Tiistai 23.2.2010 klo 8.09
Näin Vancouverin olympialaisten valtavan suomalaismenestyksen aikana ajatus kääntyy pettymykseen - siihen, mitä se on, ja miten sitä voi käsitellä.
Ammatikseen kirjoittavalle pettymys on yhtä tuttu asia kuin suomalaiselle maastohiihtäjälle. Romaanin käsikirjoitus tulee bumerangina takaisin kustantajalta. Erinomainen näytelmäkäsikirjoitus saa viileän vastaanoton teatterin johdolta. Hyvä, mietitty juttuidea menee hukkaan, kun yksikään toimituspäällikkö ei halua maksaa jutun tekemisestä.
Pettymys on hirvittävän suuri voimavara ihmiselle - ainakin yhtä iso kuin onnistumisen riemukin. Pettymyksiä saa elämänsä varrella vähintään yhtä paljon kuin onnistumisiakin - täytyyhän niiden määrän olla tasapainossa keskenään.
Ehkä niihin on suhtauduttava, kuten eräs kirvesmies omiin urakkatarjouksiinsa: jos enemmän kuin kaksi kymmenestä tarjouksesta menee lävitse, niin silloin hän on myynyt työtään liian halvalla.
Hän tosin puhui vain rahasta.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
pettymys,
hylkäävä päätös
|
Keskiviikko 17.2.2010 klo 7.18
Viime syksynä, kun jaettiin kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoa keskusteltiin siitä, kuinka väkivallan kuvaaminen on lisääntynyt kirjallisuudessa.
Luin juuri loppuun John Steinbeckin romaanin Hyvien ihmisten juhla (Tammi, 1985). Kalifornialaisesta Montereyn pikkukaupungista, ja sen ihmisistä kertova romaani ilmestyi suomeksi ensimmäisen kerran vuonna 1951.
Steinbeck - joka syystäkin mestariluokkaan lasketaan - kuvaa romaanissa erilaista ystävyyttä. Mutta kyllä hänkin kirjoitti romaaniinsa väkivaltaa: joukkotappeluja, bordellista ulos lentäneen miehen selän katkeamisen, merestä kuolleena löytyvän nuoren naisen.
Se on myönnettävä, ettei hän alleviivaa väkivaltaa kerronnan elementtinä. Se vain kuuluu pikkukaupungin elämään.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
John Steinbeck,
Hyvien ihmisten juhla
|
Torstai 11.2.2010 klo 6.47
Uusi tanssiliikuntalaji nimeltään Zumba Fitness näkyy valloittavan maailmaa.
Silloin tällöin tanssilavoilla käyvänä suomalaisena tämä harmittaa. Varsinkin, kun Eläkeläiset eivät päässeet Euroviisuihin.
Asia jätettiin taaskin puolitiehen. Ei sinne Norjaan olisi kannattanut pelkästään Eläkeläisiä, ja yhtä kilpailukappaletta lähettää. Jo ennen esikarsintoja olisi pitänyt miettiä koko rahnaa takova paletti kasalle: humppa-asut, humppa-kengät, humppa-kiinteytysvoide ja skumpan voitonjuomana korvaava Humpp-ah.
Taas meni kansa pilaamaan koko jutun.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
Zumba Fitness,
humppa,
Eläkeläiset
|
Lauantai 6.2.2010 klo 7.44
Kuolleita unelmia, neljäs romaanini on nyt oikoluettu ja viimeiset korjausesitykset kustantajalle on lähetetty. On yksi kirjailijan elämän parhaista hetkistä.
Seuraavaksi - toivottavasti - romaaniin tarttuvat sen lukijat maaliskuun 15. päivän, eli kirjan ilmestymisen jälkeen. Tarttuvat, ja lähtevät omista lähtökohdistaan tekemään kokonaiseksi sitä tarinanpuolikasta ja maailmaa, jota yritin kansien väliin omalta osaltani luoda.
