Tavataan kirjojen merkeissä Kolmikulman ja Bastionin joulumarkkinoilla

Torstai 16.11.2023 klo 9.28

Mustanaamio poistuu toisinaan kotiviidakostaan, ja liikkuu kaupungilla kuin kuka tahansa meistä. Samoin kirjailija lähtee toisinaan työkammiostaan ihmisten ilmoille tuotostensa kanssa.

Kirjoja, saati niiden tarinoita ei ole olemassa ilman kirjailijaa. Aivan yhtä tärkeää on, että kirja löytää siitä kiinnostuneen, siitä jotakin itselleen saavan lukijan. ”Se jokin” voi olla oma lukukokemus, tai lahjaksi ostettavan kirjan kohdalla hyvä mieli.

Jossakin noiden tarpeiden on kohdattava: kirjamessuilla, kirjakaupassa tai jossakin muussa paikassa. Kirjailijalle tarjoutuu tosi harvoin tilaisuuksia esitellä tuotoksiaan messujen kaltaisissa isoissa tapahtumissa. Silloinkin kun niin tapahtuu, ei tapaaminen kirjoittajan ja lukijan välillä muodostu isossa, hälinää täynnä olevassa hallissa kovinkaan henkilökohtaiseksi.

Ennen joulua järjestettävät lukuisat myyjäistapahtumat ovat osoittautuneet mainioiksi paikoiksi jutella kirjoista, lukemisesta ja tarinoista. Yleensä tapahtumiin tullaan uteliaina, valmiiksi hyvällä tuulella. Kirjojen äärellä olen käynyt monet hyvät keskustelut sekä kirjojen teemoista että niiden vierestä.

Läheskään aina ei tapaaminen ole johtanut kirjan myymiseen ja ostamiseen. Kumpikin osapuoli on kuitenkin saanut keskustelusta itselleen jotakin. Ehkä sitä paljon puhuttua joulumieltä?

Tänä vuonna olen tuotoksineni mukana Karhulan Kolmikulman Joulumarkkinoilla sunnuntaina 19. marraskuuta (kello 10-15), ja Hamina Bastionin Wanhan Holviston Joulussa sunnuntaina 10. joulukuuta (kello 10-16).

Tervetuloa juttusille!

Tavataan Wanhan Holviston Joulussa sunnuntaina

Keskiviikko 7.12.2022 klo 16.00

Syyskuussa ilmestynyt romaanini Tämä nuori maa kertoo siitä, mitä nuorelle Urho "Känä" Kekkoselle tapahtui Haminan valleilla toukokuussa 1918. On siis peräti kohtuullista, että vuoden viimeinen kirjailijaesiintymiseni on noissa samoissa maisemissa.

Haminan tyypiltään harvinaisen tähtilinnoituksen rakentaminen aloitettiin vuonna 1722. Sen huoltokeskukseksi valmistui vuonna 1811 laaja, sisävalliltaan 240-metrinen keskusbastioni. Sisävalli kätkee sisäänsä 58 tiilistä muurattua holvia eli kasemattia.

Haminan linnoituksessa taistelut ovat - onneksi - jääneet vähille. Sen sijaan nuo nykyisin Hamina Bastioniksi kutsutun keskusbastionin kasematit toimivat monenlaisten tapahtumien pitopaikkana. Ensi viikonloppuna Hamina Bastionissa vietetään joulumyyjäisiä.

Känä kirjoittaa muistelmissaan eräästä elämänsä unohtumattomimmasta kokemuksesta näin (Vuosisatani osa I, Otava 1981):

"Nähtyään minut Taskinen Taskinen komensi minut miesryhmään. Matkamme jatkui Haminan valleille. Siviilimiehet pantiin riviin ja kiväärein varustetut suojeluskuntalaiset parin kolmenkymmenen metrin päähän heitä vastaan. Nyt vasta oivalsin, että kyseessä oli kuolemaantuomion täytäntöönpano."

