Aina on jokin syy iloitaTiistai 5.11.2024 klo 13.15 Pian selviää, kenestä tulee Yhdysvaltain seuraava presidentti. Valinnalla on suuri merkitys koko Euroopan turvallisuudelle. Ukrainan puolustajilla ovat vähissä sekä ammukset että miehet. Kapealla Gazan maakaistaleella eräs valittu kansa teurastaa oman turvallisuutensa nimissä siviilejä. Onko maailmassa enää yhtään syytä hymyillä? Kävelin viikonloppuna itselleni tuiki tutuissa metsämaisemissa. Ajattelin oikaista erään pienen suopättäreen poikki katsomaan, miltä joskus 90-luvulla istuttamani männikkö näyttää taannoisten syysmyrskyjen jäljiltä. Tuolla suolla on eräs rimpinen kohta. Sen silmästä kotitaloni aikuiset pelastivat kerran lapsuudessani siihen uppoamassa olleen lehmän. Vaikka tiesin paikan, olin varomaton. Vajosin rintaani myöten tuohon talvellakin sulana pysyvään, pohjattoman oloiseen suonsilmään. Nykysuomalainen joutuu perin harvoin yllättäen hengenvaaraan. Pedot eivät saalista meitä, eikä sota kosketa meitä kuin uutisjuttuina ja sähköisinä kuvina. Pahin uhka taitaa olla joutuminen liikenneonnettomuuteen, tai liukastuminen hiekoittamattomalla jalkakäytävällä. Kun etsii kuohuvan veden ja turpeen keskellä alleen kovempaa jalansijaa tietäen, ettei sellaista löydä, elämän rajallisuudesta tulee totta. Kun ainoa turva on siinä, jaksaako punnertaa itsensä omin voimin takaisin kovemmalle maalle, tajuaa heikkoutensa. Mielessä käy ajatus, että tännekö minä nyt jään? Täältäkö minut aikanaan löydetään? Pääsin ylös suosta, vaatteet ja kengät vettyneinä ja turpeen tahraamina. Voi olla, että kierrän tuota vaaran paikkaa tästä lähin kauempaa. Läheskään kaikilla ei tällä planeetalla ole sitä mahdollisuutta. Ohjus tulee ilmoittamatta, ja moni asettuu tänäänkin alttiiksi kuolemalle läheistensä puolesta. Tommy Hellstenin suuhun pannussa ajatuksessa on vinha perä. Pienet asiat – kuten kuivat vaatteet - ovat ihmisen elämässä monesti niitä tärkeimpiä ilon aiheita. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Martti Linna, Tommy Hellsten, elämänilo, ihmisen perustarpeet, suokävely, suo, suon silmä, kuolemanpelko |
Moni kirjailija miettii nyt työnsä jatkoa, minäkinMaanantai 30.10.2023 klo 9.27 Suomen Kirjailijaliiton ja Suomen tietokirjailijat ry:n syyskuun lopulla julkaisemat tulokset kirjailijoiden tulokyselystä ovat kylmäävää luettavaa. Kirjailija näyttää joutuneen sellaisten markkinavoimien armoille, joihin hän ei juurikaan voi vaikuttaa. On selvää, ettei Suomen kokoinen kielialue elätä monta päätoimista kirjailijaa. Näin asia on ollut aina. Suurin osa sekä kauno- että tietokirjallisuutta ”kirjailevista” henkilöistä tekee sitä muiden töiden ohella. Menestystarinat syntyvät (lue: myyvät), jos ovat syntyäkseen. Vaikka eilen päättyneillä Helsingin kirjamessuilla saavutettiin taas huimia kävijämääriä ja uskottiin kirjan tulevaisuuteen, on tuon hienon henkisen työn tuotteen yllä suuria ja mustia pilviä. Seuraavassa muutamia hajahuomioita noista kirjallisen taivaan varjostajista. Mikä on tekijänoikeuskorvausten tulevaisuus? Tekijänoikeuslaissa sanotaan selvästi ja suomen kielellä, että tekijänoikeus kuuluu sille, joka luo kirjallisen tai taiteellisen teoksen. Oikeus on ollut peruste ja elinehto sille, että tekijä on saanut korvausta työstään, ja on uskaltanut ryhtyä sen seuraavan työnsä suunnittelemiseen. Suoratoistopalvelut ja materiaalin digitaalinen jakaminen haastavat vahvasti