Tanssilavat herättävät muistoja - ja meistä kullakin ne ovat erilaisia

Perjantai 8.5.2020 klo 8.19

Toimittaja Outi Palmu teki tämän päivän Kymen Sanomiin juttua tuoreesta tanssikirjastani. Juttu on luettavissa sähköisenä täältä. Kiitos taitavalle toimittajalle!

Juttu on jo poikinut minulle palautetta eri kanavia pitkin. Eräille 1970-luku on ollut tanssilavojen kulta-aikaa. Ja minä kun kirjoitin kirjaani haastattelujen perusteella, että silloin moni pieni tanssilava sammui väen vähyyteen. Eräs lukija ei pitänyt siitä, että jutussa puhuttiin taas kerran alkoholin ja lavatanssien yhteydestä erityisesti sotia seuranneina vuosikymmeninä. Eräs tanssija taas heitti viestiä, ettei hän lähde tänäkään päivänä lavalle ilman muutamaa "neuvoa antavaa".

Näinhän sen pitää ollakin. Olen aina ajatellut, että romaanin tarinasta korkeintaan puolet on lähtöisin sen kirjoittajan päästä. Loput tekee kukin lukija itse omien arvojensa, kokemustensa ja elämänkatsomuksensa perusteella.

Ihan sama koskee lavatansseja: jokainen alan harrastaja kokee ne eri tavalla. Jopa eri tavalla eri iltoina.

Niin sen pitää ollakin. Se on sitä rikkaan kulttuurin rikkautta.

Tanssilavojen Suomi nyt myös sähkökirjana

Torstai 7.5.2020

Tanssilavojen Suomi-kirjaani voi lukea nyt myös sähkökirjana. Tilauksen voi tehdä esimerkiksi täältä.

Itselleni se paperille painettu kirja on edelleen se kaikkein paras, mutta sähköiset sekä äänikirjat yleistyvät koko ajan "lukijoiden" käsissä. Se on hyvä asia: pääasia, että kukin löytää sen oman tapansa nautiskella itseään kiinnostavista tarinoista.

Lukaisin sähkökirjaversion tuotoksestani lävitse ja totesin, että kivan lukunautinnon sekin antaa. Tuo oheinen, tähän valitsemani kuva esittää kahta legendaarista turkulaista, joiden uraa kirjassani myös käsitellään.

Tuon kuvan otin muuten Saukonkallion tanssilavalla Iitissä. Sekin ilmoitti äskettäin, että alkavan kauden tanssit on kaikki peruttu. Muita, samanlaisia ilmoituksia satelee koko ajan.

Matin ja Tepon puheissa oli jo viime syksynä sellaisia viitteitä, ettei heitä enää kauan esiintymässä nähdä. Tulikohan otettua peräti historiallinen kuva?

Luonnonystävän maailma on nyt täynnä laulua

Keskiviikko 6.5.2020 klo 9.35

Tänä keväänä olen päättänyt tietoisesti olla käyttämättä erästä k-alkuista sanaa aina, kun se on mahdollista. Kyseinen sana hallitsee nyt sanankäyttöä kaikkialla. Se alkaa selvästi uuvuttaa ihmisiä. Minuakin.

Jos tästä kyseisen sanan aiheuttamasta sähellyksestä jotakin hyvää seuraa, se olkoon luontoa - ja varsinkin lähiluontoa - kohtaan tuntemamme arvostuksen nouseminen. Meillä on ihan hyvä pieni läntti asuttavanamme täällä ison pallon pohjoisella puolella.

Kun suuntaa askeelensa metsään, siellä voi nähdä vaikka tämän pienen laulajan hypähtävän äkkiä oksaltaan korkealle ilmaan. Siellä se räpistelee hetken, laulaa ja putoaa äkisti seuraavaan puuhun.

Ei pieneen onnen ja ilon hetkeen muuta tarvita.

Tanssilavojen Suomi: Sisällysluettelo

Maanantai 27.4.2020 klo 17.33

Martti Linna: TANSSILAVOJEN SUOMI. Karisto Oy 4/2020

Esipuhe: Saanko luvan?