Katselin äskettäin kirjastossa Edgar Rice Burroughsin - eli Tarzanin luojan - Mars-kirjojen selkämyksiä nuorten osastolla. Noin kymmenen vuoden ikäisenä pidin paljon noista John Carterin seikkaluista kertovista kirjoista.
En lainannut enää Mars-kirjoja. Ehkä kuluneet yli kolmekymmentä vuotta ovat tehneet jotakin sille tarinalle, joka kymmenvuotiaan pojan ja kirjailijan yhteistyöllä silloin syntyi.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
Kuolleita unelmia,
oikoluku,
romaani
|
Tiistai 2.2.2010 klo 12.38
Mediasta ja sen vallasta, sekä journalismin rappiosta on puhuttu viime aikoina enemmän kuin kenties koskaan. Minä pelkään, että suurin uhka suomalaisen journalismin tasolle on nyt keskiluokkaistuminen.
Toimittajat kuuluvat ansiotasoltaan yleensä niin sanottuun keskiluokkaan. Nuoret, uudet toimittajat ovat keskiluokkaisten perheiden lapsia - jatkossa, kun yhteiskunta yhä eriarvoistuu näin on entistä useammin. Uusia Arto Paasilinnoja ei enää tule takametsien tölleistä, saati pienituloisista alkoholistiperheistä toimituksiin töihin. Nuoret journalistit tavoittelevat keskiluokkaista elämää: perhettä, omaa asuntoa ja omaa autoa.
Samalla tiedonhankinta muuttuu - enää ei tarvitse, eikä ehdi lähteä toimituksen ulko-ovesta mihinkään, kun tiedotteet tulevat sähköisesti silmien eteen ruudulle, ja samaan aikaan pitää ehtiä muokata sisältöä moneen mediaan: lehteen, radioon, nettiin, mobiiliiin.
Vuodeosaston mummot muuttuvat Stakesin tutkimuksen luvuiksi. Lähiökuppilan alkoholiongelmaiset joksikin, josta haetaan esimerkkitapaus ryydittämään tutkimustiedon julkaisemista - jos ehditään.
Kun asioista kerrotaan keskiluokan näkökulmasta, voidaan olla kateellisia niille joilla menee paremmin, ja sääliä niitä joita ei tunneta.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
journalismi,
laatujournalismi,
media
|
Lauantai 30.1.2010 klo 7.42
Tämän aamun (30.1.) Hesarin kulttuurisivuilla nimimerkki Kuiskaaja pitää maailmankirjallisuuden hauskimpana kohtauksena sitä, kuinka hevimies Ozzy Osborne teurastaa muistelmissaan kanalansa asukkaat automaattihaulikolla ja samuraimiekalla. En ole lukenut ko. opusta, joten en tiedä pitääkö kuvaus hauskuudesta paikkansa.
Kuiskaajan kannattaisi kuitenkin käydä lähikirjastossa, ja hakea sieltä vaikka jokin Veikko Huovisen novellikokoelmista. Voisi naurattaa, ja mikä parasta ilman raakaa väkivaltaa.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
Kuiskaaja,
huumori
|
Perjantai 22.1.2010 klo 7.08
Avaan netin, ja ykkösuutinen avaussivulla liittyy uuden Miss Suomen miessuhteeseen. Sitä valotetaan perättäisinä päivinä exän, nykyisen ja huomenna kenties tulevan miehen kannalta. Sitä samaa on teksti-tv:n uutisotsikoissa.
Pohtamon ja Aavikon aikoihin taisi riittää, että nuori nainen katsottiin kauneimmaksi, ja hän oli fiksu. Nuoren ihmisen annettiin vähän aikaa iloita voitostaan, ennen kuin törkysanko tuli julkisesti niskaan.
Sitä samaa kyykyttämistä on televisio pullollaan joka ilta. Visailuformaatit pohjautuvat siihen, että ihmisen heikkouksia arvostellaan julkisesti.
