Uutta Nokiaa ei ehkä tule

Torstai 13.12.2012 klo 7.07

Näin joulun alla on huomiotani kiinnittänyt useammankin arvostamani lehtikolumnistin haikailu uuden Nokian perään. Siis sellaisen tuotannonalan, joka loisi tähän maahan taas tuhansia uusia työpaikkoja ja toisi verotuloja.

Suomesta puhuttiin vielä 90-luvulla ennen kaikkea metsäteollisuuden ja -teknologian huippumaana. Tuo sama vuosikymmen, samoin kuin 2000-luvun alkuvuodet olivat myös tietoliikenteeseen liittyvän teknologian aikaa. Pieniä teknoyhtiöitä perustettiin ja niihin uskottiin.

Viime vuodet ovat merkinneet metsäteollisuuden puolella kymmenien tuotantolaitosten kylmenemistä. Pitkien savupiippujen juurella on pakko keksiä jotakin uutta. Nokia ja siihen liittyvä yritysrypäs työllistää nyt enimmäkseen muita kuin meitä suomalaisia.

Uutta Nokiaa on turha haikailla - ei sitä ainakaan kukaan tänne tuo. Ehkä olisi syytä kääntää katseet niihin luontaisiin vahvuuksiin, joita meillä on. Metsät ovat yhä täällä, samoin suhteellisen puhdas luonto ja paljon tilaa.

Niitä ei läheskään kaikkialla maailmassa ole. Biotalous - mitä kaikkea sen sisään sitten leivotaankaan - on uskoakseni seuraava nouseva asia Suomessa. Aikaa sen kehittäminen ottaa. Uuden sukupolven polttoaineita, biomuoveja ja rakennustapoja ei kehitetä vuodessa eikä kahdessa. Ei kehitetty Nokiaakaan.

Tarvitaan aikaa, rahaa ja kärsivällisyyttä.

"En ehdi lukea kirjoja", sanoi ihminen

Maanantai 10.12.2012 klo 8.01

Viikonloppu vierähti Haminan perinteisessä joulutapahtumassa, eli Vanhan holviston joulussa Hamina Bastionissa. Lämminhenkisessä tapahtumassa oli mukavaa jutella monien tuttujen kanssa, sekä esitellä omia kirjallisia tuotoksiaan ja puhua kirjallisuudesta.

Moni kohdalle pysähtynyt sanoi, ettei hän ehdi lukea kirjoja, että on niin paljon muuta tekemistä. Kirja joutuu kilpailemaan ajasta monen muun elämää täyttävän tekijän kanssa: television, vapaa-ajan harrastusten, perheen ja työn, esimerkiksi.

Ehkä lukemattomuus on merkki myös yleisemmästä ajanviettotapojen ja yhteisten asioiden pirstaloitumisesta yhteiskunnassa: kun mahdollisuuksia on paljon, ei jokin merkittävä kirja sisältöineen ole enää se asia, josta voisi jutella vaikkapa naapurin kanssa lumitöiden lomassa. Kalle Päätalon järkäle ei ole enää se yhteisiä metsä- ja rakennustyökokemuksia peilaava teos, joka on saatu joululahjaksi ja luettu.

Ehkäpä elämme jo aikoja, jolloin ainoa kansakuntaa yhdistävä asia on linnan itsenäisyyspäivien seuraaminen televisiosta - ja sitäkin tapahtumaa seurasi vain vähän yli kaksi miljoonaa kansalaista.

Toinen syy olla tarttumatta tarjolla olleeseen kirjallisuuteen oli Bastionissa monilla se, että kun kotona oli vielä niin paljon lukemattomia kirjoja. Tai isän tai äidin peruja olevat kirjahyllymetrin olivat vielä perkaamatta. Tai minun kirjani oli jo lainattu kirjastosta ja luettu.