I Lajien synty: Tanssin askeleilla 1800-luvulta 1900-luvulle

I.I Tanssikallioita ja riihitansseja

I.II Tuontisäveliä pirunkeuhkoilla

I.III Paritanssien aikaan

II Hottia ja haitarijatsia: 1920- ja 1930-luku

II.I Tanssipaikkoja maalle ja kaupunkeihin

II.II Haitarijatsin synty

II.III Puurattaat, puurattaat, puurattaat

III Tanssikieltoja ja -iltamia: 1940-luku

III.I Suojeluskunnat luopuvat lavoistaan

III.II Melankoliaa ja lattarirytmejä

III.III Tanssi vie nuoret rappiolle

IV Tanssilavojen kultakausi: 1950-luku

IV.I Luvattomia lavoja ja tanssilaivoja

IV.II Virran klassikoita ja italoiskelmää

IV.III Saunapuhtaina lauantaitansseihin

V Suuret ikäluokat tanssivat: 1960-luku

V.I Yhä suurempia tanssipaikkoja

V.II Tango tekee vastaiskun

V.III Tanssia ja kapinointia

VI Humppabuumia ja syntikkapoppia: 1970- ja 1980-luvut

VI.I Osta sie hyvä orkesteri!

VI.II Entistä sähköisempää musiikkia

VI.III Diskoon tai päivätansseihin

VII Uudelle vuosituhannelle

VII.I Lattianrajasta takaisin kuunsillalle

VII.II Musiikkia yli raja-aitojen

VII.III Parinhakua, liikuntaa ja hyvää mieltä

VIII Tanssilavat ja tulevaisuus

VIII.I Vähemmän lavoja, enemmän aikaa

VIII.II Nopeammin kiinni kertosäkeeseen

VIII.III Läheisyyttä, liikuntaa ja musiikkia

IX Lähteitä ja lukuvinkkejä

200 sivua, n. 100 kuvaa, n. 20 tietolaatikkoa

Tanssilavojen Suomi, tietokirjani suomalaisesta tanssilavaelämästä ilmestyy tänään

Maanantai 27.4.2020 klo 11.24

Suomalaisten tanssilavojen menneistä vuosikymmenistä on kirjoitettu koko joukko hienoja teoksia. Paritanssin uudempia aikoja on kartoitettu tietokirjallisuudessa huomattavasti vähemmän. Useimmiten noissa kirjoissa on paneuduttu johonkin tiettyyn sektoriin tanssiharrastuksessa: joko tanssijoihin, tanssimusiikkiin, tanssimusiikkia esittäviin muusikoihin tai johonkin muuhun.

Innokkaana lavatanssiharrastajana olen - yrityksen ja erehdyksen kautta - tullut siihen tulokseen, että onnistunut tanssi-ilta syntyy monista eri osasista: rytmikkäästä musiikista, persoonallisista esiintyjistä, hyvästä lattiasta, hyvästä omasta mielestä, kivoista kanssatanssijoista, hyvistä keskusteluista illan aikana, maukkaista poikkeamisista puhvetin puolella. Ainakin näistä.

Eikä unohtaa sovi sitä tunnetta, että kokee olevansa osa jonkinlaista jatkumoa. Näillä samoilla taidolla rakennetuilla lavoilla, näillä samoilla rytmeillä ovat tanssineet jo monet sukupolvet ennen meitä. Ainakin minulle se on tärkeä osa tanssi-illan tunnelmasta.

Siksipä päätin kirjoittaa sellaisen tietokirjan, joka yrittää kertoa kaikista näistä pienistä hyvien tanssien osista aina sieltä 1800-luvun lopulta tähän päivään. Jännityksellä odotan, millaista palautetta tuo aikamatka tanssilattialla saa lukijoiltaan.

Joskus viime joulun tienoilla kirjoitin tulevan kirjan esipuheeseen tällaiset lauseet: "Lavatanssien suosion loppumista on ennustettu niin kauan, kuin tässä maassa on tanssittu. Silti myös ensi kesänä ihminen kohtaa toisen ihmisen monilla suomalaisilla tanssipaikoilla."

Enpä minäkään arvannut, että eräs pandemia vaikuttaisi myös tämän rakkaan harrastukseni harjoittamiseen. Tätä kirjoittaessani en tiedä, miten rajoitukset tarkoittavat kesälavojen toiminnassa.

En silti anna periksi: Niin kauan kuin ihminen on olemassa, hän haluaa myös tanssia.

Koronapandemia on meille mahdollisuus hidastaa

Sunnuntai 26.4.2020 klo 13.16

Olen aikaisemminkin mieltynyt norjalaisen sosiaaliantropologi Thomas Hylland Eriksenin ajatuksiin maailmanmenosta.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa (26.4.) Hylland Eriksen miettii sitä, onko meidän oikeasti tarpeen palata täydellisesti siihen maailmaan, jossa elimme ennen koronaa. Valitettavasti koko juttu on maksumuurin takana.