Luulenpa, että kirjailija pääsee harvoin myymään, signeeraamaan ja esittelemään kirjaansa niin aidoissa tapahtumaympäristöissä, kuin minä ensi sunnuntaina.

Tavataan sunnuntaina Kolmikulman Joulumarkkinoilla

Keskiviikko 16.11.2022 klo 14.05

Eilen olin puhumassa uudesta romaanistani ikämiesten keskustelupiirissä. Ensi sunnuntaina suuntaan perinteisille joulumarkkinoille saman kirjan tiimoilta. Kirjojensa lukijoita - sekä niitä entisiä, että mahdollisia uusia - on aina kiva tavata.

Olin mielissäni, kun sain kutsun erääseen haminalaiseen miesten kokoontumispiiriin. Tämä nuori maa -romaanini aiheet ehkä aukenivat heille, yli kuusikymppisten joukolle eri tavalla kuin nuoremmille ihmisille. Monella heistä oli omasta suvusta lähtöisin olevia tarinoita kevään 1918 tapahtumista. Muistoja ja mielipiteitä kirjani toisesta päähenkilöstä, Urho "Känä" Kekkosesta oli kaikilla.

Kun mukana oli erilaisilla elämänkokemuksilla ja -arvoilla varustettuja ihmisiä, romaanin herättämä keskustelu aaltoili hyvinkin laajalla skaalalla sotahistoriasta Känän naissankarin maineeseen. Ja kaikkeen siltä väliltä. Kaksi tuntia meni ainakin minulta melkein huomaamatta.

Sunnuntain myyjäiset mahtavat olla aivan toisenlainen tilaisuus minulle, siellä esittelypöytäni takana seisojalle. Toivon silti, että mahdollisimman moni tuttu ja tuntematon tulee puhumaan kanssani kirjoista, kirjoittamisesta, tarinoista ja ehkä vähän Känästäkin.

Ketään loukkaamattoman joulutervehdyksen löytämisen vaikeudesta

Tiistai 21.12.2021 klo 9.19

Tätä upeaa äidinkieltämme rakastavana, ja siitä nauttivana kirjoittajana laadin joulu- ynnä muut tervehdykseni mieluusti niin, että voin kokeilla niissä kielen rikkauden mahdollistamia sanaleikkejä.

Se vain alkaa olla turkasen vaikeaa nykyisin. Varsinkin sosiaalisessa mediassa vaanii aina riski, että pahoitan jonkun mielen. Kun se ei ole tavoitteeni, voi lopputulos olla ainakin kaksi mieleltään myrtynyttä ihmistä: minä, ja tuo joku toinen.

Tämä koskee varsinkin joulutervehdyksiä. Hyvää Joulua Ja Onnellista Uutta Vuotta alkaa olla jo kaluttu juttu, kirjoittaapa noiden sanojen alut sitten isolla tai pienellä kirjaimella.

Monelle joulu on edelleen uskonnollinen juhla. Viittaaminen johonkin muuhun, vaikkapa tähän hillittömään kulutusjuhlaan voi tuntua heistä loukkaavalta. Kinkkujutut taas eivät sovi vegaaneille, eikä metsien suojelija tykkää kaadetuista joulupuista.

Joulu mielletään myös perhejuhlaksi. Jos viittaan siihen joulutervehdyksessäni, pahoitanko samalla niiden mieltä, joilla ei perhettä jostakin syystä ole? Tai niiden, jotka ovat menettäneet tänä vuonna jonkun läheisensä?

Uutisten mukaan Pohjois-Koreassa on juuri kielletty nauraminen julkisella paikalla. Toivoa sopii, ettei vastaavaa tapahdu meillä. Tai ei kielletä ainakaan itselleen nauramista. Siihen löytyy aina hyviä syitä.

Kumpi on sinulle tärkeämpi juhla, Black Friday vai White Christmas?

