Ihmisen teologiasta metsän teologiaan

Maanantai 5.5.2014 klo 13.19

Sain juuri luettua loppuun Pauliina Kainulaisen kirjoittaman kirjan Metsän teologia (Kirjapaja 2013). Kainulainen on kontiolahtelainen teologian tohtori ja pappi.

Mielenkiintoinen kirja. Kainulainen kirjoittaa mm. siitä, kuinka puut ovat aina olleet meille suomalaisille tärkeitä henkisiä ja taloudellisia tukipilareita. Puut on tunnettu hyvin: on tiedetty, mihin kutakin puulajia voi käyttää, ja pyhillä pitämyspuilla on ollut monenlaisia tehtäviä.

Puille on uskottu huolet, niiltä on pyydetty apua ja niiden on uskottu voivan niin halutessaan pystyvän vahingoittamaan ihmisiä. Puita on sekä kunnioitettu, arvostettu että pelätty.

Kainulainen on huolissaan siitä, kuinka me ihmiset olemme erkaantuneet tai erkaantumassa metsästä ja luonnosta. Meitä vaaditaan noudattamaan lineaarista aikakäsitystä, vaikka luonnossa aika kulkee sykleissä: päivää seuraa ilta, yö ja uusi aamu, kesää syksy, talvi ja kevät jne. Teemme monia asioita tätä luonnonkiertoa vastaan.

Metsän teologia -kirjassa Kainulainen kaipaa jonkinlaista paluuta luontoon. Koska hän on kristitty teologi, hän näkee mieluusti paljon yhtymäkohtia kristinuskon ja metsän teologian välillä. Se vähän häiritsi lukukokemustani: eikö muistakin uskonnoista löydy yltä kyllin luonnosta otettuja vertauksia ja kehotuksia kohtuuteen elämän nautinnoissa? Miksi länsimainen, paljon kristinuskoon pohjautuva elämäntapa on onnistunut turmelemaan niin paljon maailmaamme?

Osin teologinen näkökulma teki kirjan tällaiselle maallikolle vaikealukuiseksi. Kirjassa on kuitenkin hyviä huomioita nykyajasta ja -maailmasta. Kuten vaikkapa tämä:

Ikiaikainen taigan ihmisen mielenmaisema on ollut perusluonteeltaan säilyttävä, ei valloittava. Avainsana on ollut tasapaino. Se on merkinnyt luonnonvarojen kohtuullista hyödyntämistä, jotta selvittäisiin seuraavaan vuoteen ja silloinkin tultaisiin toimeen.

Metsänomistajan rahakirja on erilainen metsäkirja

Keskiviikko 7.3.2012 klo 9.28

Työskennellessäni takavuosina Kaakkois-Suomen metsäkeskuksessa metsänomistajien neuvontatehtävissä järjestin joka vuosi useita metsäverokursseja ja muita metsäkoulutustilaisuuksia eri puolilla Kymenlaaksoa ja Etelä-Karjalaa.

Metsäasioista ja metsärahasta puhutaan yhä useimmiten sillä samalla tavalla, erillään metsää omistavien kotitalouksien muusta elämästä ja taloudenhoidosta. Meitä metsänomistajia on tässä maassa noin 740 000, eikä lähikaupan kassalla kysytä maksetaanko ruokalasku metsä- vaiko muilla tuloilla. Kotitalouden muu rahankäyttö vaikuttaa myös siihen, miten metsää hoidetaan ja mitä sen omistamiselta odotetaan.

Maalis-huhtikuun vaihteessa ilmestyvä Metsänomistajan rahakirja (Metsäkustannus Oy) toteuttaa vihdoin pitkäaikaisen haaveeni metsäkirjasta, joka tuo metsäasiat osaksi kotitalouden muutakin rahankäyttöä ja puhuu niistä samoilla termeillä kuin muistakin raha-asioista puhutaan.

Odotan jännityksellä uutuuteni saamaa vastaanottoa.

http://www.metsalehti.fi/kauppa/tutustu/?BookID=e5c68fb5-387f-4f4f-bb4c-f23ba4c222c5

Metsäjätti kertoo tärkeän tarinan

Lauantai 14.1.2012 klo 6.58

Luin Miika Nousiaisen viime vuonna ilmestyneen romaanin Metsäjätti (Otava). Ei ole kirjoittajan kynänjälkeä turhaan kehuttu. Tykkäsin.

Törmälän vaneritehtaan ympärille kasvaneen yhdyskunnan kurjistumisesta kertovassa tarinassa on monta koskettavaa kohtaa. Se kuvaa myös monta sellaista, aivan hiljattain yhteiskunnassa tapahtunutta murrosta joista ei kauheasti ole puhuttu.

"Vastakkainasettelun aika on kuulemma ohi. Ja Suomi ei ole luokkayhteiskunta
---- Kyllä työläinen vastakkainasettelun kesti, kun oli jotakin vastapainoa, ennen kuin hyvät puolet katosivat. Nyt ei ole punapääomaa, ei omistusta, ei luokkatietoisuutta, ei omia urheiluseuroja, ei ylpeyttä, ei taistelua. Pelkkiä yksilöjä ilman luokkaa."