tuota kaiken perustana olevaa oikeutta. Kuinka kirjaa äänikirjaksi lukevalle henkilölle voi syntyä tekijänoikeus sellaiseen teokseen, jota hän on silmiensä eteen kirjoitettuna lukemassa? Omakustannekirjallisuus elää kustannuspaineissa. Toki kirjailija voi kieltäytyä kustantamolta saamastaan huonosta äänikirjatarjouksesta, ja painattaa kirjansa itse paperille. Jututin erästä toistakymmentä kiitettyä omakustannekirjaa julkaissutta kirjailijaa. Hän oli pyytänyt hyvältä suomalaiselta painotalolta tarjouksen seuraavan kirjansa suhteellisen pienestä painoksesta. Hinta oli lähes tuplaantunut edellisestä kirjasta tasolle, jota kirjan lukija tuskin siitä maksaa kaupungin joulumarkkinoilla. Painopaperin hinta on Ukrainan sodan, ja paperitehtaiden sulkemisen myötä tappanut monia sanomalehtiä. Pahoin pelkään, että se lopettaa myös monen paikallisesti merkittävän omakustannekirjailijan työn. On toki muitakin pilviä: tekoälyn avulla ”kirjoitettava” tulevaisuuden kirjallisuus, kansalaisten rapautuva lukutaito… Kullakin ajalla on ollut omat pilvensä. Aina niistä on selvitty seuraavaan aurinkoiseen päivään. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kirjailijan työ, kirjailijan toimeentulo, tekijänoikeus, äänikirja, tekoälykirjallisuus, autofiktio, täydellinen ihminen, Martti Linna |
Pian voit tilata tekoälyltä täydellisen romaaninTiistai 7.2.2023 klo 12.26 Viime vuoden lopulla tuli markkinoille Chat GPT -niminen tekoälyohjelma. Viimeistään sen myötä on vakavasti mietittävä sitä millä aloilla tuollainen, ainakin rajallisesti uusia asioita ilman ihmisen tekemää ohjelmointia oppiva tiedonkäsittelyohjelma korvaa ihmisen tekemää työtä. Kirjailijan leipä voi hyvinkin olla liipaisimella. Kun kirjaamme tykkäämisiämme ja linkitämme erilaisia asioita sometileille, teemme siihen liittyvät päätökset useimmiten tunteilla. Kun valitsemme kaupasta ruokatarpeita, vaatteita tai pieniä arjen nautintoja, teemme siinäkin päätöksiä tunteella. Se kenen seurassa olemme, ketä somessa seuraamme ja missä aikaamme vietämme, on sekin tunteiden tulosta. Jossakin jokin tietojenkäsittelyn prosessi seuraa vaivatta tekemisiämme. Tekoälylle ei liene kummoinenkaan tehtävä analysoida sitä millaisia kirjoja ostamme, lainaamme ja luemme. Kun kirjojen lukeminen ja kuunteleminen siirtyy yhä enemmän sähköisten apuvälineiden käyttämiseen, jää jonnekin muistijälki siitäkin, missä kohti tylsä kirja jää meiltä kesken. Ja tekoäly ryhtyy töihin. Se kaivaa internetin valtavista tietovirroista käyttöönsä kaikki lukijan mieltymykset, henkilöhistorian, inhokit, kokemukset, paikat joissa hän on käynyt tai paikat, joista hän haluaa tietää lisää. A vot! Se kauan kaivattu ja tavoiteltu, mutta jokaiselta kynänpyörittäjältä vajaaksi jäänyt on vihdoinkin syntynyt: Täydellinen Tarina. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Chat GPT, Martti Linna, kirjailijan työ, tarinan kirjoittaminen, luova työ, tekoäly |
Kuvatulva syrjäytti ensin kirjoitettua sanaa, nyt siltä itseltään syö tilaa kuunneltava podcastTorstai 19.1.2023 klo 13.49 Ihmisellä on tiettävästi viisi, joidenkin tietojen mukaan kuusi aistia ympäristönsä kokemiseen. Kukin meistä käyttää niitä eri tavalla ja ottaa informaatiota vastaan eri tavoin. Viestinnässä on menossa mielenkiintoinen kehityskulku: kuuloaisti on viestien vastaanottokanavana viemässä sijaa silmiltä. Pitkään käyttämäni kuvankäsittelyohjelma poistui hiljattain markkinoilta, joten minun oli ryhdyttävä opettelemaan uuden ominaisuuksia. Hämmästyin sitä kehityksen määrää, joka näissä ohjelmissa on tekoälyn myötä tapahtunut. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuva, kuvankäsittely, retusointi, äänikirja, podcast, toimittajan työ, Martti Linna, TikTok, You Tube, Punainen tori |