Eriksen esimerkiksi katsoo, ettei entisen kaltainen massaturismi ole meille tarpeen. Olen hänen kanssaan samaa mieltä: Ennen koronaa vallinnut matkailubisnes olisi matkaajien koko ajan lisääntyessä jotakin, jota elämän edellytykset eivät tällä pienellä pallolla yksinkertaisesti kestä. Onko meidän kaikkien tarpeen käydä räpsimässä ne omat kuvamme Kiinan muurilla, tai Lapin revontuliöissä?

Korona tarjoaa meille tilaisuuden miettiä monia asioita ja niiden tarpeellisuutta. Voisimmeko kenties tulla toimeen vähemmällä?

Punarinnan bongaaminen opettaa elämistä

Maanantai 20.4.2020 klo 12.33

Kevään muuttolintujen seuraaminen on harrastus, jonka soisin jokaisen löytävän. Isot ja pienet linnut ovat lentäneet käsittämättömän pitkiä matkoja, päästäkseen pesimään täällä kaukana pohjolassa lyhyen kesämme aikana.

Lintujen seuraaminen opettaa - uskoakseni - nöyryyttä ja suhteellisuudentajua ihmisellekin. Emme ole täällä ainoita. Kenties emme ole edes niitä kaikista tärkeimpiä. Olemmepahan vaan yksi laji tänne luoduista ja syntyneistä.

Ja jos niikseen tulee, niin punarintakin laulaa nyt kauniimmin kuin suurin osa meistä kahdella jalalla kävelevistä.

Milloin kuulit ensimmäisen peipon laulavan?

Tiistai 7.4.2020 klo 17.24

Peippo on linnuistamme se, jonka laulusta monella ihmisellä alkaa Suomessa kevät. Minä kuulin peipon laulavan ensimmäistä kertaa tänään. Ikuistin tapahtuman videolle You Tubeen. Käy toki kuuntelemassa tuota mestarilaulajaa.

Joutsenet ovat olleet maisemissa jo jonkin aikaa, samoin hanhet. Kurkiakin näkyy kaartelemassa korkealla taivaalla. Västäräkkiä vielä odotan - ehkä ei ole vielä aika.

Pandemioista viis: luonto on heräämässä kasvukauteensa.

Unohdetaan toistaiseksi sana ilmastokriisi

Tiistai 24.3.2020 klo 12.36

Talvisotaa ja koronaa: kolme erilaista uhkaa

Perjantai 13.3.2020 klo 10.15

Ymmärtääkseni ihmistä ja yhteiskuntaa koskevat uhkakuvat jakautuvat kolmeen eri luokkaan. Ne ovat henkeen, terveyteen ja aineelliseen omaisuuteen kohdistuvat uhat.

Eilen torstaina Kiinasta liikkeelle lähteneen korona-viruksen aiheuttamat uhat viimeistään konkretisoituivat jokaiselle kansalaiselle. Valtiovalta katsoi olevansa pakotettu säätämään kansalaistensa jokapäiväiseen elämään kohdistuvia määräyksiä ja suosituksia ikävän viruksen taltuttamiseksi.

Tänään perjantaina muistelemme tasan 80 vuotta sitten päättynyttä talvisotaa. Tuota sotaa, jossa lähes 25 000 suomalaista menetti henkensä. Vastapuolella ihmishenkien menetykset olivat moninkertaiset.

Sekä talvisota että koronan uhka koskivat ja koskevat niin henkeä, terveyttä kuin omaisuuttakin. Täysimittaisessa sodassa ja virusperäisessä tartuntataudissa puhutaan kuitenkin aivan eri mittaluokan uhista. Ainakin mielestäni. Nykyaikainen, vauraaksi kehittynyt yhteiskunta kyllä kestää yhden koronan.

Kiitos siitä kehityksestä niille, jotka silloin 80 vuotta sitten kestivät niin siellä jossakin kuin kotiseudulla.

Klapintekoa ja muita pieniä nautintoja

Sunnuntai 1.3.2020 klo 9.44

Tanssimusiikkikin muuttuu ajan myötä

Maanantai 24.2.2020 klo 8.21

Kaupungistuminen muuttaa mielemme kuvatkin

Perjantai 14.2.2020 klo 8.26

Kävin jututtamassa erästä kangaskauppiasta. Hän kertoi jotakin, jota en ole ennen tullut ajatelleeksi enkä huomanneeksi: sisustuskankaissa, eli esimerkiksi verhoissa ja koristetyynyjen kankaissa näkee yhä useammin ihmisen rakentamaa ympäristöä kuten rakennuksia, laivoja, majakoita ja katunäkymiä. Perinteisiä luontoaiheita kuten puita, kukkia ja eläimiä on kankaissa yhä vähemmän.