Mitähän tämä tapa kertoo maamme henkisestä tilasta, ja millaisen mallin se antaa aikuisuuttaan vasta lähestyville ikäluokille?
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
Miss Suomi
|
Keskiviikko 20.1.2010 klo 6.19
Luen parhaillaan Tommi Liimatan romaania Nilikki (WSOY 2009). Tarinaansa Liimatta kertoo omalaatuisella kielellä, osin pohjoisesta lainatulla. Kielikuvia on paljon, ja mikä parasta ne yllättävät ja toimivat.
Nilikki, aika ikävä ihminen ei ole niitä helpoimpia kuvattavia. Puolessa välissä romaania Liimatta on vielä plussan puolella. Teksti on niin kevyttä ja huolimattoman tuntuista että sen eteen on tehty töitä.
Pidän.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
Nilikki,
Tommi Liimatta
|
Perjantai 15.1.2010 klo 7.11
Perjantain (15.1.) Iltalehden kolumnissaan Kaarina Hazard kirjoitti Tony Halmeesta, edesmenneestä nyrkkeilijästä ja kansanedustajasta. Kolumnista on noussut valtakunnassa älämölö. Kaarina Hazard näkyy kirjoittavan kolumnissaan muun muassa näin: "Mies oli vitsi".
Kysymyksessähän on hyökkäys koko miessukupuolta kohtaan! Vain vähän aikaa sitten Audi-mies sai erota verrattuaan naista autoon. Jos maailmassa on yhtään tasapuolisuutta, on tämän oltava myös Hazardin kohtalo.
Jos Suomessa käyttää vertauksia, on oltava valmis eroamaan. En tiedä, mistä vapaa kirjoittaja voi erota, mutta erottava on.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
Kaarina Hazard,
Tony Halme,
Audi-mies
|
Torstai 7.1.2010 klo 7.11
Eräs kirjailija kertoi minulle, ettei hän juurikaan lue muiden kirjoittamia kirjoja. Hän pelkää saavansa niistä vaikutteita omaan kirjoittamiseensa.
Sivistyssanakirja kertoo, että plagiointi on suoraa kopioimista. Pastissi on tyylin jäljittelyä, ja intertekstuaalisuus on jonkin jo kirjoitetun uudelleen kirjoittamista. Hienoja sanoja. Mutta mitä eroa niillä on?
Olen nyt lukenut erästä menossa olevaa kirjoitusurakkaani varten vinon pinon erilaista uskonnollista kirjallisuutta. Kantaa ottavaa, puolesta ja vastaan olevaa, ristiriitaista mutta ennen kaikkea ajateltua. Nyt se kaikki on jäsentymättömänä möykkynä päässäni ja ruutuvihkoissa.
Syyllistynköhän plagiointiin, kun aion kirjoittaa samasta asiasta, josta jo tuhannet ovat kirjoittaneet? Jos - tai kun - onnistun noiden muiden kirjoittamien teosten ansiosta kirjoittamaan teemaani valottavan tarinan, niin onko se silloin intertekstuaalisuutta?
Ei sillä liene merkitystä. Luultavasti joku muukin miettii tällä hetkellä sitä samaa asiaa.
|
|
4 kommenttia
.
Avainsanat:
plagiointi,
tekijänoikeudet,
ideavarkaus
|
Maanantai 4.1.2010 klo 6.19
Dan Brownin, Da Vinci-koodin kirjoittajan teos Kadonnut symboli ilmestyi suomennettuna viime syksynä. Tämän vuoden puolella näkyy ilmestyneen Simon Coxin kirjoittama kirja Kadonneen symbolin arvoitukset, jossa luvataan avaimia Brownin menestysteoksen avaamiseen.
Metka yhdistelmä: tarvitaan kirja, jonka sisältö auttaa toisen kirjan lukemisessa. Tulee mieleen kysymys, olisiko Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinenkin tarvinnut seurakseen kirjan egyptologiasta, jotta lukijan hienosta kirjasta saama elämys olisi ollut suurempi?
