Kallis köyhyys ärsyttää

Tiistai 14.7.2009 klo 7.45

Luin Jera ja Jyri Hännisen pamfletin Kallis köyhyys (WSOY 2008). Kirja kertoo nimensä mukaisesti suomalaisten aineellisesta köyhtymisestä ja eriarvoistumisesta, lähtien 90-luvun lamasta aina tähän nykyiseen saakka.

Sanakirjan mukaan pamfletti näkyy olevan suomeksi arvosteleva kirjanen päivänpolttavasta aiheesta tai häväistyskirjoitus.

Suosittelen lukemaan Hännisten kirjasen. Ei se päiväperho ole, vaikka ärsyttääkin. Niin pamfletin pitääkin ärsyttää, jos yli 300 000 suomalaisella oli jo viime vuonna merkintä maksuhäiriörekisterissä, ja 85 000 meistä eli pelkän pienen kansaneläkkeen varassa.

Se, johtaako ruokajonojen aiheuttama ärsytys mihinkään, onkin eri asia. Ei se ainakaan näytä johtavan kansalaisia vaaliuurnille.

Täyttääkö kirja odotuksia?

Tiistai 7.7.2009 klo 13.37

Luin Leena Korsumäen kritiikin, jonka hän oli kirjoittanut romaanistani Tammikoti Dekkariseuran Ruumiin kulttuuri-lehden Kirjakäräjille (2/2009). Asiallisesta kritiikistä on kirjailijan aina syytä olla kiitollinen. Kritiikkejä kun julkaistaan nykyään niin vähän.

Leena Korsumäki oli kritiikissään sitä mieltä, että Tammikoti ei yllä edellisen romaanini (Ahventen valtakunta) tasolle. Hän kirjoittaa näin: "Tosin ennakko-odotukseni olivat varsin korkealla edellisen kirjan vahvan vaikutuksen vuoksi".

Ahventen valtakunnan tekemä vahva vaikutus tietenkin tuntuu kirjoittajasta hyvältä. Samalla se panee miettimään: jos kirjoittaa kirjasarjaa, jonka eri osissa päähenkilönä on sama ihminen, niin kuinka paljon kirjoittajalla on lupa muuttaa tarinan kuljetustapaa ja sitä, miten päähenkilöt toimivat ilman että hän pettää lukijoiden odotuksia?

Kuulin vast'ikään, että suuri kustantamo oli hylännyt erään pitkäaikaisen kirjailijansa käsikirjoituksen siksi, ettei tämä ollutkaan kirjoittanut samantyyppistä kirjaa kuin hänen aikaisempi tuotantonsa oli.

Onko kirjailijalla siis lupaa uudistua, ja kenen ehdoilla?

Tärkeämpää on erottua kuin ajaa asioita

Sunnuntai 28.6.2009 klo 9.35

Vasemmistoliiton uusi puheenjohtaja Paavo Arhinmäki listasi tämän aamun Hesarissa niitä eroja suhteessa muihin puolueisiin, joilla Vasemmistoliitto aikoo nousta nykyisestä lamastaan takaisin kirkkaisiin valoihin.

 Erottuminen vihreiden vihreydestä, perussuomalaisten maahanmuuttajavastaisuudesta ja Kokoomuksen duunarilinjasta on tärkeämpää, kuin puolueesta itsestään lähtevä vaihtoehtojen esittely.

Arhinmäen ajatukset ovat hyviä. Ainakin ne kertovat paljon puolueiden kautta tapahtuvan vaikuttamisen muuttumisesta all around-tyyppiseksi vähän-kaikkia-kaikille -meiningiksi.

Niillä eväillä tapahtuvaan päätöksentekoon on hyvä iskeä sellaisen, joka ratsastaa vain kaiken vastustamisella. 

Kultaisesta säännöstä ja sen tulkinnasta

Perjantai 19.6.2009 klo 8.08

Pappi Kai Sadinmaa kirjoittaa tämän päivän Hesarissa (18.6.) mielenkiintoisesti ristinuskosta, ja pappien sekä seurakuntien tehtävistä.

Sadinmaan mielestä kirkon ja kirkon toimihenkilöiden olisi mentävä rohkeammin mukaan politiikkaan, puolustamaan heikkojen eikä oikeauskoisten asiaa. Hän muistuttaa, ettei kirkko ole olemassa itseään varten.

Ajatus näkyvästä osallistumisesta on kannatettava. Mutta sanaa politiikka tuskin kannattaa tässä yhteydessä käyttää: poliittinen elämä tuntuu tässä maassa rämettyneen vielä pahemmin kuin kirkollisen elämän tarkoitus.