Veikko Huovinen Kainuusta (1927-2009) on ollut minulle aina läheinen ja tärkeä kirjailija. Hänen henkilöhahmoissaan ja luontokuvauksessaan on Pylkkäs-Konstasta lähtien sellaisia aineksia ja juurevuutta, jonka tunnistan. Huovinen ja minä olemme monen muun suomalaisen tavoin syntyjämme metsäläisiä.

Yhä useammalle nykyajan nuorelle ja keski-ikäiselle suomalaiselle se tutuin ja turvallisin kasvu- ja elinympäristö on ollut kaupunki. Se tarkoittaa myös sitä, että myös mielen kuvat ja mieleiset kuvat muuttuvat joksikin muuksi kuin meillä metsäluonnon keskellä kasvaneilla.

Sama hiljainen muutos koskenee myös puhuttua ja kirjoitettua kieltä. Vertauskuvissa puron solina muuttuu liikenteen turvalliseksi taustahuminaksi. Lakan kukinnon kaunis valkoisuus korvautuu jollakin muulla mielen kuvalla silloin, kun puhuja tai kirjoittaja etsii vertauskuvan puhtaalle valkoisuudelle.

Minun on helppoa kuvitella silmieni eteen se näkymä, kun Huovinen kirjoittaa kauniisti kilpikaarnaisesta hongikosta, tai metsänrajan takaa nousevasta auringosta. Kaupunkilaislapselle se saattaa olla vaikeaa.

Kuvat muuttuvat, sekä kielessä että käytännössä. Luonnollista, mutta myös surullista toistemme ymmärtämisen kannalta.

Kokeile välillä vastavärejä elämäsi tarinassa

Tiistai 4.2.2020 klo 9.33

Pilkkunahkajäkälästä, ja muista meitä älykkäämmistä olennoista

Lauantai 18.1.2020 klo 12.17

Kuinkahan toimisi naisten roolittama Tuntematon sotilas-elokuva?

Maanantai 13.1.2020 klo 7.45

Tammikuun aluksi useat mediat ovat julkaisseet tutkimustuloksen, jonka mukaan naisten näkyvyys isojen elokuvatuotantojen rooleissa on lisääntynyt. Asiasta kertoi muun muassa Helsingin Sanomat 10.1.

Tasa-arvo on kannatettava juttu tälläkin sektorilla. Eri sukupuolia edustavat roolihahmot tarjoavat samaistumiskohteita sekä miehille että naisille, iästä riippumatta. On jokaisen oma asia, ovatko nuo hahmot Captain Marvelin supersankarihahmoja, vaiko jotakin muuta.

Seuraava 007-elokuvien päähahmo tulee joidenkin mediatietojen mukaan olemaan nainen. Saa aikanaan nähdä millaisia sävyjä se antaa tällaisen, Sean Conneryn ja Roger Mooren aikoinaan tekemään roolihahmon ihailijaksi jääneen mieskatsojan elokuvakokemukseen.

Kiehtovaa on myös ajatella, millaisen säväyksen naisnäyttelijät antaisivat sen joskus vielä tehtävän neljännen Tuntematon sotilas-filmatisoinnin lopputulokseen. Miltä se näyttäisi valkokankaalla, kun alikersantti Anita Rokka tappaisi ahtaassa juoksuhaudassa kaikki muut venäläisen vanginsieppauspartion jäsenet, mutta jättäisi Baranovan tytön henkiin. Entä se kohta, kun Rokka kieltäytyisi kiveämästä Liisa Lammion polkujen varsia - vai kieltäytyisikö hän?

Veikkaan, että tappamiseen sinänsä ei näyttelijöiden sukupuolen vaihtaminen vaikuttaisi. Sota ei kaipaa sananlaskun mukaan yhtään miestä. Silti heitä kuolee sodissa joka vuosi tuhansittain - samoin kuin naisiakin.

Tee päivän hyvä työ ja istuta puu

Tiistai 7.1.2020 klo 7.12

Muistan istuttaneeni ensimmäiset puuntaimeni kuusivuotiaana 1970-luvulla. Kuljetimme isäni kanssa taimisäkit veneellä suoperäiselle niittyraiviolle. Istutimme taimet hallalta suojaavien hieskoivujen alle. Nuo istutuskuuset ovat nyt lähes 50-vuotiaita, pituudeltaan noin 15-metrisiä. Jo nuorella iällä lahoamisensa aloittavat vesasyntyiset hieskoivut on aikaa myöten poistettu niiden päältä joko polttopuuksi, tai myyty metsäteollisuuden tarpeisiin.

