Työmarkkinoiden uusi aika ei näy politiikassa

Keskiviikko 4.11.2009 klo 7.06

Maan nykyinen hallitus lupasi hallitusohjelmassa uudistaa yrittäjien sosiaaliturvaa. Moni yrittäjä pusaa töitään yksin, eikä pysty maksamaan itselleen riittävää yrittäjäeläkettä. Jos jotakin käy, hän on pulassa.

Asiaa valmistelleen ns. Pukkilan työryhmän raportti näkyy valmistuneen. Kuten olettaa sopikin, se ei juurikaan lupaa parannuksia yksin työskentelevien, itsensä pätkittäin yritystoiminnallaan työllistävien henkilöiden sosiaaliturvaan.

Itsensä työllistäviä ihmisiä edustavien järjestöjen lausunto Pukkilan työryhmän raportista löytyy mm. täältä. Noihin sanoihin on helppo yhtyä. Työmarkkinoiden todellisuus pätkätöineen ja useine toimeksiantajineen ei näy vieläkään maassa harrastetussa politiikassa.

Poliittinen kulttuuri on yhä rakennettu kokoaikaista palkkatyötä tai teollista yritystoimintaa varten.

Tee itsellesi osavuosikatsaus

Perjantai 30.10.2009 klo 6.30

Kristallipallon haltijoille näyttää olevan tällä hetkellä kysyntää. Ekonomisteilta ja pääjohtajilta kysellään osavuosikatsausten julkistusten yhteydessä onko käänne parempaan jo tapahtunut, tuleeko se loppuvuodesta vai jääkö elämän alkaminen ensi vuoteen.

Ehkä meidän pienten ihmisten pitäisi kunkin tehdä itsellemme osavuosikatsaus neljästi vuodessa: miltä tilin tilanne näyttää suhteessa kesäkuun lopun tilanteeseen ja viime vuoteen, miten tavoitteet ovat toteutuneet, olemmeko saaneet myytyä itsemme niille ihmisille, joille olisi pitänyt myydä.

Ehkä se paljastaisi jotakin meistä itsestämme. Onnistumiset suhteessa haaveisiin, pettymykset suhteissa toiveisiin. Ja sen, olemmeko olleet realisteja viime vuonna samaan aikaan.

Sitä varten kai pörssiyhtiöiltä näitä katsauksia odotetaan. Että tietäisimme, mihin lopultakin olemme menossa.

Big Brother avasi aamun uutisannin

Keskiviikko 21.10.2009 klo 10.52

Avasin aamulla koneeni nettiselaimen ja aloitin päivän työt. Avaussivunani on MTV 3:n etusivu.

Aamun pääuutisena oli etusivulla Big Brother-kilpailijan avautuminen elämästään. Kakkosuutinen liittyi televisio-ohjelmaan nimeltä Diili.

Valtiollisen yleisradioyhtiön roolista tiedonjakajana on keskusteltu syksyn aikana. Minusta tuntuu, että tulen maksamaan tulevan mediamaksun mielelläni.

Oksan takana on erilainen maailma

Lauantai 17.10.2009 klo 12.10

Lueskelin iltalukemisina Heikki Peuraniemen, alias Metsä-Heikin tänä vuonna julkaisemaa kirjaa Oksan takaa (Mediapinta 2009). Meillä on Heikin kanssa tapana vaihtaa kirjoja, kas samanlaisia metsäläisiä kun olemme taustoiltamme.

Tällä kertaa Heikki, joka täyttää kohtapuolin 75 vuotta oli valinnut tarinankerrontansa tavaksi kronologisen, päiväkirjamaisen otteen. Vuoden ajalta kirjan lehdille kertyivät kauppareissut, havainnot ilmojen pitelemisestä, kommentit luetuista kirjoista.

Minulla kesti hetken, ennen kuin sain otteen kerrontatavasta. Sitten tajusin, missä oli vaikeus: minut, kuten meidät kaikki on kyllästetty klassisen tarinan kaavalla. Sillä, joka toistuu elokuvissa, kirjoissa, näytelmissä.

Omasta elämästä päiväkirjamaisesti kertovassa teoksessa ei välttämättä ole sitä sankaria eikä hänen varjoaan. Ei ole rinnalla kulkevaa veijaria tai auttajaa. Alku, keskikohta ja kliimaksi jäävät puuttumaan. Elämä soljuu, eikä jakaudu episodeiksi.

Kun lopulta tajusin kytkeä klassisen tarinan lukutavan pois päältä, aloin nauttia Heikin tarinoista. Television ostomatka Jyväskylään ei sisällä suurta draamaa. Ei, se sisältää jotakin paljon sitä suurempaa: elämää itseään.

Kalle on hyvä jätkä - äänestä!