Näitä syitä olla kiinnostumatta kirjoistani tervehdin ilolla - ne todistavat, että tekstinä kerrotulla tarinalla ja yleisillä kirjastopalveluilla on yhä merkitystä ja tunnearvoa.

Kultaisen säännön oikoluku tehty

Maanantai 3.12.2012 klo 7.14

Kultainen sääntö, viides Sudenmaa-sarjan romaanini ilmestyy tammi-helmikuun vaihteessa. Viikonloppuna sain tehtyä loppuun kirjan oikovedoksen tarkistamisen.

Hyvältä näytti - melkein-valmiina-kirjana tarina tuntui sen kirjoittajasta hyvältä. Ainakaan en enää voi siihen millään lailla vaikuttaa.

Romaanin kannesta päättää kaupallisten kustantajien kautta julkaistaessa aina kustantaja. Olen ollut tyytyväinen Myllylahden esityksiin Sudenmaa-romaanien kansiksi, niin myös tällä kertaa.

Yksinkertaisuus on monesti parasta. Sekä kannessa että sisällössä...

Ei sukunimi romaanin päähenkilöä pahenna

Maanantai 26.11.2012

Eräällä nettisivustolla käyty keskustelu suomalaisdekkareiden päähenkilöiden sukunimistä johti minut vierailemaan Väestörekisterikeskuksen nimipalvelussa. Mielenkiintoinen tuttavuus: sieltä itse kukin voi tarkastaa, kuinka monta samannimistä henkilöä kuin itse on Suomesta löytyy.

Oman Reijo Sudenmaa-romaanisarjani päähenkilön kanssa näkyy saman sukunimen jakavan alle viisi henkilöä tässä maassa. En tunne heistä ketään, eikä ihme: syntyihän päähenkilöni nimi täysin vahingossa.

Ajelin aikoinaan usein kuutostietä Luumäeltä Lappeenrantaan, ja huomioni kiinnitti Hurtanmaa-niminen tiekyltti. Ajattelin usein, että tuota nimeä tulen vielä joskus käyttämään jonkin kirjoittamani fiktiivisen hahmon sukunimenä.

Kuinka ollakaan, kun eräs isokokoinen rikosylikonstaapeli astui autostaan ensimmäistä kertaa elämääni romaanissa Ahventen valtakunta, minä onneton muistin hänen sukunimensä väärin. Hurtanmaasta tuli Sudenmaa.

Hurtanmaita, heitä ei löydy tilastoista ainuttakaan. Pahus!

Miksi vietämme Halloweenia mutta emme Kekriä?

Lauantai 3.11.2012 klo 12.28

Angloamerikkalaisen kulttuurin invaasio on tuonut vuosikalenteriimme monta uutta juhlapäivää ja tapahtumaa. Parhaillaan vietetään Halloweenia. Keväällä vietetään vastaavasti Ystävänpäivää.

Ehkä näillä päivillä on oma tarkoituksensa, mutta silti toivoisin, että olisimme niin ylpeitä omista juuristamme että voisimme viettää samalla tavalla perinteisiä suomalaisia juhlia.

Tällainen juhlapäivä voisi olla esimerkiksi Kekri, sadonkorjuun juhla jota vietettiin Mikkelinpäivän (29.9.) ja nykyisen pyhäinpäivän välisenä aikana. Sana kekri tarkoitti kansankielessä jonkin päättymistä.

Kekriä voisi aivan hyvin viettää vaikkapa lokakuun viimeisenä viikonloppuna, kun talviaika alkaa. Päivä on jo lyhyt, ja kasvun aika on luonnossa lopussa. Meidän ihmistenkin olisi ehkä syytä rauhoittua hetki, sopeutua vähenevään valoon ja alkaa odottaa sitä kuitenkin pian koittavaa kevättä.

Hidasta hyvä ihminen, hidasta

Keskiviikko 10.10.2012 klo 12.48

Yksi Martta-järjestön toiminnan teemoista näkyy olevan kolmen vuoden ajan elämän hidastaminen niin, että se tuntuu paremmalta. Marttojen 10 teemaa hidastamiseen löytyy täältä.