Melkein jokaisesta uskonnosta löytyy eri muodoissa niin sanottu kultainen sääntö. Sen mukaan ihmisen tulisi kohdella toisia ihmisiä kohtaan siten, kuin hän haluaa itseäänkin kohdeltavan.

On se harmi, että kultaisen säännönkin voi tulkita niin monella eri tavalla.

Faktaa kestävästä kasvusta ja hyvinvointivaltiosta

Perjantai 12.6.2009 klo 10.20

Luen parhaillaan Heikki Taimion toimittamaa kirjaa Kurssin muutos: Kestävään kasvuun ja hyvinvointiin (Työväen Sivistysliitto 2009). Kirjassa tutkijat eri instansseista erittelevät sitä, millaiset mahdollisuudet meillä Suomessa on säilyttää niin sanotun pohjoismaisen hyvinvointivaltion rakenteet tulevien vuosien haasteissa.

Johdannossa Heikki Taimio toteaa, että suomalainen yhteiskunta ja kansantalous saavutti huippunsa jo 20 vuotta sitten. Suomi oli 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa Euroopan Japani, monella luvulla mitattuna.

Mielenkiintoisia ovat myös Palkansaajien tutkimuslaitoksen Jaakko Kianderin ajatukset siitä, kestääkö yhteiskuntamme väestön ikääntymistä, ja millaista talouskasvua jatkossa tarvitaan.

Kianderin tilanteesta maalaama kuva on lohdullinen: eläkeläiset, joita on yhä enemmän, ja jotka elävät yhä pidempään saavat parempaa eläkettä. Se taas tuo kansantalouteen ostovoimaa. Sillä ostovoimalla pystymme kustantamaan ne kaksi viimeistä elinvuotta, jotka tilastojen mukaan maksavat meistä jokaisella kaikkein eniten verovaroin kustannettavina hoitoina ja lääkkeinä.

Kyllä tilastot osaavatkin olla julmia. 

Dekkaripäivät taas takana

Sunnuntai 7.6.2009 klo 7.35

Vietin muistaakseni viidettä kertaa kesäistä viikonloppua Kouvolan Dekkaripäivillä. Tällä kertaa en niinkään kuuntelijana, vaan Myllylahden osastolla juttelemassa kirjoistani, kirjoista yleensä ja kirjoittamisesta.

Dekkaripäivät on vakiinnuttanut asemansa rauhallisena ja mukavana kesätapahtumana. Aikataulut ovat kiireettömiä, eikä markkinahumu kaadu kenenkään päälle.

Hyvän tilaisuuden tekemiseen ei aina välttämättä tarvita huipputekniikkaa. Ajattelin sitä, kun tapahtuman puuhanainen Ritva Sorvali heijasti kalvojaan Kouvolan Teatterin takaseinälle.

Ajatella, että hän teki sen niinkin antiikkisella välineellä kuin piirtoheittimellä.

Eroa kirkosta - ei kun Erkosta

Tiistai 26.5.2009 klo 11.13

Sanoma Newsin ja Journalistiliiton sekä muiden mediatyöläisiä edustavien liittojen kädenvääntö meidän freelancereiden töiden omistusoikeuksista ja ehdoista näkyy nyt netissä monella tavalla.

Kirkosta on voinut erota napin painalluksella jo pitkään. Nyt voi samalla tavalla erota myös Erkosta.

Maa on kehitysmaissa halpaa - vai onko?

Tiistai 19.5.2009 klo 8.47

Stora Enso ilmoitti tällä viikolla ostavansa Uruguaysta yli 130 000 hehtaaria maata ja puuviljelmiä tulevaa sellutehdastaan varten. Aikaisemmin suomalaislähtöiset metsäyhtiöt ovat hankkineet maata paitsi Uruguaysta, myös sen pohjoisesta rajanaapurista Brasiliasta.

Kiinalaiset sekä intialaiset häärivät maaostoksilla Afrikassa, varsinkin Madagaskarin saarella. Tavoitteena on turvata omien kansalaisten elintarvikehuolto. Länsimaiset yhtiöt hankkivat maanosasta maata varsinkin bioenergian raaka-aineiden tuotantoa varten.

Väkisinkin mieleen tulee ajatus, että kolonialismi on palaamassa nyt eteläisen maapallon valtioiden riesaksi rahan voimalla. Ja toisin päin, se että maanomistusolot täällä pohjolassa ovat suhteellisen selvät ei olekaan enää kilpailuetu, jos muualta saa (tai voi olettaa saavansa) raaka-ainetta halvemmalla.