Torstai 15.10.2009 klo 7.14

Vaalirahoitusta koskevan lain uudistaminen jäi hallituksen tehtäväksi, asiaa pohtineen komitean oltua erimielinen. Se ei yllättäne ketään.

Porsaanreikiä ei mikään laki tuki. Jos puolueiden kampanjoinnille asetetaan hintakatto, ilmestyvät lehtiin puolueista, ja yksittäisistä ehdokkaista näennäisesti täysin riippumattomien toimijoiden kannatusilmoitukset.

Asiaa pohtinut Lauri Tarasti sanoi tv-uutisten haastattelussa, että poliittinen kulttuuri on Suomessa nyt muuttunut.

Se muutos syntyy teoilla, ei sanoilla.

Historian pisin itsemurha

Lauantai 10.10.2009 klo 7.36

Joulukuussa maailman mahtavimmat vaikuttajat kokoontuvat Kööpenhaminaan sopimaan siitä, miten ilmastonmuutos saataisiin kuriin. Mediatietojen mukaan valmistelukokoukset - joita on riittänyt - ovat tuottaneet lähinnä aanelosia.

Tiedosta ei ole pulaa. Rahasta ei ole pulaa. Tahdostako siis on?

Jokainen meistä voisi oikeasti tehdä omalle elämälleen jotakin, niiden hyväksi jotka elävät meidän jälkeemme. Mutta nälkäinen ei ajattele ensimmäisenä ilmastonmuutosta. Me, joilla ei ole nälkä emme välitä. Ahne ei ajattele, eikä välitä.

Menossa oleva lama on tehnyt ihmiskunnan aiheuttamiin hiilidioksidipäästöihin suurimman vähennyksen 40 vuoteen. Globaalin markkinatalouden irvokas kummajainen on tämä: siitä on syytä riemuita, että joillakin meistä menee nyt tosi huonosti.

Huovinen jätti ison hakkuuaukon

Tiistai 6.10.2009 klo 13.24

Eilinen suru-uutinen kertoi, että kirjailija Veikko Huovinen on kuollut.

Hän oli kirjailijana monen lajin taitaja. Erinomainen esimerkki hänen taidoistaan on teos Puukansan tarina. Se kertoo paitsi metsän elämästä ja kuolemasta, myös kirjoittajansa rakkaudesta luontoa kohtaan.

Hiljaisen huumorin taitaja on poissa. Ei mahda ihan heti löytyä samanlaista tilalle.

Tuppeen sahattu - mikä ihana termi!

Keskiviikko 30.9.2009 klo 15.56

Tiistaina 29.9. pääministeri Matti Vanhanen toi julkisuuteen termin, joka lämmitti metsäläisen mieltä. Hän sanoi tehneensä kirjahyllynsä tuppeen sahatusta koivusta.

Sydämeni hypähti. Peräti rikasta, puuhun ja metsään liittyvää kieliperinnettä soisin käytettävän jatkossakin. Voi olla, että niin myös käy: YLE teki paljastuksellaan pääministerimme arvovallalle melkoisen kaatokolon.

Ja jos Vanhanen tähän kaatuu, niin tuleeko hänestä silloin rasiin kaadettu koivu?

Vaalirahoitus kuohuu - hevosmiehet kertovat

Torstai 24.9.2009 klo 6.28

Hevosmiesten tietotoimisto, tuo viime sotien luotettava media on vihdoin valjastettu kertomaan totuus vaalirahoituksen vilpeistä.

Tämän aamun Hesarissa haastatellaan ravivalmentaja Valde Lindgreniä hänen ajatuksistaan eduskunta- ja presidentinvaalien rahoituskiemuroista.

Hyvä veto Hesarilta. Oppositiopuolueiden herättelemä ajatus eduskuntavaalien uusimisesta ei sitä ole. Mistäpä löytäisimme tähän hätään rahoitussotkuissa ryvettymättömiä uusia puolueita, saati osaavia ehdokkaita?

Ajatusvirhe on tekstin paras osa

Lauantai 19.9.2009 klo 7.25

Tämän aamun lehtiä selaillessa silmiin sattui hakematta neljä peräti riemastuttavaa kielikukkasta.

Paras oli tämä: elokuvakriitikon mielestä näyttelijä Christopher Leen kasvot ovat kuin höyläämättömästä lankusta veistetyt.

Mistähän sen veistämisen jälkeen näkee, onko lankku ollut höylätty vai ei?

Parasta näissä jokapaikankasveissa on se, että ne ovat erittäin helppohoitoisia ja juurtuvat itse kunkin kukkamaahan.

Keneltä tulee kirja - keneltä ei

Maanantai 14.9.2009 klo 6.31

Näin syksyllä julkaistaan pääosa vuoden kaunokirjallisista teoksista.

