Miesmuisti pettää luonnon muutoksien seuraamisessaPerjantai 24.5.2024 klo 10.59 Ihmisen elämä kestää vajaat sata vuotta. Luonto ympärillämme jatkaa elämäänsä senkin jälkeen, kun kukin meistä on poissa. Mieli- ja uhkakuvat sen muutoksista ovat yhä useammin peräisin sosiaalisesta mediasta ja tiedotusvälineistä. Onneksi on tallella aikalaisten omana elinaikanaan ylös kirjaamaa tietoa siitä, miten asiat ovat kulloinkin olleet. Tällä hetkellä media on täynnä kirjoituksia EU:n ennallistamistavoitteista. Koska Suomi on kolmelta neljäsosaltaan metsien peitossa, kohdistuvat jo menossa olevat ja tulevat ennallistamistoimet suurelta osalta niihin. Karja on laiduntanut Suomen metsissä ainakin 1100-luvulta lähtien. Monet kauniit, monien eliölajien kannalta tärkeät luonnonniityt ovat laidunnuksen muokkaamia. Tervanpoltto ja kaskeaminen muutti 1600-luvulta lähtien monia metsien elinympäristöjä etenkin Itä-Suomessa. Olisiko niiden alueiden ennallistamisessa pyrittävä tuota edeltävään aikaan? Lueskelen parhaillaan Jorma Ahvenaisen kirjoittamaa Enso-Gutzeit Oy:n, nykyisen Stora Enson edeltäjän historiikkisarjaa (Enso-Gutzeit Oy 1872-1992, Enso-Gutzeit 1992). Yhtiö hankki Kotkan sahoilleen tukkeja aina Kymijoen vesistön pohjoispäästä, eli Keiteleen järven ympäristöstä saakka. Nyt tuolla kankaalla kasvaa istuttamani vireä keski-ikäinen männikkö. Siksi uskon helposti aina 1920-luvulta lähtien systemaattisesti tehdyn valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) viimeisimmät tiedot, että metsissämme on paljon enemmän järeitä puita kuin sata vuotta sitten. Huomaan mielikuvien pettävyyden toki myös omissa havainnoissani. Istutimme yllä olevan kuvan rauduskoivikon keväällä 1994. Jotenkin mieleni kuva tuosta metsäkuviosta on jämähtänyt tuolloiselle tasolle: nuoria, vitsamaisen hoikkia koivuja, nousemassa rehevältä pohjalta uuteen kasvuun. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Luonnon muutokset, ennallistamisasetus, ennallistaminen, luontoseuranta, metsähistoria, metsänhoito, Kymijoen vesistö, Kivijärvi, Enso-Gutzeit, Jorma Ahvenainen, jatkuva kasvatus, tehometsätalous |
Kirkonkirjat kertovat elämästä monenlaisessa SuomessaKeskiviikko 6.12.2023 klo 7.46 25. toukokuuta kastettiin Kivijärvellä Antti Matiaksenpoika ja Maija (os. Kotilainen) Linnan poika Matiksi. Olen Keski-Pohjanmaalta lähtöisin olevassa suvussani Matin jälkeläinen neljännessä polvessa. Hänelle, minulle ja välissämme oleville sukupolville on matkalle mahtunut elämää monenlaisen vallan alla. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sukututkimus, sukuhistoria, Kivijärvi, sukujuuret, itsenäisyys, itsenäisyyspäivä, Martti Linna |
Nuo kaikki kauniit maisemat, joihin liittyy tarinaSunnuntai 4.10.2020 klo 8.20 ![]() Kävin lenkkeilemässä näissä kuvan maisemissa. Summajoen rannalla kohoava Suurivuori on paikka, jota moni on kehunut yhdeksi kauneimmista näillä kulmilla. Jokainen voi tuosta kuvasta itse oman makunsa mukaan arvioida, pitääkö väite paikkaansa.