Tiistai 1.12.2020 klo 7.41

Elämme englanninkielisen kulutusjuhlan huippuaikoja. Black Friday, Single’s Day, Cyber Monday ja monet muut uushengelliset tilaisuudet vaativat osallistumistamme vuoden suurimman juhlan, Christmasin valmisteluihin. Olisi juostava läpi kauppakeskuksia, mentävä nettiin etsimään parhaita tarjouksia. Olisi kulutettava aikaansa ja rahojaan, sillä muutenhan ei voi juhlaa tulla.

Tämä joulunalusaika on erilainen. Koronapandemian vuoksi meidän suomalaisten olisi eristäydyttävä vielä normaaliakin enemmän muista ihmisistä. Olisi maltettava pitää etäisyyksiä. Monelle alueelle on julistettu erilaisia kokoontumisrajoituksia joulua edeltävälle ajalle, jottei paha pöpö pääsisi leviämään.

Olemme tahtomattamme osallistumassa valtavan suureen ihmiskokeeseen. Paine lähteä ostoksille – englantilaisittain shoppailemaan – on kova. Toisaalta noissa terveydenhuollon ammattilaisten pyynnöissä on järkeä: pöpö on lannistettavissa, jos maltamme pitää nyt alkavat kolme viikkoa vähän matalampaa kulutusprofiilia. Silloin joulusta voisi vielä tulla jotakin muuta, kuin tämän talven tautihuippu.

Jännittävää, mutta myös pelottavaa nähdä miten käy. Ihminen ei yleensä ole parhaimmillaan järkevissä päätöksissään silloin, kun häntä vedetään kahteen eri suuntaan.

Ei Teuvo Hakkaraisesta ole tämän joulun Jeesukseksi

Keskiviikko 20.12.2017 klo 15.49

Eduskunnan pikkujoulujen ja täysistuntojen yhdistelmässä meni viime viikolla lähes kaikki pieleen. Näin ainakin mediatietojen mukaan. Niitä asioita (alkoholin haittoja ja seksuaalista häirintää) ilmeni, joita eduskunnassa oltiin juuri käsittelemässä tai oltiin juuri käsitelty.

Jälkimmäisessä tapahtumassa mukana ollut viitasaarelainen kansanedustaja Teuvo Hakkarainen on ollut otsikoissa ennenkin. Nyt ilmeisesti tapahtunut (ja minunkin mielestäni jyrkästi tuomittava) teko saa monenlaiset selittäjät, kannanottajat ja tuomitsijat korottamaan äänensä.

Parisen tuhatta vuotta sitten tälle maapallolle syntyi erään uskonnollisen ajatuskulun mukaan viaton lapsi juuri näinä päivinä. Aikuisiällä hänet uhrattiin, jotta sinun ja minunlaiseni syntiset saivat tekosensa anteeksi.

Olen tavannut kansanedustaja Hakkaraisen, kun jututin häntä erääseen lehtijuttuun. Hän on kotoisin samoilta seuduilta kuin minäkin. Mukavan ja lupsakan oloinen mies - selvin päin.

Viinan piru on vahva ja liukas perkele, vaikka sillä ei kaikkia tekojamme saakaan selittää. Sen tietää jokainen tuon pirulaisen lähipiirissään nähnyt. Pakkohan sen on olla vahva: onhan se heittänyt tasapäisesti painimatsia Raamatun kymmenen käskyn kanssa jo sen tuhannen vuotta.

Ja se tulee tekemään sitä samaa monessa kodissa tänäkin jouluna.

Joulusta ja onnellisuudesta

Keskiviikko 19.12.2012 klo 9.06

Jouluna ja uutena vuotena kuuluu toivottaa kanssaeläjille onnea tähän hetkeen ja alkavalle vuodelle. Välillä tuntuu, että elämme jopa liiankin onnellisuuden merkitystä korostavassa yhteiskunnassa. Mutta mitä se onnellisuus oikein on?

Kreikkalainen filosofi Demokritos arvioi sen olevan onnellinen, joka ei sure sitä mikä häneltä puuttuu, vaan joka iloitsee siitä mitä hänellä on. Tuo ajatus tuntuu hyvältä: ainakaan tähän ajatukseen perustuva onnellisuus ei ole pois keneltäkään toiselta kanssaeläjältä.