Päähuomio näkyy mediassa kohdistuvan siihen, keneltä ne kirjat tulevat: tuo julkaisee tänä vuonna kirjan, tuo ei. Sen perusteella päätellään, miten hyvä kirjasyksy nyt on.

Kääntäen: olemme hyväksyneet sen, että kirjoittamisessakin on kysymys kilpaurheilusta ja nopeudesta. Valitettavasti emme malta odottaa kevättä, jolloin kirjojen sisältö, teemat ja merkittävyys olisivat jo tiedossa.

Vasta keväällä me oikeasti tiedämme, millainen kirjallisuussyksy tämä oli.

Audi-mies taisi olla tosi Koljatti

Tiistai 8.9.2009 klo 7.00

Naista halventavien kirjoitustensa takia potkut saanut Esko Kiesi l. Audi-mies teki selvän virheen. Hän ei nimittänyt itseään taiteilijaksi.

Viime viikolla näkyvästi lanseeratusta Jari Tervon Koljatti-romaanista eri medioihin saksitut kuvaukset Lidlin kassatyttöjen rinnoista, ja muista naisten ruumiinosista ovat saaneet kosolti kiitosta ja suitsutusta. On syntynyt vuosikymmenen merkkiteos.

Esko Kiesin olisi pitänyt liittää tekstiinsä loppukaneetti: tämä on fiktiota. Silloin häntäkin olisi kiitetty suurena satiirikkona.

Mistäpä hyvä nimi romaanille

Perjantai 4.9.2009 klo 11.43

Tähän aikaan vuodesta tiedän, että minulta ilmestyy seuraava romaani ensi keväänä. Minä tiedän, mistä se kertoo. Tiedän suurin piirtein senkin, montako sivua romaanissa tulee olemaan. Pakkohan minun on tietää: olen itse kirjoittanut sen.

Kokemukseni mukaan nimen löytäminen ihmislapselle on paljon helpompaa kuin kirjan nimen keksiminen. Kas kun kalenterista ei niitä löydy valmiina. Aika monet hyvät nimet on jo käytetty. Matti-nimisiä ihmislapsia mahtuu koulussa samalle luokalle montakin, mutta kirjaston hyllyssä kaksi Matti-nimistä romaania on liikaa.

Kirjan nimen pitäisi kertoa jotakin sen sisällöstä. Mutta nimi ei saisi kuitenkaan paljastaa liikaa. Ja lyhytkin sen pitäisi olla. Ja iskevä.

Kolme on ehdokasta minulla. Saas nähdä, millä niistä rikosylikonstaapeli Sudenmaa lopulta jatkaa seikkailujaan kolmannessa kirjassaan.

Kirjoittaako itsestään - vai jostakusta muusta?

Sunnuntai 30.8.2009 klo 14.58

Tämän päivän (30.8.) Kymen Sanomissa Kari Hotakainen on haastattelussa sitä mieltä, että "romaanikirjailijalle on tuhoisaa kirjoittaa itsestään. Hänen persoonapronomininsa ei ole minä vaan hän."

Asiasta olen kollegan kanssa totisesti samaa mieltä. Olen, vaikka kokovartalopeili tuntuukin kuuluvan yhä yleisemmin nykyihmisen kalustukseen, ja kirjailijaltakin odotetaan enemmän mielipiteitä kirjoittamisestaan kuin sen tuotoksista.

Niin sanottu terapiakirjoittaminen on tietenkin asia erikseen. Tämä väheksyttykin kirjoittamisen muoto on eräs jaloimpia ja hyödyllisimpiä tekstitaiteen lajeja.

Mutta sen paikka ei ehkä aina ole fiktiivisessä romaanissa.

Haminan Rauha, R.I.P

Maanantai 24.8.2009 klo 7.42

Haminan Rauha - 200 vuotta naisen elämästä sai viimeisen esityskertansa eilen Haminan Pyörävarastolla. Yhteensä esityskertoja oli kuusi. Kaikki esitykset olivat loppuunmyytyjä.

Teatteri Kurkiauran näytelmän käsikirjoittaminen yhdessä Hillevi Kilpeläisen kanssa oli opettava kokemus. Näytelmä pelaa tekstin osalta täysin eri säännöin kuin proosa. Asioita voi kuvata eri tavalla. Osan tapahtumista saa katsoja kuvitella itse. Käsikirjoittaja ei voi tietää, missä kohti katsoja itkee, ja missä nauraa.

Näyttelijöille täytyy antaa täysi tunnustus: vaikka kysymys on harrastuksesta, vaati roolihahmon tekeminen jokaiselta heistä paljon aikaa, ideoita ja paneutumista.

Seuraavan näytelmäni, toiseni kirjoittaminen täytyykin ottaa vakavasti. Joku sen joutuu esittämään. Ja joku (toivottavasti) myös katsomaan.

Moniko näistä jää elämään?

