Talvisota on minulle The Sotaelokuva

Perjantai 6.12.2024

Talvisota-elokuva, kansikuva, Martti Linna

Kävin aikoinaan peruskoulun ala-asteen pienissä kyläkouluissa. Kaikkien seinällä oli kunniapaikalla kivinen taulu, johon oli kaiverrettu nuorena kuolleiden miesten nimiä. Monen nimen perässä luki sana Taipale. Silloin en sitä ymmärtänyt.

Marraskuussa tuli kuluneeksi 85 vuotta talvisodan syttymisestä. Ajanjakson, jota on kutsuttu myös nimellä 105 kunnian päivää. Ne miehet ja naiset, jotka joutuivat noina päivinä taistelemaan henkensä puolesta, tuskin käyttivät niistä sellaista nimitystä.

Tänään vietetään Suomen itsenäisyyspäivää. Televisiosta näkyy tulevan taas Edvin Laineen ohjaama klassikkoelokuva Tuntematon sotilas vuodelta 1955. Arvostan toki sitäkin sodan kuvauksena, mutta vielä enemmän arvostan Pekka Parikan vuonna 1989 valmistunutta elokuvaa Talvisota.

Parikan koruton, Antti Tuurin romaaniin perustuva elokuva kertoo pohjalaisten sotilaiden taisteluista Taipaleen verisillä tapahtumapaikoilla. Pohjalaisten kanssa etulinjassa vuorottelivat synnyinseutujeni jalkaväkirykmentti 30:een kuuluneet miehet. Tappiot olivat raskaita myös heidän joukossaan.

Näin tuon elokuvan ensimmäisen kerran muutamaa vuotta sen jälkeen, kun oli suorittanut oman asevelvollisuuteni. Sen vuoksi pystyin edes jonkin verran samaistumaan elokuvan kovia kärsivien henkilöhahmojen tuntoihin. Tummiin kivitauluihin kaiverrettujen nimien merkitys tuli konkreettiseksi.

Nuo pienet kyläkoulut on sittemmin suljettu. Toivottavasti kivitaulut ovat saaneet arvoisensa uudet paikat. Minun omassa mielessäni ne, sekä tuo elokuva saavuttivat tarkoituksensa. Sodankäynti on yksi ihmiskunnan suurimmista typeryyden osoituksista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Talvisota, Talvisota-elokuva, Taipale, JR 30, Antti Tuuri, Edwin Laine, Pekka Parikka, Tuntematon sotilas, Martti Linna

Talvisota -elokuvan lausahdus pätee myös ihmisten välisissä suhteissa

Maanantai 9.8.2021 klo 8.18

Martti Linna, karviaispensas, Kunfutse, sitaatti


Pekka Parikan ohjaama, vuonna 1989 valmistunut elokuva Talvisota kuuluu suuriin elokuvaelämyksiini. Osin syy lienee siinä, että talven 1939-1940 julmia tapahtumia Karjalan kannaksella kuvaava teos on tavallaan kaiken kritiikin yläpuolella: monesta suomalaisesta suvusta lepää joku sankarihaudassaan tuon sodan uhrina.

Mieleeni on jäänyt yksi kohtaus ja lausahdus Talvisodasta. Siinä Esko Salmisen esittämä everstiluutnantti Matti Laurila toteaa näin kokoon käsketylle pohjalaisten joukolle, ennen Taipalejoen tulikurimukseen joutumista: "Meiltä voidaan kyllä vaatia, mutta meiltä on paha tulla ottamaan."

Tuo Moskovan neuvottelujen tuloksia kommentoiva lausahdus kuvaa mielestäni paitsi heikon, alakynnessä olevan puolustajan uhoa sodassa suurempaa vastustajaansa vastaan, myös toimivan ja toimimattoman ihmissuhteen eroja. 

Ihmissuhteessa - ja varsinkin parisuhteessa - on niin helppoa vaatia toiselta ihmiseltä jotakin. Äärimmilleen vietynä vaatia, vaikka toisella ei ole mitään mahdollisuuksia toteuttaa noita vaatimuksia. Välittämisen, rakkauden ja rakastamisen vaatiminen toiselta on nurinkurista touhua. Ei syvä kiintymys ihmiseen voi syntyä niin, että se toinen osapuoli sitä vaatii. Vaatia kyllä voidaan, mutta pahapa siinä on tulla ottamaan!

Onnellinen se, joka  löytää ihmissuhteessaan vastinparin sillä toisella tavalla. Sillä, jossa mietitään kummallakin puolella mitä minä voin itsestäni tuolle toiselle antaa. Ihan vapaaehtoisesti. Ja vieläpä siitä iloiten.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pekka Parikka, Talvisota, Matti Laurila, sitaatti, parisuhde, rakkaus, Martti Linna

Talvisotaa ja koronaa: kolme erilaista uhkaa

Perjantai 13.3.2020 klo 10.15

Bunkkerirauha_pikkunetti.jpg


Ymmärtääkseni ihmistä ja yhteiskuntaa koskevat uhkakuvat jakautuvat kolmeen eri luokkaan. Ne ovat henkeen, terveyteen ja aineelliseen omaisuuteen kohdistuvat uhat.

Eilen torstaina Kiinasta liikkeelle lähteneen korona-viruksen aiheuttamat uhat viimeistään konkretisoituivat jokaiselle kansalaiselle. Valtiovalta katsoi olevansa pakotettu säätämään kansalaistensa jokapäiväiseen elämään kohdistuvia määräyksiä ja suosituksia ikävän viruksen taltuttamiseksi.

Tänään perjantaina muistelemme tasan 80 vuotta sitten päättynyttä talvisotaa. Tuota sotaa, jossa lähes 25 000 suomalaista menetti henkensä. Vastapuolella ihmishenkien menetykset olivat moninkertaiset.

Sekä talvisota että koronan uhka koskivat ja koskevat niin henkeä, terveyttä kuin omaisuuttakin. Täysimittaisessa sodassa ja virusperäisessä tartuntataudissa puhutaan kuitenkin aivan eri mittaluokan uhista. Ainakin mielestäni. Nykyaikainen, vauraaksi kehittynyt yhteiskunta kyllä kestää yhden koronan.

Kiitos siitä kehityksestä niille, jotka silloin 80 vuotta sitten kestivät niin siellä jossakin kuin kotiseudulla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: korona, talvisota, talvisota 80 vuotta, uhkat, uhkakuvat, yhteiskunta, Martti Linna