En oikein tiedä, toteutuuko siinä bioenergia-ajattelun perimmäinen olemus, jos autoni polttoaine rahdataan jatkossa tänne kasviöljynä tuhansien kilometrien päästä.

Onko maailmaa enää ilman sanomalehtiä?

Torstai 14.5.2009 klo 6.45

Tämän aamun (14.5.) Hesarissa oli kulttuurituottaja Marjaana Mykkäsen mielenkiintoinen mielipidekirjoitus median muuttumisesta painetusta sähköiseksi.

Mykkäsen mukaan Yhdysvalloissa moni taloudellisisissa vaikeuksissa painiskeleva sanomalehti on jo joutunut lopettamaan toimintansa. Lännen ihmemaassa on kaupunkeja, joissa ei ilmesty enää ainoatakaan sanomalehteä.

Asiaan on siellä myös havahduttu. On alettu miettimään sitä, tarvittaisiinko lääkkeeksi panostusta julkiseen yleisradiotoimintaan. Mallimaaksi on nimetty mm. Suomi.

Yleisradion roolista keskustellaan Suomessa nyt paljon. Rahoittaja määrää tavalla tai toisella sen, millaista aineistoa media tuottaa. Sanomalehti julkaisee sitä, mitä se luulee lukijoidensa lukevan. Yleisradio julkaisee siis samalla logiikalla sitä, mitä rahoittajat, eli valtiovalta haluaa kansalaisten lukevan, näkevän ja kuulevan.

Useat tekijänoikeusjärjestöt olivat eilen mukana Sanomatalon edessä järjestetyssä mielenosoituksessa Sanoma Newsin avustajapolitiikkaa vastaan. Oli jännä huomata, että Sanoma Newsin toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen ei vastannut mielenosoittajille konsernin sanomalehtien sivuilla.

Ei, hän teki sen sähköisessä blogissaan.

Pörssin logiikka ei ole ihmisen logiikkaa

Torstai 7.5.2009 klo 6.42

Pörssiyhtiöt esittelevät näinä viikkoina osavuosikatsauksensa vuoden 2009 ensimmäiseltä kolmannekselta.

Viime vuoden lopulla pörssiosakkeiden arvot putosivat rajusti. Nyt ne alkavat taas nousta, kun sijoittajat yrittävät arvuutella sitä, milloin se uusi nousu alkaa.

Olen seurannut jännityksellä, mitä jonkin yrityksen pörssikurssille käy sen jälkeen, kun se ilmoittaa työntekijöidensä vähennyksistä. Lähes säännönmukaisesti osakkeen arvo nousee.

Vertailukohdaksi tarvitsisimme nyt yrityksen, joka ilmoittaisi vaikeassa tilanteessa pitävänsä viimeiseen asti kiinni kaikista työntekijöistään: järjestävänsä koulutusta, joka hyödynnetään sitten kun menee taas paremmin, ja tinkivänsä väliaikaisesti sijoitetun pääoman tuottovaatimuksistaan sen hyväksi, että osaava väki pysyy talossa.

Olisi mielenkiintoista nähdä, mitä sen yrityksen osakkeen arvolle kävisi. Nousisikohan se?

Haminan Rauha -näytelmän harjoitukset alkoivat

Maanantai 27.4.2009 klo 6.01

Haminan Rauha -näytelmän harjoitukset alkoivat eilen. Olen työstänyt kevään ajan sen käsikirjoitusta yhdessä Hillevi Kaaron kanssa. Minun pohja-ajatukseni näytelmälle on ollut tehdä eläväksi 200 vuotta haminalaisten naisten elämää vuodesta 1809 lähtien, ajanjaksolta jona historiankirjoihin kirjoitettuja päätöksiä ovat tehneet lähinnä miehet.

Näyttelijöiden työ alkoi lukuharjoituksilla. Kirjoittajan kannalta läsnäolo on peräti hyödyllistä: kaikki se, mitä olen kirjoittanut kirjakielellä ei toimikaan näytelmässä. Ja se, minkä olen luullut toimivan puhekielenä, ei välttämättä toimikaan elävän ihmisen suuhun pantuna.

Paljon on työtä vielä tehtävänä. Mutta Hillevi on saanut taas osaavan porukan kokoon.

Tekijänoikeudet ovat arvotavaraa - molemmille osapuolille

Tiistai 21.4.2009 klo 12.04

Tekijänoikeuksien myynnistä ja luovutuksesta käydään nyt isompaa ja pienempää porinaa monella suunnalla. Se kertonee siitä, että yritysmaailmassa on lopullisesti herätty siihen, ettei raaka rauta tuo enää rahaa, vaan se mikä on ihmisten päissä.