Olennaiseen keskittyminen, tilan raivaaminen elämälle... monetkin noista teemoista tuntuvat omakohtaisilta ja helposti hyväksyttäviltä. Sen jälkeen onkin kysymys siitä, kuinka niitä toteutan.

Järjettömään elämän vauhtiin ja kaahottamiseen on niin helppo tempautua mukaan. Ehkä se on jokaisen koettava kerran elämässään. Koettava, ja unohdettava sellaiset pienet suuret asiat kuin ystävyys ja oma sekä läheisten oma hyvä olo.

Jossakin vaiheessa elämässä kuitenkin seuraa jokaisella meistä pysähdys, ja asioiden uudelleen tarkastelu. Menetys, sairaus, kenties kuolema. Jos mikään noista ei pysäytä, on peli jo menetetty.

Sudenmaa-kirjojani voi lukea myös sähköisesti

Maanantai 24.9.2012 klo 7.29

Kymenlaakson kirjastot ovat aloittaneet sähkökirjojen lainauksen aktiivisen markkinoinnin. Asiasta löytyy tietoa mm. kirjastojen yhteisestä Kyyti-palvelusta. Liian iso juttu, eli neljäs Reijo Sudenmaa-sarjan romaanini näkyy olevan yksi "myynnin" kärkenä olevista kirjoista. Myllylahti Oy:n kustantaman MyrhaMylly-sarjan teokset tehdään kaikki saman tien myös sähkökirjoiksi.

Kirjailijan kannalta asia on mitä kannatettavin - kunhan tekijänoikeuksia kunnioitetaan, ja kirjailija saa työstään saman, vaikkakin tasoltaan vähäisen korvauksen kuin paperikirjojenkin lainaamisesta. Kansalaisilla alkaa olla jo niin paljon erilaisia sähköisiä lukulaitteita käytössään, että ennen pitkää jokin toista parempi formaatti lisää ihan oikeasti sähkökirjojen lukijamäärää. Näin uskon.

Itse en ole vielä päässyt sähkökirjaa lukemaan. Omaa henkistä laiskuutta, suurimmaksi osaksi. Paperinen käyttöliittymä tuntuu edelleen siltä kaikkein parhaimmalta...

Lastensuojelua, parisuhteen hoitoa ja sanojen merkityksiä

Perjantai 7.9.2012 klo 6.58

Viimeaikaiset perhe- ja lapsisurmat ovat tuoneet lehtien palstoille paljon artikkeleja ja mielipiteitä lastensuojelusta.

Lastensuojelu. Tuo sana sisältää itsessään hirvittävän, negatiivisen arvolatauksen. Jos lasta pitää suojella, häneen täytyy kohdistua jokin uhka. Noinkohan pääsemme koskaan tilanteeseen, jossa voisimme puhua vaikkapa lasten tukemisesta?

Toinen sanapari, jota olen viime aikoina ihmetellyt on parisuhteen hoitaminen. Sairaita hoidetaan sairaaloissa. Parisuhteen hoitamisen tärkeyttä hoetaan monesta eri tuutista. Onko meillä siis lähtökohtana ajatus, että tuo tärkeä suhde on aina sairas?

Löytyisiköhän siihenkin jokin kauniimpi suomenkielinen sanapari?

Onneksi Sofi Oksanen ei ole humoristi

Lauantai 1.9.2012 klo 7.55

Olin eilen esiintymässä Hämeenlinnan Kirjan aika-tapahtumassa. Vanha Verkatehdas tarjosi hyvät puitteet omaleimaiselle kirjallisuustapahtumalle.

Huomiota kiinnitti se, että useissa esiintymisissä ja kirjailijahaastatteluissa käsiteltiin huumoria ja teosten naurattavuutta. Kirjailijan teosta mainostettiin lukijoille sen sisältämällä huumorilla ja tragikomedialla. Kirjailijalta kysyttiin, naurattiko häntä itseään, kun hän työsti käsikirjoitusta.