Vuoreen liittyy mielessäni tarina. Vuosia sitten jututin jo edesmennyttä sotaveteraania. Hän oli ollut sodan aikana, nuorena sotilaspoikana jäljittämässä tuon vuoren rinteillä venäläisten pudottamaa desanttia. Desantti saatiin kiinni. Tarinaan liittyy raakuutta, joka selvästi vaikutti veteraaniin vielä vuosikymmenten päästä. Se osuus tarinasta levätköön nyt jo rauhassa. Luontokohteisiin, ja monesti etenkin vuoriin, liittyy paljon suvuissa ja paikallisesti kulkeneita tarinoita. Esimerkiksi synnyinseudullani Kivijärvellä on eräs kivi, jota sanottiin muorinkiveksi. Tarinan mukaan vanha nainen oli mennyt pitämään kiven alle sadetta tai myrskyä. Kivi oli liikahtanut ja puristanut muorin alleen. Lapsena kammosin sitä kiveä. Tai se toinen tarina saksalaisesta pommikoneesta, joka oli sodan aikana pudonnut eräälle kalliolle synnyinkotini lähelle. Kuten hyvään tarinaan kuuluu, ei siinä ollut kaikki: tuo kone oli tietenkin ollut kuljettamassa saksalaisten Lapin joukkojen palkkarahoja. Huhujen mukaan noita rahoja, ja koneesta vietyjä osia oli nähty yhden jos toisenkin kylän talon nurkissa kauan tapahtuman jälkeen. Hyviä tarinoita ei välttämättä kannata lähteä kiertämään auki. Minä tein sen virheen, ja otin selvää tuon saksalaiskoneen tuhosta Keski-Suomen Ilmailumuseon julkaisuista. Se pahalainen oli lentänyt kyllä näiden seutujen ylitse, mutta oli kadonnut jonnekin Pohjanmaan ja Pohjanlahden suuntaan. Huhut syntyivät ilmeisesti niistä maastosta löytyneistä tavaroista, joita saksalaiset lentäjät henkensä hädässä pudottivat koneesta keventääkseen sen painoa. Eikä joukossa ollut palkkarahoja. Mutta hyvä tarina se on silti eteenpäin kerrottavaksi. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tarina, tarinoiden synty, kirjailijan työ, Kivijärvi, saksalainen pommikone, Suurivuori, Reitkalli |
Kivijärven kirkko ja pohjalaiset kirkonrakentajat - Wooden church of Kivijärvi, which gave me an idea to a novelTiistai 28.6.2016 klo 8.01 ![]() Käydessäni synnyinseudullani pohjoisessa Keski-Suomessa ihailen usein niiden Pohjanmaalta tulleiden kirkonrakentajien kädenjälkeä, jotka rakensivat seudulle useita kirkkoja ja kellotapuleita 1700- ja 1800-luvuilla. Aikana, jolloin virkakieli oli ruotsi, he olivat usein lähes luku- ja kirjoitustaidottomia. Sitä ei heidän kädenjäljestään uskoisi.
Tämä synniyinkuntani kirkko synnytti aikanaan idean romaaniini, joka kertoo yhdestä Raamatun ja muiden pyhien kirjojen tärkeimmästä lauseesta. Kultainen sääntö ilmestyi vuonna 2013. ---- Every time I visit at little Kivijärvi commune where I was born I admire this wooden church, that was built by bothnian masters 1873. In those days swedish was dominating language of finnish administration, so these churchmakers barely could read or write. It didn't matter... This very nice building gave me an idea to my novel Kultainen sääntö (Golden rule), that was published in Finland by Myllylahti 2013. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kultainen sääntö, Kivijärvi, Kivijärven kirkko, puukirkko, kirkonkarakentajat, Martti Linna |
Vanha valokuva kertoo ajan muuttumisestaTiistai 13.5.2014 klo 9.01 60-luvulla otetussa mustavalkokuvassa isäni ja vanhemmat veljeni ovat raivaamassa uutta peltoa. Oli työmaalla monesti äitinikin, mutta ei tässä kuvassa. Ei siitä niin pitkä aika ole, kun Suomessa tehtiin töitä vielä pääosin lihasvoimin. Ihmiselle 50 vuotta on pitkä aika - mutta sitä se ei ole luonnolle eikä luonnonvoimille. Siinä ajassa metsä, joka ei tunne käsitettä kvartaalitalous ehtii taas ottaa omansa.
![]() |
2 kommenttia . Avainsanat: Kivijärvi, pellonraivaus, kvartaalitalous, metsänhoito |