Jotenkin tuntuu, että ei.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
Kadonnut symboli,
Dan Brown,
Sinuhe egyptiläinen
|
Sunnuntai 27.12.2009 klo 12.15
Olen lukenut joulun aikaan Ian Kershaw'n tuoretta elämänkertaa Adolf Hitleristä. Erinomaisesti kirjoitettu teos yhdestä viime vuosisadan "merkkihenkilöstä", jonka elämäntyön vaikutus näkyy maailmassa tänäkin päivänä.
Ian Kershaw näkyy olevan sitä mieltä, että Adolf Hitlerin nousun takana oli osin silkka onni, osin sopivat yhteensattumat, sopivat liittolaiset ja yleinen maailmantilanne sekä Saksan Versaillesin rauhassa kokema vääryys.
Suuren merkityksen Kershaw antaa Adolf Hitlerin loistaville puhujanlahjoille. NSDAP:n puolueohjelma oli jotakin, johon ei yritettykään kirjata kovin tarkasti natsien tavoitteita. Sopiva hämäryys auttoi diktaattoria aina luovimaan puheissaan parhain päin. Toisaalta se antoi hänen alaisilleen mahdollisuuden toteuttaa Johtajan tahtoa haluamallaan tavalla.
Hyviä retoriikan taitajia ihaillaan tänäkin päivänä, myös suomalaisessa politiikassa. He saavat ns. protestiääniä ilman merkittäviä saavutuksia. En epäile, etteikö uuden Johtajan nousu olisi mahdollista, jonakin päivänä.
Mehän itse asiassa odotamme koko ajan sitä uutta Messiasta. Barack Obamasta ei taida siihen olla.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
Natsit,
NSDAP,
Adolf Hitler
|
Keskiviikko 16.12.2009 klo 10.06
Kuulin maanantaina eräässä kokouksessa, että kulttuuriala työllistää Suomessa yli 100 000 ihmistä. Se on iso määrä. Keskikokoinen paperitehdas taitaa pyöriä alle tuhannella ihmisellä.
Ne 100 000 ihmistä ovat hajallaan ympäri Suomea. Jään vuodenvaihteessa erovuoroisena pois Suomen Maakuntakirjailijoiden johtokunnasta. Tässä yhdistyksessä, niin kuin kaikissa muissakin tuntemissani kulttuuriyhdistyksessä on jatkuva pula tekevistä ja ideoivista ihmisistä.
Jaksamista, Te kaikki 100 000 ympäri Suomea. Muistakaa kokoontua joskus jonnekin, ja puhukaa keskenänne ja muillekin. Muuten tässä maassa huomataan vain se tuhannen ihmisen paperitehdas.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
|
Perjantai 11.12.2009 klo 9.55
Eilen Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja erosi vastalauseena sille, että televisiodokumentti pääministeri Matti Vanhasen väitetyistä lautakaupoista sai JSN:n silmissä armon.
Kertasin journalistin ohjeet päätöksen jälkeen. Matti Vanhanen sai dokumentin yhteydessä mahdollisuuden kommentoida. Hän ei tehnyt niin. Dokumentin tekijät pitivät lähteensä salassa. Se on ohjeiden mukaan mahdollista.
Ohjeissa on hyvinkin tarkkaan määritelty, mitä haastateltavan ja haastattelijan välillä tapahtuu. Kolmannen osapuolen, tässä tapauksessa Matti Vanhasen kiisto ei saanut dokumentin tekijöitä tuomaan julkisuuteen uusia todisteita väitetyistä lautakaupoista.