Platon ajatteli onnellisuuden rakkauden jatkumoksi. Hänelle rakkaus oli kaipuuta sellaiseen hyvään, joka puuttuu. Rakkauden kohdetta ei voi saavuttaa, mutta onnellisuus on se olotila, johon kaipaus tuohon kohteeseen voi johtaa. Julmaa!

Taloudellisen kasvun on todettu monissa tutkimuksissa lisäävän onnellisuutta. Kenestäköhän silloin puhutaan enemmän onnellisena, ja onko talouskasvun kautta hankittu onni aina pois jonkun muun onnesta?

Se on surullista, että tutkimusten mukaan menetetty onnellisuus voi johtaa koko elämän sortumiseen. Kannattaako sitä siis ollenkaan etsiä?

Lisää aiheesta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Onnellisuus

"En ehdi lukea kirjoja", sanoi ihminen

Maanantai 10.12.2012 klo 8.01

Viikonloppu vierähti Haminan perinteisessä joulutapahtumassa, eli Vanhan holviston joulussa Hamina Bastionissa. Lämminhenkisessä tapahtumassa oli mukavaa jutella monien tuttujen kanssa, sekä esitellä omia kirjallisia tuotoksiaan ja puhua kirjallisuudesta.

Moni kohdalle pysähtynyt sanoi, ettei hän ehdi lukea kirjoja, että on niin paljon muuta tekemistä. Kirja joutuu kilpailemaan ajasta monen muun elämää täyttävän tekijän kanssa: television, vapaa-ajan harrastusten, perheen ja työn, esimerkiksi.

Ehkä lukemattomuus on merkki myös yleisemmästä ajanviettotapojen ja yhteisten asioiden pirstaloitumisesta yhteiskunnassa: kun mahdollisuuksia on paljon, ei jokin merkittävä kirja sisältöineen ole enää se asia, josta voisi jutella vaikkapa naapurin kanssa lumitöiden lomassa. Kalle Päätalon järkäle ei ole enää se yhteisiä metsä- ja rakennustyökokemuksia peilaava teos, joka on saatu joululahjaksi ja luettu.

Ehkäpä elämme jo aikoja, jolloin ainoa kansakuntaa yhdistävä asia on linnan itsenäisyyspäivien seuraaminen televisiosta - ja sitäkin tapahtumaa seurasi vain vähän yli kaksi miljoonaa kansalaista.

Toinen syy olla tarttumatta tarjolla olleeseen kirjallisuuteen oli Bastionissa monilla se, että kun kotona oli vielä niin paljon lukemattomia kirjoja. Tai isän tai äidin peruja olevat kirjahyllymetrin olivat vielä perkaamatta. Tai minun kirjani oli jo lainattu kirjastosta ja luettu.

Näitä syitä olla kiinnostumatta kirjoistani tervehdin ilolla - ne todistavat, että tekstinä kerrotulla tarinalla ja yleisillä kirjastopalveluilla on yhä merkitystä ja tunnearvoa.

Joulun kuusi hyvää toivomusta

Torstai 22.12.2011 klo 14.40

Jouluun kuuluu hyvien asioiden toivominen läheisille ja muille kanssaeläjille. Parhaat meistä osaavat myös toteuttaa noita hyviä toivomuksia. Itse asiassa me kaikki osaamme - jos vain niin haluamme.

- riittäköön meistä jokaiselle joku läheinen ihminen, ainakin yksi.

- suotakoon, ettei kenenkään meistä tarvitse pelätä tänä jouluna - ei varsinkaan omassa kodissa.

- kuulukoon jokaiselle lapselle päihteetön joulu.

- saakoon jokainen meistä riittävästi syödäkseen, ja ympärilleen lämpimän paikan jossa on hyvä olla.

- olkoon jokaisella meistä avara mieli, jotta osaisimme hyväksyä toisemme sellaisina kuin olemme - ainakin jouluna.

Kuudes toivomus... mieti itse, ja toteuta se.