Valitettavasti tuossa porinassa tahtoo vain unohtua, että moni meistä yrittää hankkia elantonsa sillä päänsä sisällöllä. Viimeisin esimerkki on Sanoma News-konsernin harrastama painostus freelance-journalisteja kohtaan kaikkien tekijänoikeuksien saamiseksi konsernin haltuun mahdollisimman pienellä korvauksella. Lisää infoa asiasta löytyy esimerkiksi Journalistiliiton Freet-nettisivuilta.

Asiaan liittyy paitsi raha, myös juridisia kysymyksiä. Oletetaan, että menisin juttukeikalle, ja kertoisin haastateltavalle että juttu tulee siihen lehteen, ja sen päivän numeroon.

Jos luovuttaisin kaikki tekijänoikeudet kasvottomalle konsernille, käytettäväksi kaikissa mahdollisissa julkaisuissa ja yhteyksissä voisin jokin päivä huomata, että juttu/siihen liittyvät kuvat on julkaistu jossakin täysin sopimattomassa yhteydessä.

Se, mikä on joskus talletettu sähköiseen muotoon säilyy ikuisesti, sanoi joku viisas. Vastuusta se viisas ei puhunut mitään.

Seurakunnat ovat kulttuuriperinnön vaalijoita

Torstai 16.4.2009 klo 16.10

Kävin Etelä-Savossa, tekemässä lehtijuttua Kangasniemen evankelis-luterilaisen seurakunnan metsien hoidosta.

Kävelin Kangasniemen vuonna 1815 valmistuneen komean kaksoisristikirkon vaiheilla. Tuli mieleen, että seurakunnat ovat tässä maassa merkittävän kulttuuriperinnön vaalijoita. Ne omistavat satoja vuosia vanhoja kirkkorakennuksia, kellotapuleita sekä hautausmaita. Kirkkoja ympäröivät eri aikojen hautamuistomerkit, sankarihaudat ja hiljaiset kalmistot.

Maaseudun hiljeneminen näkyy. Kuka, ja millä rahalla tätä kaikkea kohta hoitaa?

Olutta löytyi lasista!

Keskiviikko 8.4.2009 klo 11.15

Ruotsista valloilleen ryöpsähtänyt, ja meidänkin maahamme rantautunut elintarvikkeiden lasilöydösepidemia ei osoita laantumisen merkkejä.

Sinällään se on hyvä, että mahdollisista epämääräisistä löydöksistä omassa ravinnossa ollaan huolestuneita.

Kokonaan toinen asia on, tiedämmekö me muutenkaan, mitä kaikkea kaukana ja halvalla kaukomailla tuotetussa niin sanotussa tonnikalasäilykkeessä, ja niin sanotussa myslissä suuhumme pistämme.

Siihen ei globalisoituneessa maailmassa taida enää olla mahdollisuuksia.

Google sopii asioista Ameriikan malliin

Perjantai 3.4.2009 klo 7.01

Hakukonejätti Google on virittelemässä palvelustaan sähköisessä muodossa olevan kirjallisuuden jakelukanavaa. Hämmennystä herättää  se, millä tavalla asiasta sovitaan kirjailijoiden, eli tekijänoikeuksien haltijoiden kanssa.

Yritys tiedottaa eri medioissa siitä, millä ehdoilla sopimukseen liitytään,  ja mitä se tarkoittaa. Mielenkiintoista on se, miten tekijänoikeuksien haltija sopimuksen omalta osaltaan hyväksyy: hänen ei tarvitse tehdä mitään.

Äkkinäiselle tulee mieleen, että tapa on riskialtis, ja eurooppalaisen oikeuskäytännön vastainen. Entä, jos en jostakin syystä näe kyseisiä tiedotteita? Olenko silloin sopinut jotakin?

Lisää mielenkiintoisesta aiheesta mm. Journalistiliiton Freet-sivustolla.

Yksi romaani - monta sanaa asioista

Perjantai 27.3.2009 klo 14.35

Uusimman romaanini Tammikoti kirjastokappaleet alkavat pikku hiljaa löytää sijansa kirjastojen hyllyiltä. Sitä ennen ne on kirjattu, muovitettu ja luokiteltu.

Katsoin pääkaupunkiseudun Helmet-verkkopalvelusta sitä, millä asiasanoilla kirjaani kuvattiin. Vähän nauratti, kun näin tämän listan.