JSN on journalistien itsesäätelyelin. Pelkäänpä, että yleisen oikeustajun edessä sen, ja samalla hyvän journalismin arvostus on saanut kolauksen.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
Journalistin ohjeet,
Matti Vanhanen
|
Sunnuntai 6.12.2009 klo 15.02
On pelottavaa ajatella, että ensi viikolla Kööpenhaminassa alkavat ilmastoneuvottelut voivat samalla olla sekä demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen joutsenlaulu, tai sen viimeinen mahdollisuus suureen riemuvoittoon.
Hyvin harva kiistää enää sitä, että olemme muuttaneet pysyvästi maapallon ilmastoa. Harva kiistää enää sitäkään, että käytettävissämme olevat luonnonvarat ovat rajalliset.
Se, millaisia johtopäätöksiä näistä asioista vedetään onkin eri asia. Menossa oleva talouskriisi on osoittanut jatkuvaan kasvuun perustuvan talousideologian haavoittuvuuden. Epäilen, tokko johtajillamme on uskallusta myöntää tätä Kööpenhaminassa, ja tehdä sen mukaisia päätöksiä luonnonvarojen vastaisesta käytöstä.
On helpompaa tehdä päätöksiä päästövähennyksistä ja tavoitella taloudellista kasvua kuin luopua syystä, turmioon johtavasta talousideologiasta.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
ilmastoneuvottelut,
Kööpenhamina,
demokratia
|
Sunnuntai 29.11.2009 klo 9.30
Eduskunta, ja sinne valitut poliitikot eivät tällä hetkellä nauti kansan erityistä luottamusta. Eri puolueiden asialinjoja on vaikea erottaa toisistaan, ja kohu poliitikkojen yksityiselämän ympärillä, ja yleisen ja yksityisen edun sotkemisen ympärillä syö poliitikkojen kannatusta. Sen seurauksena äänestysprosentti valtakunnallisissa vaaleissa on pitkään ollut laskusuunnassa.
Sanotaan, että demokratian ihanne on peräisin Intiasta ja antiikin Kreikasta. Antiikin Ateenassa äänioikeus taisi olla vain "vapailla miehillä". Sen jälkeen äänioikeutta on laajennettu demokratioissa koskemaan myös naisia ja entisiä orjia.
Suomessa, kuten useimmissa muissakin ns. demokrattisissa maissa edustuksellinen päätöksenteko on hätkähdyttävän nuorta. Suomen nykymuotoinen eduskunta syntyi vuonna 1906. Historian aikajanalla sata vuotta on lyhyt aika.
Ehkä onkin jo kysyttävä, mitä päätöksenteko tulee olemaan tämän vaiheen jälkeen. On kysyttävä myös sitä, kuka lopultakin vaikuttaa harjoitettavaan politiikkaan jos jatkossa alle kolmannes "vapaista kansalaisista" käy vaaliuurnilla.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
demokratia,
eduskunta,
edustuksellisuus
|
Keskiviikko 25.11.2009 klo 7.46
Kirjailija Sofi Oksanen pohtii tämän päivän (25.11.) Hesarin kolumnissaan kirjan ja kaupallisuuden liittoa. Allianssi on tunnettu, tuttu ja vihattu.
Sofi Oksasen kirjoittaa: "Läpeensä kaupallistettu painotuote ei enää ole taidetta eikä oikein enää laadukasta viihdettäkään. Hyvä taide voi toki olla myös hyvin myyvää, mutta ei koskaan kaupallista."
Noita sanoja on pyöritetty julkisuudessa ennenkin. Kaupallisuutta, laatua ja hyvää taidetta on vaikea määritellä. Kukin määrittelee ne omalla tavallaan.
Jokin noissa Oksasen sanavalinnoissa kuitenkin särähtää korvaan. Eikö siinä ole kyse kaupallisuudesta, jos kustantamo ostaa Hesarista kirjailijoilleen sivun ilmoituksen, tai kirjakaupan hymyilevillä tädeillä on yllään Varesta markkinoiva t-paita?
Entä kaupallisuus ja klassisen tarinan kaava? Sankari-sankarin tavoite-vastoinkäymiset-loppuratkaisu löytyvät useista kirjoista, ja varsinkin elokuvista.