Tämän näkee myös asuinpaikkakunnallani Haminassa, entisessä paperikaupungissa. Minujen joukossa on paljon pahempi paikka marssia tahdissa kuin meidän joukossa, yhtenä meistä.

Jouko Juurikkalan metsäopit yksiin kansiin

Maanantai 11.7.2011 klo 6.19

Legendaarisen sysmäläisen metsänomistajan Jouko Juurikkalan (s. 1933) vuosikymmenien kuluessa keräämä metsätieto ja -taito saadaan marraskuussa yksiin kansiin, kun Metsäkustannus Oy julkaisee Juurikkalan kirjoitusten, sekä hänen ja hänen lastensa haastattelujen pohjalta allekirjoittaneen toimittaman kirjan Juurikkalan 500 mottia.

Kaupunkilaispoika Jouko Juurikkala muutti vuonna 1953 isännäksi Ylä-Moron tilalle Sysmän Onkiniemelle. Tilan rakennuskanta ja metsät olivat tuolloin heikossa kunnossa, puuston määrä hehtaarilla oli keskimäärin vain 50-60 kuutiometriä. Kuluneiden 60 vuoden aikana puuston määrä on noussut tilalla lähes kolminkertaiseksi - luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen liittyviä asioita unohtamatta.

Ylä-Moron tilalla on vuosien saatossa käynyt lukuisa joukko suomalaisia ja ulkomaisia vierailijaryhmiä tutustumassa suomalaiseen perhemetsätalouteen. Jouko Juurikkala on ollut myös suosittu ja selväsanainen esiintyjä erilaisissa metsätapahtumissa. Hänen ajatuksiaan metsästä ilmestyi pitkään mm. kolumneina Metsälehdessä.  

Metsäasioihin itsekin monessa mielessä "sekaantuneelle" kirjoittajalle 500 mottia -kirjan kokoaminen on ollut erittäin mielenkiintoinen työ.

Metsänomistusmaksu ei toimi

Torstai 10.6.2010 klo 12.57

Metsäteollisuus ry on esittänyt erityisen metsänomistajamaksun perimistä metsänomistajilta puukauppahalujen aktivoimiseksi. Maksun voisi vähentää puukauppatulojen verotuksessa. Asiasta kertoi mm. HS 10.6.

Käytännössä tuo ei toimisi, kaikkiin metsänomistajiin kohdennettuna. Osalla meistä metsät ovat taimikkovaiheessa - ja tällainen maksu rankaisisi juuri niitä meistä, jotka nyt hankkivat nuoria, vähälle hoidolle jääneitä metsiään tarkoituksenaan hoitaa ne kasvukuntoon.

Olin aikoinaan sitä mieltä, että vuoteen 1994 saakka noudatettu pinta-alaperusteinen metsäverotus olisi ollut edelleen kehitettynä meille sopivin metsäverotusmuoto. Puun myyntituloverotus aiheuttaa väistämättä nykimistä puukauppaan.

Vastineeksi tuollaiselle metsänomistajamaksulle tarvittaisiin puuta ostaville yhtiöille rangaistusmaksu, jonka ne joutuisivat maksamaan, elleivät ne haluaisi ostaa tarjolle tulevaa puuta. Tämä oli tilanne esimerkiksi viime vuonna monella seudulla.

 

Historiikin kirjoittamisesta, ja historian havinasta

Keskiviikko 25.6.2008 klo 13.55 - Martti Linna

Viimeistelen parhaillaan ensi syksynä julkaistavaa historiikkia Karjalan Kannaksen metsien historiasta ja hoidosta ennen toista maailmansotaa. Näillä näkymin Metsänhoitoa Suomen Karjalan Kannaksella -julkaisu näkee päivänvalon Kustannus HD:n kustantamana elokuun loppupuolella.

Historiikin kirjoittaminen eroaa mielenkiintoisella tavalla proosan kirjoittamisesta. Faktoja on kerättävänä, tarkistettavana ja jalostettavana paljon. Joka luku, ja henkilö on käyty moneen kertaan lävitse. Siitä huolimatta takapuoleen jää pelko siitä, että olen kirjannut itselleni tiedon ylös lähteestä, joka on ollut virheellinen. Tai olen itse tehnyt näppäilyvirheen. Niin sanotusta todellisuudesta ei historiikissa voi poiketa, seuraamaan mielijohteitaan kuten proosan kanssa voi tehdä.

Kustantajan löytämisessä oli omat vaikeutensa. Tällä hetkellä muodissa tuntuvat olevan lähinnä puutarhakirjat, ja muut harrastuksiin liittyvät aiheet. Eräs kustannustoimittaja sanoi osuvasti, että onpa eksoottinen aihe kun kerroin hänelle puhelimessa historiikki-ideastani.

Eksoottistahan se on, kansakunnan metsällisten juurien etsiminen urbaanissa nyky-Suomessa...