Yli sata vuotta kirjoitettua suomalaista hölynpölyäMaanantai 2.5.2022 klo 11.50 ”Sanomalehtimiehen pitää aina kirjoittaa, vaikka ei aina olisi mitä kirjoittaisikaan. Ja kun ei ole oikein selvillä siitä, mitä kirjoittaa, niin silloin hyvin useasti tulee kirjoittaneeksi sellaista sekasotkua, jota ei oikein itsekään ymmärrä. Sellaista sekasotkua nimitetään meidän maamme kielellä hölynpölyksi.” |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Urho Kekkonen, Kajaanin Lehti, hölynpöly, journnalismi, lehtikirjoittaminen, Martti Linna, Tämä nuori maa |
Viisitoista vuotta Reijo Sudenmaa -rikosromaanisarjan esikoisestaLauantai 29.1.2022 klo 12.05 Joskus talvella 2005-2006 olin lukenut mittaani asti täyteen ruotsalaisia rikosromaaneja. Tiedättehän nämä teokset, joissa tapahtuu ensin äärettömän raaka murha. Sen jälkeen keski-ikäinen rikoskomisario istuu puiston penkille syömään jäätelöä ja pohtimaan, mitä kaikkea mätää yhteiskunnassa on. Mielessäni alkoi muhia ajatus suomalaisesta rikosromaanista. Myönnetään: alun perin ajatus oli tehdä kotikutoista parodiaa noista ruotsalaisista esikuvista. Ja mikäs sellaiselle sopii paremmin miljööksi, kuin suomalainen lomakylä järven rannalla? Tarinan moottoriksi löytyi himokalastus. Ahvenen lailla rakastavan kalastaja-Ilpon vaimo katoaa, ja poliisin on käynnistettävä etsinnät. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ahventen valtakunta, Le Royaume des perches, Martti Linna, Kouvolan Dekkaripäivät, Myllylahti, kirjailijan työ, Impivaara |
Lentohäpeää, ja muita koronan siivilleen nostamia sanojaMaanantai 2.11.2020 klo 8.46 Kukin aika luo oman kielensä omien sanojensa avulla. Menossa oleva koronapandemian aika ei tee tässä poikkeusta. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lentohäpeä, flygtskam, lentäminen, ilmastonmuutos, kieli, kielen muuttuminen |
Tanssilavojen Suomi: SisällysluetteloMaanantai 27.4.2020 klo 17.33 Martti Linna: TANSSILAVOJEN SUOMI. Karisto Oy 4/2020
I Lajien synty: Tanssin askeleilla 1800-luvulta 1900-luvulle I.I Tanssikallioita ja riihitansseja I.II Tuontisäveliä pirunkeuhkoilla I.III Paritanssien aikaan II Hottia ja haitarijatsia: 1920- ja 1930-luku II.I Tanssipaikkoja maalle ja kaupunkeihin II.II Haitarijatsin synty II.III Puurattaat, puurattaat, puurattaat III Tanssikieltoja ja -iltamia: 1940-luku III.I Suojeluskunnat luopuvat lavoistaan III.II Melankoliaa ja lattarirytmejä III.III Tanssi vie nuoret rappiolle IV Tanssilavojen kultakausi: 1950-luku IV.I Luvattomia lavoja ja tanssilaivoja IV.II Virran klassikoita ja italoiskelmää IV.III Saunapuhtaina lauantaitansseihin V Suuret ikäluokat tanssivat: 1960-luku V.I Yhä suurempia tanssipaikkoja V.II Tango tekee vastaiskun V.III Tanssia ja kapinointia VI Humppabuumia ja syntikkapoppia: 1970- ja 1980-luvut VI.I Osta sie hyvä orkesteri! VI.II Entistä sähköisempää musiikkia VI.III Diskoon tai päivätansseihin VII Uudelle vuosituhannelle VII.I Lattianrajasta takaisin kuunsillalle VII.II Musiikkia yli raja-aitojen VII.III Parinhakua, liikuntaa ja hyvää mieltä VIII Tanssilavat ja tulevaisuus VIII.I Vähemmän lavoja, enemmän aikaa VIII.II Nopeammin kiinni kertosäkeeseen VIII.III Läheisyyttä, liikuntaa ja musiikkia