Syyllistyykö kirjailija kaupallisuuteen kun hän miettii, ovatko hänen käsikirjoituksessaan nuo myyvät tekijät kohdallaan?
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
kirjamyynti,
Sofi Oksanen
|
Keskiviikko 18.11.2009 klo 7.02
Tiistai-illan (17.11.) Valta ja media -keskustelu TV 2:llä oli mielenkiintoista katsottavaa. Näkemyseroja tuli runsaasti, mistä kiitos.
Entinen ministeri ja huippupoliitikko oli sitä mieltä, että kilpailun kiristyminen eri tiedotusvälineiden välillä on huonontanut niiden sisältöä. Voi olla näinkin. "Huonontuminen" voi liittyä myös siihen, että yhteiskunta on muutenkin henkilöitynyt, ja narsismi valtaa alaa.
Mutta onko media pelkästään huonontunut, kun se nostaa poliitikoista uusia näkökulmia esille? 70-luvulla edes arvostamani Keskisuomalaisen silloinen päätoimittaja Erkki Laatikainen ei nostanut äläkkää siitä, että tasavallan johdossa oli päämies, joka median mukaan juoksi yhä pidempiä lenkkejä, ja sai yhä suurempia kalansaaliita mitä iäkkäämmäksi ja hauraammaksi tuli.
Yhtä jäin kaipaamaan keskustelusta: puhetta jatkuvien gallup-kyselyjen kierteestä. Puolueiden välisiä kannatuseroja mitataan tiedotusvälineiden toimeksiannosta jatkuvasti. Mitä merkitystä niillä on, ja ohjaako media niiden kautta päätöksentekoa? Kas kun se oikea kannatus, ja halu vaihtaa päättäjiä mitataan demokratiassa vain vaaleissa.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
politiikka,
valta,
media
|
Perjantai 13.11.2009 klo 10.24
Syksyn Finlandia-palkintorumbaa on tänä vuonna tavallistakin mielenkiintoisempaa seurata sivusta.
Sekä tietokirjallisuuden että kaunokirjallisuuden ehdokkaiden julkistamisen jälkeen on suurin suru näyttänyt olevan siitä, ettei listalle mahtunut yhtään varmaa myyntimenestystä.
Ja kun juuri joulukaupassa pitäisi monen tehdä kirjalla se vuoden tili! Kuka on petetty? Ja miten häntä on huijattu?
Onnea kaikille ehdokkaiksi valituille.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
Finlandia-palkinto
|
Lauantai 7.11.2009 klo 12.16
Kävin katsomassa Haminan Teatterissa Kyllikki Mäntylän 50-luvun alkupuolella kirjoittaman näytelmän Opri. 1954 näytelmän pohjalta tuotettiin myös elokuva.
50-luvulla evakkotaival oli monella vielä omakohtaisessa muistissa. Mummot olivat mummoja, monet jo vähän yli 70-vuotiaina kunnalliskodissa ja autettavia.
Näytelmä sytkäyttänee eniten niitä, joilla on vielä muistoja evakkotaipaleelta, tai joilla on sukujuuria rajan takana. Minusta 50-luvun mummot eivät enää oikein istuneet tähän päivään.
Toiset 70 vuotta täyttäneistä mummoista eivät enää halua olla mummoja, vaan mennä täyttä päätä, ja heillä on siihen myös varallisuutta ja fysiikkaa. Toiset makaavat sairaalan vuodeosastolla, aivan liian pienen henkilökunnan käänneltävänä.
Aulikki Oksanen kirjoitti 60-luvulla hiljaisista miehistä, jotka matkasivat töihin etelään. Minkähänlainen olisi tämän päivän suomalainen evakkonäytelmä?
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
Opri,
Haminan Teatteri,
Kyllikki Mäntylä
|
|
« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »
|
|
|