Toivottavasti kirjallisuudella nähdään vielä muitakin arvoja kuin sen kyky laukaista ihmisen elämänstressiä pika-annoksella nopeaa naurua. Mielihyvää voi tuottaa myös tarinan sisältämä syvempi ajatus. Sellainen, jota joutuu itse miettimään ja työstämään omassa päässään.

Tuohon liittyen - kuuma kysymys tuntuu nyt olevan, ovatko suomalaiset kirjailijat kateellisia Sofi Oksaselle hänen menestyksestään vai eivät. Omasta puolestani vastaan että en ole, vaan kumarran syvään. Hänen menestyksensä on iso asia koko suomalaiselle kirjallisuudelle, ja hän on ansainnut sen omalla työllään.

Hän on löytänyt oman tapansa kirjoittaa noita syviä ajatuksia niin, että ne tavoittavat lukijassa jotakin.

Kotkan kirjalliseen iltaan

Tiistai 28.8.2012 klo 10.27

Kirjailijavierailut ovat kirjailijalle yksi foorumi saada esille niitä teemoja, joita hän kirjoihinsa leipoo. Harva meistä on yhtä aikaa sekä hyvä kirjoittaja, hyvä puhuja että hyvä esiintyjä. Mutta hauskoja välietappeja kirjailijan työssä nämä esiintymiset joka tapauksessa ovat - toivottavasti myös kuulijoiden kannalta.

Kotkassa tehdään ansiokasta työtä kirjallisuuden edistämisessä myös tällä saralla. Odotan mielenkiinnolla kollegani Irja Sinivaaran haastattelua keskiviikkona 19. syyskuuta.

Vain joka neljäs luottaa toimittajaan

Torstai 23.8.2012 klo 19.42

Noin otsikoidaan suomalaisten luottamusta eri ammattien edustajiin koskeva juttu tuoreessa Journalisti-lehdessä (14/2012). Otsikko on hyvä ja aihe on vakava.

On helppoa löytää syitä siihen, miksi journalistiin katsotaan epäillen. Toimittajat eivät onnistuneet kertomaan suurelle yleisölle ajoissa siitä, millainen aikapommi Etelä-Euroopan EU-maissa oli muhimassa. Jutuista - myös minulla - löytyy aika-ajoin asia- ja kirjoitusvirheitä vaikka niitä yrittääkin huolella välttää.

Samalla kun uutisvirran nopeutta yritetään lisätä, sitä halutaan samalla myös viihteellistää, koska uskotaan että kansalaiset eivät jaksa lukea, kuulla tai nähdä liian asiapitoisia ja raskaita juttuja.

Tutkimus, johon artikkelissa viitataan jaetaan toivottavasti myös niille pöydille, joissa viime kädessä päätetään toimitusten ajan- ja rahankäytöstä. Vain laadukas journalismi on sellaista, joka ansaitsee itselleen oikeuden olemassaoloon.

Aikuisia lapsia riittää - valitettavasti

Keskiviikko 15.8.2012 klo 6.47

"Jos olet alkoholistin aikuinen lapsi, todennäköisesti humalatilan eteneminen määräsi, kuinka vanhempasi sinuun suhtautuivat. Ei ihme, että sinua kiinnostaa enemmän henkilö, joka lupaa soittaa sinulle, mutta jättää sen tekemättä kuin sellainen henkilö, joka sanoo soittavansa ja todella tekee sen. Mitä tavoittelemisen arvoista tuossa jälkimmäisessä voisi olla?"

Lapsuuden perheessä esintyneen alkoholismin, kiihkouskovaisuuden, mielisairauden tai jonkin muun syyn aiheuttama vamma voi aiheuttaa ihmisen mieleen vaurioita, jotka puhkeavat esille vasta aikuisella iällä. Syntyy aikuisia lapsia, jotka eivät osaa käyttäytyä kuten aikuisten pitäisi. Eivät ainakaan niiden normien mukaan, joita meille aikuisille asetetaan.