200 sivua, n. 100 kuvaa, n. 20 tietolaatikkoa |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tanssilavojen Suomi, Martti Linna, sisällysluettelo |
Pilkkunahkajäkälästä, ja muista meitä älykkäämmistä olennoistaLauantai 18.1.2020 klo 12.17 ![]() Ihmiskunnan luomista kirjallisista tuotoksista löytyy vaikka kuinka monta erilaista määritelmää älykkyydelle ja viisaudelle. Yhteistä noille määritelmille on, että ne koskevat lähinnä ihmisen älykkyyden ja viisauden arvioimista.
Ihmiskunnan aivot joutuvat näinä aikoina kenties kovempaan rasitukseen kuin koko lajimme historian aikana. Muutamassa vuosikymmenessä pitäisi omaksua niin paljon uusia asioita, että aivoparat joutuvat koville. Monella meistä ei niin sanotusti pää kestä. Tekee hyvää vetäytyä välillä metsän hämärään, kertaamaan viisauksia jotka ovat kehittyneet pikkuhiljaa tuhansien, kenties miljoonien vuosien aikana. Kuten nyt tämä pilkkunahkajäkälänkin viisaus. Nuo pienet mustat pilkut sen yläpinnalla sisältävät sinibakteereja, jotka pystyvät ottamaan ilmasta typpeä kasvin tarpeisiin. Siksi pilkkunahkajäkälä menestyy vaatimattomissakin oloissa. Eikö siinä olekin suurta viisautta? |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: viisaus, älykkyys, pilkkunahkajäkälä, metsäsuhde, luonto, metsä |
Jokaisella pitäisi olla oma mielirunoilijaPerjantai 7.6.2019 klo 6.04 ![]() Petyin lukiessani uutta hallitusohjelmaa. Siinä ei edelleenkään sanota mitään siitä, että kaikille suomalaisille taataan yhtäläinen oikeus ja velvollisuus runouteen.
Runoja olen lukenut aina, mutta olen tuntenut samalla syyllisyyttä siitä etten osaa tulkita niitä oikein. Olen joskus ollut osallistujana kursseilla, joilla on analysoitu runoja. Minulle paperista luettu sana Irlanti tarkoittaa saarta ja valtiota nimeltään Irlanti. Oikeasti se tarkoittaakin lyriikassa ihan jotakin muuta. Noilla kursseilla tarttuneesta syyllisyyden tunteesta olen päässyt vasta viime vuosina eroon. Luen runoja edelleen. Parhaimmillaan ne pysäyttävät yksinkertaisen mielen, sen rattaat loksahtavat uuteen asentoon ja tuottavat mielleyhtymiä. Maaria Leinonen (1933-2013) on minulle tällaisten runojen kirjoittaja. Toivottavasti sinäkin olet jo löytänyt oman runoilijasi, joka pysäyttää. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: runo, runous, lyriikka, runousoppi, mielirunoilija, Maaria Leinonen |
Kun kirjailija saa kiitosta romaaninsa päähenkilöstä...Lauantai 6.4.2019 klo 7.49 "Martti Linnan lastenromaanin päähenkilö, yhdeksänvuotias Katri, on hurmaava tuttavuus. Hän on nykylastenkirjallisuudessa harvinainen asialleen omistautunut uhmamieli, jonka viiltävän tarkka havaintokyky ja itseironia tuovat mieleen ruotsalaisen Barbro Lindgrenin lastenkirjojen tytöt." |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Martti Linna, Isän luokse, Rouva Huu, Lastenkirjahylly, päähenkilö, lastenromaani |
Lyonin Quais du Polar -festivaali on aika iso juttu kirjailijalleMaanantai 1.4.2019 klo 13.10 ![]() Palasin juuri takaisin kotimaahan pitkän viikonlopun kestäneeltä työreissulta Ranskan Lyoniin. Siellä vietettävät Quais du Polar -festivaalit ovat alallaan Ranskan suurimmat. Ne keskittyvät fiktiiviseen rikollisuuteen kirjallisuuden, elokuvan ja tv-sarjojen kautta - muun muassa näiden.
