taka-alalle on tuloksena yleensä ongelmia.

Voi olla, että sama periaate toimii myös ihmisten välisissä suhteissa.

Lukuvinkki: James Hollis: Miksi hyvät ihmiset tekevät pahaa (Rasalas2008)

Huumori on kirjoittajalle taitolaji

Tiistai 17.4.2012 klo 6.47

Kuluneen vuoden aikana perussuomalaisen eduskuntaryhmän sanomisia, tekemisiä ja kirjoittamisia on selitetty useampaankin otteeseen huumoriksi. Näin kävi viimeksi viime viikolla, kun kansanedustaja James Hirvisaari selitti avustajansa nettikirjoituksia väärin ymmärretyksi, satiiriseksi huumoriksi.

Huumori on taitolaji. Jokaisella meistä on erilainen huumorintaju. Se, mikä saa toisen ihmisen nauramaan ei naurata toista yhtään. Jokaisella on oltava oikeus omanlaiseensa huumoriin - paha vain, että usein se, mikä naurattaa toista ihmistä on loukkaus jotakin toista ihmistä kohtaan.

Satiiri on sanakirjan mukaan pilkkaruno, -romaani, -näytelmä tai elokuva. Täytyy kysyä, että jos Hirvisaaren avustajan hihamerkkikirjoitus oli satiiria, niin kuka tai mikä oli sen pilkan kohde.

Samoin voi kysyä sitä, onko huumori hyvää ja osuvaa silloin, kun se on selitettävä huumoriksi. Huumori kun on määritelmänsa mukaan kykyä tajuta huvittavat asiat.

Miksi lopettaa holhoaminen ja huolehtia vain itsestään

Torstai 15.3.2012 klo 8.03

"Varmin tapa tehdä itsensä sekapäiseksi on sekaantua muiden ihmisten asioihin, ja nopein tapa tulla tervejärkiseksi ja tyytyväiseksi on pitää huolta omista asioistaan."

Hyvän kirjan läheisriippuvuudesta kirjoittaneen Melody Beattien sanat kuulostavat äkkiseltään tylyiltä. Meiltä odotetaan sosiaalisuutta ja auttamishalua. Paljon puhutaan siitä, että olemme menossa kohti tunnekylmempää yhteiskuntaa. Teemmekö siis oikein, kun emme enää välitä muista ihmisistä, vaan annamme heidän piehtaroida omissa ongelmissaan?

Läheisriippuvuus, uhrautuminen elämään jonkun toisen ihmisen elämää hänen puolestaan on tyly vieras perheessä ja kahden ihmisen välisessä suhteessa. Sen syyt voivat olla moninaiset: alkoholismi, vakava sairaus, väkivaltaisuus, peliaddiktio, huuumeriippuvuus... syy, joka alkaa hallita paitsi varsinaisen kärsijänsä, myös hänen läheistensä elämää voi olla melkein mikä tahansa.

Melody Beattie lienee oikeassa, kun hän kehottaa läheisriippuvuudesta irti pyristelevää kääntämään katseen itseensä ja omaan hyvinvointiinsa. Jälki voi muuten olla karmeaa.

"Me (läheisriippuvaiset) menetämme taloudellisen turvallisuutemme, emotionaalisen turvallisuutemme, uskomme ihmisiin joita rakastamme, uskomme Jumalaan ja itseemme."

Lukuvinkki: Meloldy Beattie: Irti läheisriippuvuudesta - Miten lopetan muiden holhoamisen ja alan huolehtia itsestäni (WSOY 1994).

Metsänomistajan rahakirja on erilainen metsäkirja

Keskiviikko 7.3.2012 klo 9.28

Työskennellessäni takavuosina Kaakkois-Suomen metsäkeskuksessa metsänomistajien neuvontatehtävissä järjestin joka vuosi useita metsäverokursseja ja muita metsäkoulutustilaisuuksia eri puolilla Kymenlaaksoa ja Etelä-Karjalaa.