Lauantai 15.8.2009 klo 8.01

Syksyn uutuuskirjallisuus on taas listattu sanomalehden sivuille. Hyvä niin.

Lista on pitkä. Mieleen tulee väkisinkin kysymys, moniko näistä elää vielä kymmenen vuoden kuluttua lukijansa käsissä. Mutta nimikkeiden suuri määrä kertoo myös siitä, että suomalaiset haluavat yhä kirjoittaa ja lukea suomeksi kirjoitettuja kirjoja.

Montakaan novellikokoelmaa ei julkaistavien listassa näy. Liekö lyhyt ja tiivis tapa kertoa asioita tästä maailmasta kuolemassa?

Haminan Rauhan katsojapalaute jännittää

Tiistai 11.8.2009 klo 18.16

Yhdessä Hillevi Kilpeläisen kanssa kirjoittamani Haminan Rauha - 200 vuotta naisen elämästä -näytelmä sai ensi-iltansa 8.8.

Käsikirjoituksen laatijan kannalta haaste oli melkoinen: miten puristaa kaksi vuosisataa haminalaisten ihmisten elämää kahteen tuntiin, ja vielä niin että se tuntuu kiinnostavalta katsojista?

Palautteesta odotankin kovin monimuotoista. Suurin kiitos työstä kuuluu tietenkin näyttelijöille. Heidän panoksensa näytelmän aikaansaaamisessa, monesti puolille öin venähtäneissä harjoituksissa on hatunnoston arvoinen suoritus.

Silkasta harrastuksesta, ei palkan edestä...

Mitähän Göbbels sanoisi twitteristä?

Tiistai 4.8.2009 klo 6.53

Tämän aamun Hesarissa (4.8.) pohdittiin ansiokkaasti sitä, miten twitter, irc, Facebook ja muut sähköiset ja nopeat mediat muuttavat uutisten syntyprosessia ja niiden jakelutapaa.

Monet tapahtumat tallentuvat reaaliajassa bittiavaruuteen. Tietoa eivät levitä palkatut toimittajat, vaan tavalliset kansalaiset. Uutisia jopa ennakoidaan - taannoisista kouluampujista oli tietoa netissä jo, ennen kuin surulliset asiat tapahtuivat. Median palkkatyöläiset seuraavat nettiä pysyäkseen ajan tasalla, ja saadakseen aineistoa tekemiinsä juttuihin.

Aikoinaan herra Göbbels rakensi maailman tehokkaimman propagandakoneiston käyttämällä tehokkaasti sekä radiota, elokuvaa, joukkokokouksia että lehdistöä. Tiettävästi Kiina, ja eräät muutkin maat yrittävät nyt suitsia kansalaistensa mahdollisuuksia viestittää vapaasti netissä.

Kuinkahan suuri osuus netistä löytyvää "tietoa" todella pitää paikkansa?

Klassikko ei koostu actionista

Lauantai 1.8.2009 klo 18.36

Luen tällä hetkellä J.D. Salingerin klassikkoa Sieppari ruispellossa (Tammi 1951). Tähän saakka se on jäänyt väliin.

J.D. Salinger on kirjoittanut kirjan luottaen kieleen, ja päähenkilön tuntemusten kuvaukseen. Pentti Saarikosken suomennos on mainio: tarina elää myös suomeksi kirjoitettuna, vaikka se ei kerro mistään maailmaa järisyttävästä asiasta.

Moni tämän hetken menestyskirja on kirjoitettu rakentaen koko tarina toiminnan varaan: nopeita kohtauksia, jännitystä ja arvoitusten ratkaisuja, jotka pitävät lukijaa otteessaan. Monikohan niistä lie tuleva klassikko?

Mieleen hiipii väkisinkin ajatus, että J.D. Salinger, ja kumppanit ansaitsevat paikkansa kaapin päällä juuri sen takia, millä tavalla he tarinansa kertoivat.

Tervapääskyt vs. ihminen - luonto kutsuu

Lauantai 25.7.2009 klo 7.25

Haminan Vehkalahden yläkoulun tervapääskynpesien tuhoaminen homekoulun purkamisen yhteydessä on puhuttanut tänä kesänä monia.

Valitettavaa, että noita pesiä ei ajateltu töiden suunnittelun yhteydessä. Kukaan ei niistä silloin osannut varoittaa.

Pienet luontoasiat saavat aikaan isoja otsikoita. Moni on valmis autoilemaan satoja kilometrejä, tai lentämään tuhansia nähdäkseeen koskematonta luontoa.

Kunpa ne isot otsikot saisivat meidän ihmiset tekemään pieniä tekoja. Siitä saattaisi olla apua sille luonnolle, josta me elämme.

Kävin eilen keräämässä vadelmia lähellä kotiani, vajaan kilometrin päässä tiiviistä asutuksesta. Sain olla metsässä koko lailla yksin.