Pohjoismainen kirjallisuus on käsittämättömän suosittua Ranskassa, ja eri toten rikosromaanit. Paikalla olivat edustettuina kaikki Pohjoismaat ja kaikki tunnetut rikoskirjallisuuden lajit. Mikä minusta on hienointa, Ranskassa tämä kirjallisuus ei ole pelkkää ajanvietettä. Siitä etsitään myös vastauksia, syitä ja seurauksia maailman tapahtumille. Niinpä minäkin sain osallistua seminaareihin, joissa pohdittiin kapitalismin olemusta suhteessa pieneen ihmiseen, sekä toiseen jossa pohdittiin skandinaavisen hyvinvointiyhteiskunnan syntyä ja tulevaisuutta. Isoja asioita, joita yksikään kirjailija ei yksin edes yritä ratkaista. Mutta kun elämän eteen pannaan peili ja katsotaan mitä se kuvastaa, on kirjallisuus yksi parhaista kuvia takaisin heijastavista pinnoista. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Quais du Polar, Martti Linna, Lyon, rikoskirjallisuus, kirjailijan työ |
Impivaara kaupoissa ja kirjastoissa 28. helmikuutaTorstai 14.2.2019 klo 16.47 ![]() Sain tänään kuun lopulla ilmestyvän kahdeksannen Sudenmaa -sarjan rikosromaanini tekijänkappaleet postissa kotiin. Uskon, että tekijänkappaleen saaminen käsiinsä on jokaiselle kirjailijalle iso asia: tehty iso työ saa siinä konkreettisen ja kiinteän muodon. Kirjailijalta lähes aina kysytään, mistä hänen uutuutensa kertoo. Sitä kysymystä varten pitäisi valmistautua paljon paremmin. Jokin kirkas, aivoja kiusaava ongelma tai ristiriita on saanut minut tarttumaan jokunen vuosi sitten ensimmäisiä kertoja kynään, ja vetämään aiheesta ranskalaisia viivoja. Nyt, kun kirja on tuossa näkyvillä, se ajatus on väkisinkin muuttunut. Romaanihenkilöt ovat ajatelleet omia ajatuksiaan, tehneet omia päätöksiään eikä siihen ole minulta lupaa kyselty saati tarvittu. Ja niin sen pitää ollakin. Kustantajan sivujen kirjailijahaastattelusta löydät kuitenkin ylös kirjaamiani ajatuksia siitä, miksi tämä kirja oli pakko kirjoittaa. Uskon, että jokainen meistä kaipaa jonkinlaista Impivaaraa itseään varten |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Martti Linna, Impivaara, Myllylahti, Reijo Sudenmaa, Sudenmaa-sarja, kirjailijan työ |
Maaliskuussa matkani käy Quais du Polar -rikosfestivaaleilleTorstai 10.1.2019 klo 10.18 Sain kutsun maaliskuun lopulla Lyonin kaupungissa Ranskassa vietettäville Quais du Polar -festivaaleille. Lähden sinne kirjailijana, joten mieleni tekisi puhua jo vuodesta 2002 lähtien järjestetyistä rikoskirjallisuusfestivaaleista. Linkki festivaalin kotisivuille löytyy tästä. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Quais du Polar, rikoskirjallisuus, kirjallisuusfestivaalit, Lyon, kirjallisuusvienti, Martti Linna |