Metsäasioista ja metsärahasta puhutaan yhä useimmiten sillä samalla tavalla, erillään metsää omistavien kotitalouksien muusta elämästä ja taloudenhoidosta. Meitä metsänomistajia on tässä maassa noin 740 000, eikä lähikaupan kassalla kysytä maksetaanko ruokalasku metsä- vaiko muilla tuloilla. Kotitalouden muu rahankäyttö vaikuttaa myös siihen, miten metsää hoidetaan ja mitä sen omistamiselta odotetaan.

Maalis-huhtikuun vaihteessa ilmestyvä Metsänomistajan rahakirja (Metsäkustannus Oy) toteuttaa vihdoin pitkäaikaisen haaveeni metsäkirjasta, joka tuo metsäasiat osaksi kotitalouden muutakin rahankäyttöä ja puhuu niistä samoilla termeillä kuin muistakin raha-asioista puhutaan.

Odotan jännityksellä uutuuteni saamaa vastaanottoa.

http://www.metsalehti.fi/kauppa/tutustu/?BookID=e5c68fb5-387f-4f4f-bb4c-f23ba4c222c5

Metsäjätti kertoo tärkeän tarinan

Lauantai 14.1.2012 klo 6.58

Luin Miika Nousiaisen viime vuonna ilmestyneen romaanin Metsäjätti (Otava). Ei ole kirjoittajan kynänjälkeä turhaan kehuttu. Tykkäsin.

Törmälän vaneritehtaan ympärille kasvaneen yhdyskunnan kurjistumisesta kertovassa tarinassa on monta koskettavaa kohtaa. Se kuvaa myös monta sellaista, aivan hiljattain yhteiskunnassa tapahtunutta murrosta joista ei kauheasti ole puhuttu.

"Vastakkainasettelun aika on kuulemma ohi. Ja Suomi ei ole luokkayhteiskunta
---- Kyllä työläinen vastakkainasettelun kesti, kun oli jotakin vastapainoa, ennen kuin hyvät puolet katosivat. Nyt ei ole punapääomaa, ei omistusta, ei luokkatietoisuutta, ei omia urheiluseuroja, ei ylpeyttä, ei taistelua. Pelkkiä yksilöjä ilman luokkaa."

Tämän näkee myös asuinpaikkakunnallani Haminassa, entisessä paperikaupungissa. Minujen joukossa on paljon pahempi paikka marssia tahdissa kuin meidän joukossa, yhtenä meistä.

En ymmärrä mediamaksun logiikkaa

Tiistai 27.9.2011 klo 11.27

Yleisradion, tuon yhden maamme merkittävimmän viestintäorganisaation tuleva rahoitus on saamassa farssin piirteitä. Mikä surullisinta, erittäin epätasa-arvoisen farssin.

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru jättää näinä aikoina Ylen rahoituksen eduskuntaryhmien ratkaistavaksi. Päätös syntynee asiassa vielä tänä syksynä, ja pöydällä on useampiakin vaihtoehtoja.

Yksi noista vaihtoehdoista on kotitalouskohtaisen mediamaksun käyttöönotto. Riippumatta siitä, onko kysymyksessä yhden tai useamman henkilön kotitalous, ja riippumatta siitä mitkä ovat kotitalouden käytettävissä olevat tulot jokainen kotitalous osallistuisi omilla pakollisilla roposillaan Yleisradion rahoitukseen. Riippumatta siitä, käytetäänkö kotitaloudessa Yleisradion - sinällään mielestäni laadukkaita - palveluita.

Ajatus on törkeä ajatellen pienituloisia lähimmäisiämme, ja sotii hyvinvointivaltion yhteisvastuun periaatteita vastaan. Eikö nämä asiat tule hoitaa, ja kustannukset tasata progressiivisen verotuksen keinoin valtion budjetin kautta?