Yle Areenassa on nähtävissä loppiaisena TV 1:ltä tullut, näyttelijä Judi Denchin tähdittämä laadukas brittidokumentti puista ja niiden elämästä. Olen opiskellut puiden elämää koko ikäni sekä teoriassa että käytännössä, mutta ohjelmassa oli paljon uutta tietoa.

Puiden merkitys maapallon elämän sujumisen ja säilymisen kannalta tärkeinä eliöinä tiedetään. Tuo merkitys näkyy vain kasvavan, vaikka valitettavasti me ihmiset olemmekin onnistuneet aiheuttamaan pahoja metsäkatoja eri puolilla maailmaa.

Tuo otsikon kehotus on aina ajankohtainen. Kunhan tämä pohjoinen, välillä kummallinenkin talvi tästä vain taittuu.

Kohti asumiskelvotonta maapalloa myös vuonna 2020 - ehkä

Tiistai 31.12.2019 klo 7.24

Muista, että tieto on totena pidetty uskomus

Perjantai 27.12.2019 klo 9.54

Vuosi 2019 tulee ainakin itselläni jäämään mieleen toistensa kanssa ristiriidassa olevien tiedotteiden ja tutkimustulosten vuoksi. Uutiset ja valeuutiset - joista osa on aivan tahattomia - hyppivät silmille joka ikisestä mediasta ja luukusta vauhdilla, johon ihminen ei voi reagoida oikeastaan muuten kuin sulkemalla silmänsä ja korvansa. Ikävä kyllä, moni meistä on jo tehnyt niin.

Aivan vuoden viimeisinä päivinä maailmalle levisi saksalaisen viisaan miehen arvosteleva kirjoitus EU:n sähköautoja suosivista päätöksistä. Tuon kirjoituksen ydinkohdat voi lukea muun muassa Keskisuomalaisen artikkelista täältä.

Ikivanhan, luultavasti antiikin Kreikasta alkunsa saaneen määritelmän mukaan Tieto on totena pidetty uskomus. Eli kun kaivaa riittävän pitkälle tietoonsa saaman faktan juuria, sieltä ennen pitkää löytyy jokin/joitakin oletuksia, joilla tuo totena pidetty tieto on saatu aikaan.

Tämä koskee myös "tietoa" siitä, onko sähköauto sen vähäpäästöisempi kuin dieselmoottorin voimin kulkeva autokaan. Harvalla meistä on niin paljon osaamista ja entistä tietoa, että pystyy ilmaisemaan rinta kaarella Täydellisen Tiedon asiasta.

Moni aiheesta kyllä informoi puolesta ja vastaan, jakamatta Tietoa. Niinhän minäkin parhaillaan tässä teen. Tässä informaatiota tulvivassa maailmassa kannattaa aina miettiä niitä oletuksia, joita jaetun Tiedon takana mahdollisesti on.

Joskus se vain on pirun vaikeaa.

Miksi me vihaamme?

Perjantai 20.12.2019 klo 8.10

TV 5:llä pyöri marraskuussa Steven Spielbergin ja Alex Gibneyn tuottama amerikkalainen dokumenttisarja Why we hate? Sarjan jaksot ovat yhä nähtävissä suoratoistopalvelu Dplayssa. Valitettavasti taltioinneissa ei ole suomennoksia.

Sarja on kattava tutkielma vihan ja sen aikaansaannosten syntymekanismeista sekä tuloksista: siitä miksi tunnemme vihaa, miksi vihaa tihkuvat ideologiat on niin helppo omaksua, siitä millaisia työkaluja vihan lietsomiseen käytetään ja siitä mitä sillä halutaan saada aikaan.

Sarja on kylmäävää katsottavaa. Viha on asia, joka jokaisen pitäisi tunnistaa itsessään. Muuten sitä ei voi hyväksyä, käsitellä eikä suunnata vähemmän tuhoisasti. Pelottavaa on myös havaita, kuinka helposti niin sanottu vihapuhe, sen muunlaisia ihmisiä kohtaan suunnatut puheenparret tarttuvat jokapäiväiseen kielenkäyttöön.

Ihan huomaamatta, ja kenellä tahansa.