Pakonomainen käyttäytyminen - vaikkapa päihteiden käyttö, syömishäiriöt, pakonomainen puhuminen tai siivoushulluus - hallitsee usein tällaisen aikuisen elämää. Ihminen ei ole tyytyväinen itseensä, mutta ei tiedä miksi ei ole. Valitettavasti aikuisen lapsen syndrooma vaikuttaa myös hänen ympärillään oleviin ihmisiin:

"Aikuisena lapsena olet harvoin parisuhteessa tasapainoisen, elämänsä järjestyksessä pitävän henkilön kanssa. Henkilön, jonka kanssa tämä päivä on samanlainen kuin eilinen ja todennäköisesti huominenkin.... Tuskin elät tällaisen henkilön kanssa, sillä sinusta tällainen henkilö on ikävä ja tylsä. Tai jos elätkin, haaveilet varmaan jostain vähän jännittävämmästä suhteesta."

Lukuvinkki: Irene Kristeri: Tule lähelle mene pois (Kirjapaja 1997)

"Romaani nauraa ihmisen halulle olla jotakin muuta kuin on"

Torstai 9.8.2012 klo 7.56

Otsikon lauseen kirjoittaa Laura Norris arvioidessaan romaaniani Ristimitta 12osumaa.fi -nettisivuilla 6.8.2012.

Kritiikistä, sen puutteesta ja siitä kuinka kriitiikki ei osunut kohteeseensa puhutaan paljon kirjailijapiireissä. Täydellisiä teilauksiakin ja mielensä pahoittamista alalla tunnetaan.

Mielestäni kriitikon tehtävä ei ole olla selkääntaputtelija ja kehuja tarinankertojalle. Eikä hänen tehtävänsä ole olla kurittaja ja ruotuunpanija. Hyvä kriitikko ymmärtää, että hän voi edustaa vain ja ainostaan itseään lukijana. Niin sanottua yleistä ja yhteistä mielipidettä ei ole olemassa. Ei hyvää, eikä huonoa makua.

Mitä kirjailija sitten odottaa, jos ei kehuja? Ainakin itse olen tyytyväinen silloin, kun kriitiikko näyttää löytäneen kirjasta niitä teemoja, joita olen siihen yrittänyt leipoa. Löytää ja kertoo sen, pitipä hän sitten niistä ja niiden kerrontavasta tai ei.

Minusta Laura Norrisin kritiikki on hyvä.

Kaikki nuo kirjallisuusblogeja pitävät naiset

Maanantai 6.8.2012 klo 18.03

Eräs uutuusromaaninsa näkyvyyttä ja markkinointia pähkäilevä kirjailijakollega lähetti minulle sähköpostia. Hän äimisteli tekemäänsä havaintoa kirjallisuusblogien maailmasta.

Samalla kun kirjallisuuskritiikkien määrä perinteisessä printtimediassa vähenee, on nettiin omaksi harrastuksekseen kirjoittavien kirjallisuuskriitikoiden toivottu paikkaavan tätä yhä yhä suuremmaksi käyvää puutetta kirjojen saamassa näkyvyyydessä. Kirjablogeja löytyykin netistä melkoisen vaivatta ja paljon.

Kollegani oli tehnyt kuitenkin hämmästyttävän havainnon: kaikki ne suosituimmat kirjablogistit, joille hän oli tarjonnut teostaan tutustuttavaksi ovat ilmeisesti naisia, ja iältään melko nuoria. Tarkastin väittämän oikeellisuuden: siltä se tosiaan näyttää!