Ei kirjoittaja ainakaan tässä tapauksessa arvannut, kuinka moneen eri elämänalaan 236-sivuisen romaanin voi oikein liittää.

Toisaalta iski pelko: onko kysymyksessä kirjoittajan keskittymiskyvyn puute?

Miksei kukaan puhu mitään hyvää lamasta?

Torstai 19.3.2009 klo 6.18

Joka paikka on nyt täynnä lamaa. Sitä tulee pelätä, kumartaa, arvailla sen syvyyttä, ennakoida sen aiheuttamaa kurjuutta meistä jokaiselle. Säkki ja tuhka, te olette taas kunniassa!

Mitä jos alkaisimme ajatella lamaa positiivisesti? Kun yhä useampi ihminen jää vaille töitä, on yhä useammalla enemmän vapaa-aikaa. Kotimaan matkailu, vaikka cruisailu lähikaupalle elpyy kun ei ole enää varaa matkustaa ulkomaille. Samalla ilmastonmuutos hidastuu, kun lentokoneet eivät enää piirrä turhia tiivistysjuoviaan taivaankanteen.

Asuntolainojen korot ovat ennätysalhaalla. Nyt on aikaa olla läheisten kanssa, käydä senkin mummon luona joka aina on jäänyt käymättä. Mainoksia tippuu yhä vähemmän postiluukuista, ja päivän lehtikin on niin ohut että moni honka maamme syvillä saloilla saa elää vielä vuoden, pari pidempään.

Menestyjä, jota vielä puoli vuotta sitten kävi kateeksi valittaa nyt lööpissä rahahuoliaan. Povipommit, ja muut turhakkeet on niissä korvattu kuivilla, asiallisilla pankkiireilla.

Näitä hyviä asioitahan löytyy vaikka kuinka! Mitä me oikein valitamme?

Selvänä vai juovuksissa, kas siinäpä...

Sunnuntai 15.3.2009 klo 10.12

Luen parhaillaan Juhani Seppäsen kirjaa Selvästi juovuksissa (Otava 2006).

Lääkärinä, ja ilmeisesti entisenä(?) kovana kupinkaatajana hän erittelee nautittavan tarkasti esimerkiksi sitä, miten humalahakuisessa seurueessa suhtaudutaan yhteen, joka ei älyäkään ottaa. Tilanne on jokaiselle vesilinjalaiselle tuttu.

Samoin Seppänen havainnoi hyvin sitä miten ihminen, joka jo kärsii juomisensa haitoista etsii sitä rajaa, jolla hän perustelee itselleen ettei ole alkoholisti. Peruste voi löytyä siitä, jos ei tarvitse aamulla "loiventajaa". Tai siitä, ettei minulta kulu viikon mittaan sitä määrää ravintola-annoksia, jolla Alko määrittää haittakäytön rajan.

Seppäsen kirja soveltuu hyvin luettavaksi sellaiselle, joka etsii syitä juomisen jättämiselle. Ja erityisen hyvin sellaiselle, joka etsii syitä sen jatkamiselle.

Kirjaa lista kirjoista, joita ei pitäisi lukea

Sunnuntai 8.3.2009 klo 16.00

Se on taas sitä aikaa, kun julkisuuteen ponnahtaa lista kirjoista, jotka jokaisen pitäisi lukea. Ainakin Ilta-Sanomissa näkyi olleen sellainen.

Olisipa joskus hauska nähdä lista niistä kirjoista, joita ei pitäisi kenenkään lukea. Ehkä sellainen lista herättäisi enemmän mielipiteitä ja keskustelua kuin pakkoluettavien kirjojen kirjo.

Veikkaan, että esimerkiksi uskonnolliset perusteokset (Raamattu, Koraani jne.) saisivat paljon ääniä. Ja voisipa siellä kärjessä olla myös jokin kiistelty ja kiitetty bestseller.

Internet - avointa vai suljettua viestintää?

Perjantai 6.3.2009 klo 9.16

Menen ymmälleni, kun ihmiset puhuvat Facebookista, ja siitä kuinka kivaa siellä on kavereiden kesken.

Ilmeisesti, ja näin olen ymmärtänyt Facebookin idea on siinä, että voit kutsua kavereitasi nettiin johonkin yhteiseen paikkaan. Tai niitä, joiden kaveri haluaisit olla. Muilla ei siihen paikkaan ole asiaa.

Niistä pippaloista olen vielä osaton. Olen ollut siinä luulossa, että Internetin vahvuus ja tarkoitus on viestinnän avoimuus ja samanaikaisuus kaikkialla maailmassa.

Ehkä olen ollut väärässä.