Kysyä sopii (iäkkään mieskollegan suulla), mistä tämä johtuu, ja mitä se tarkoittaa eri tyyppisten, sukupuoleltaan ja iältään erilaisten kirjailijoiden tuotosten saamassa näkyvyydessä. Painottuvatko nuorten naiskriitikoiden lukuharrastuksessa samaa sukupuolta olevien, iältään suurin piirtein samanikäisten naisten kirjoittamat kirjat?

Ja miksi miespuolisia kirjabloggaajia näyttää olevan niin vähän?

Thomas Hylland Eriksen ja hitauden ylistys

Sunnuntai 29.7.2012 klo 13.29

Norjalainen antropologi Thomas Hylland Eriksen sanoo Hesarin haastattelussa (29.07.12) tylsistymisen olevan jotakin, jonka puolesta pitäisi taistella. Olen hänen kanssaan samaa mieltä.

"Luovuus ja oivallukset kumpuavat joutilaisuudesta. Ihmissuhteet, perhe-elämä ja asioiden ymmärtäminen tarvitsevat hidasta aikaa."

Lienee yleinen kokemus että silloin, kun ihminen tekee käsillään jotakin johon ei tarvitse keskittyä aivot rullaavat vapaalla, keksien yllättäen ratkaisun mieltä kauankin hiertäneeseen ongelmaan.

"Eräs tutkija kertoi juuri, ettei enää kykene lukemaan kirjoja. Kroonisesta keskittymiskyvyn puutteesta on tulossa sivistyksen uusi neuroosi."

Millä me korvaamme ymmärtämisen, jos emme enää kykene edes lukemaan?

Hylland Eriksenin mielestä hitaan ajan puute on ihmiskunnan pahin ongelma. Vahva väite. Joka tapauksessa kiitos hyvästä artikkelista toimittaja Johanna Pohjolalle.

Jos Enkeli-Elisakin petti

Perjantai 20.7.2012 klo 7.17

Yksi hiljaisen uutiskesän uutisskuupeista on ollut koulukiusatun, itsemurhan tehneen Enkeli-Elisan mahdollinen paljastuminen keksityksi henkilöksi. Asiasta kertoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat. Muun muassa Hesarin päätoimittaja Mikael Pentikäinen käsitteli median pettänyttä uutiskritiikkiä kolumnissaan 13.7.

Enkeli-Elisan tarina on saanut ison määrän ihmisiä linkittämään itsensä hänestä kertoville Facebook- ja Internet-sivuille. Se tarkoittanee sitä, että tarina on koskettanut jotakin meissä. Itsekin kirjoitin näin blogissani 9. maaliskuuta.

Jos Elisan tarina osoittautuu keksityksi, on totta että ihmisiä - meitä - on huijattu. Toisaalta en osaa oikein tuntea itseäni petetyksi. Moni koulukiusattu tai kiusatun omainen on saanut purkaa tuntojaan Elisan kautta.

Melkeinpä olen pettyneempi, jos Elisan tarina on kaikesta huolimatta tosi. Vale-Elisan tapauksessa maailmassa olisi ainakin ollut yksi kiusattu ihminen vähemmän.

Hyväkin ihminen pystyy tekemään pahaa

Tiistai 3.7.2012 klo 7.14

Erään kansainvälisen yhtiön entinen henkilöstöpäällikkö tervehti uusia työntekijöitä muistuttamalla heitä siitä, ettei yhtiö rakasta heitä. Se vuokraa heidät niin pitkäksi aikaa, että he tuottavat sille voittoa, ja lopettaa vuokrasuhteen heti kun heidän tuottavuutensa lakkaa.

Henkilöstöpäällikkö kehotti työntekijöitä etsimään työstään sitä, mikä ravitsi heidän tunne-elämäänsä, sillä sellaista ravintoa ei palkkakuitti antaisi. Hän kehotti työntekijöitä hoitamaan ihmissuhteita sekä kotona että työpaikalla, sillä vain ne täyttäisivät sielun tarpeet.

Viisas päällikkö osasi samastua ihmisiin, ei kollektiiviseen käsitteeseen nimeltään yhtiö. Yhtiöllä voi olla arvot, mutta sillä ei ole sielua eikä tunteita. Ihmisen psyyke ei ole yhtenäinen kokonaisuus, vaan se on moninaisiin suuntiin jakautunut kokoelma pirstaleita.

Osan niistä voi vuokrata työnantajalle. Jos yrittää vuokrata/luovuttaa ne kaikki, tai painaa osan niistä taka-alalle on tuloksena yleensä ongelmia.

Voi olla, että sama periaate toimii myös ihmisten välisissä suhteissa.

Lukuvinkki: James Hollis: Miksi hyvät ihmiset tekevät pahaa (Rasalas2008)

Kirjan aika vie elokuussa Hämeenlinnaan

Maanantai 28.5.2012 klo 6.49

Kesällä Suomi täyttyy kirjallisuustapahtumista. On Kouvolan Dekkaripäiviä, Sastamalan vanhan kirjan päiviä, Pentinkulman päiviä ja monia monia muita.

Oma tieni vie - Kouvolassa käynnin lisäksi - ensimmäistä kertaa Hämeenlinnaan Verkatehtaalle Kirjan aika -tapahtumaan elokuun lopulla. Luvassa on mielenkiintoinen keskustelu perjantai-iltana kirjailijakollegoiden kanssa. Onhan annettu aihe yksi niistä elämän peruskysymyksistä.

Naisen silmin vai miehen mitalla?

Rakkaudella riittää vihollisia

Tiistai 22.5.2012 klo 7.23

"Tämä päivä valitsee lakanoita huomisen petiin. Jos voi tänään olla tyyni ja sovussa itsensä ja ympäristönsä kanssa, ei välttämättä ole saanut paljon aikaiseksi, mutta on saanut itselleen kokemuksen, joka kantaa huomiseen asti. Tässä on suurin vaikutusvalta, minkä ihminen voi ikinä saada, koska muuta vaikutusvaltaa ei ole."

Kielteiset tunteet ja ajatukset kuuluvat elämään meistä jokaisella. Samoin negatiiviset teot toisia ihmisiä kohtaan, joko tahallisesti tai tahattomasti. Sellaiset teot joihin liittyy Valhe, Valta, Viha, Vangitseminen tai Vastuuttomuus.

Onneksi noille hyvän elämän vihollisille löytyy vastavoimia. Jos ne vain löytää: Totuus, Vaikuttaminen, Anteeksiantaminen, Vapaus ja Vastuu.

Pieniä sanoja. Mutta löydettyinä, ja oikein käytettyinä hirmuisen suuria asioita.

Lukuvinkki: Tiia Arjanne: Rakkauden Viisi Vihollista (magentum 2007)

50 vuotta Äänettömän kevään ilmestymisestä

Sunnuntai 13.5.2012 klo 11.55

Mustarastas lauloi viime yönä pensaikossa taloni lähellä. Oli pakko seisahtua hetkeksi ulos ja kuunnella mestarilaulajaa.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta amerikkalaisen Rachel Carsonin (1907-1964) kirjoittaman kirjan Silent spring - eli Äänetön kevät - ilmestymisestä. Kirjan on sanottu olleen yksi niistä tekijöistä, jotka synnyttivät kansainvälisen ympäristöliikkeen.

Rachel Carson kritisoi kirjassaan ympäristömyrkkyjen, erityisesti DDT:n käyttöä ja niiden aiheuttamia vaurioita luonnossa. Varmasti osin Carsonin kirjan ansiosta tuon supermyrkyn käyttö kiellettiin. Kielto on yksi niistä tekijöistä, jonka vuoksi saamme edelleen ihastella Suomessakin merikotkan ja muuttohaukan kaltaisia uljaita lintuja.

Yksin kesäyössä on lohdullista ajatella, että kirjallisuudella oli silloin, ja voi yhä olla  valtavia vaikutuksia yhteiskunnassa.