Romaanin takakansi kertoo kaiken, tai sitten eiKeskiviikko 21.11.2018 klo 14.10 Impivaaran, ensi keväänä ilmestyvän romaanini esittely näkyy olevan nyt teoksen kustantajan, eli Myllylahti Oy:n nettisivuilla. Sain vaikuttaa sekä kirjan kansikuvan että takakansitekstin suunnitteluun. Minun pitäisi olla siis tyytyväinen – mutta onkohan minulla oikeutta olla? Sitä, millä perusteilla ihmiset valitsevat kirjansa ostettavaksi myyntihyllyltä (netistä tai kivijalkakaupasta) tai lainattavaksi kirjastosta on tutkittu paljonkin. Niissä tutkimuksissa, joita olen itse saanut käsiini ja luettavaksi, on painotettu sellaisia asioita kuin kirjoittajan tuttuus, lukukokemukset hänen aiemmasta tuotannostaan, kirjan nimi ja kansikuva sekä takakansitekstin puhuttelevuus. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Impivaara, Myllylahti, Martti Linna, Reijo Sudenmaa, rikosromaani, takakansiteksti, kirjailijan työ |
Impivaara, kahdeksas Sudenmaa-sarjan romaanini ilmestyy helmikuussa 2019Perjantai 12.10.2018 klo 13.43 ![]() Kahdeksas rikosromaanini, nimeltään Impivaara ilmestyy Myllylahti Oy:n kustantamana helmikuussa 2019. Tuleva kirjani esitellään Myllylahden kevään 2019 julkaisuluettelossa. Uuden kirjan ilmestyminen on kirjailijalle aina hieno asia. Käsikirjoituksen aloittamiseen johtaneesta ideasta on saattanut kulua jo monia vuosia. Kun kirjan ilmestyminen lähestyy ja sen takakanteen tarvitaan esittelytekstiä, joutuu uudelleen pohtimaan sitä, mitä minä tällä teoksella oikein yritän sanoa. Ja ihmettelemään, onnistunko siinä. Tänään naputtelin vastauksia muutamiin kustantajan lähettämiin kysymyksiin Impivaarasta. Ne löytyvät netistä täältä. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sudenmaa, Martti Linna, Impivaara, uutuudet, rikosromaani, Myllylahti |
Keisareita ja kalastajia: Tarinoita Itäiseltä Suomenlahdelta ilmestyy huhtikuussaMaanantai 12.3.2018 klo 13.04 ![]() Itäinen Suomenlahti on ollut halki vuosisatojen ja -tuhansien erilaisten ihmisten, aatteiden ja tavaroiden siirtymisväylä idästä länteen, etelästä pohjoiseen ja toisin päin. Sen aalloilla ja rannoilla ovat viihtyneet niin keisarit, kuninkaat kuin tavalliset kalastajatkin. Vuosien mittaan olen kirjoittanut ja kuvannut paljon tuohon hienoon merialueeseen liittyviä asioita ja tarinoita. Olenpa iloinen, kun voin kirjoittaa että nuo tarinat ilmestyvät tänä keväänä kirjan muodossa muidenkin luettaviksi ja katseltaviksi! |
2 kommenttia . Avainsanat: Keisareita ja kalastajia, Keisareita ja kalastajia:tarinoita Itäiseltä Suomenlahdelta, Suomenlahti, Keisari Nikola II, viikingit, kalastaja, hylkeenpyynti, hylynryöstäjät, pirtutrokari |
Isän luokse, ensimmäinen lastenromaanini ilmestyy elokuussaKeskiviikko 16.8.2017 klo 15.44 ![]() Monta, monta vuotta sitten aloin leikitellä ajatuksella: mitäs, jos antaisimme ilmastonmuutoksen ehkäisemisen lasten tehtäväksi, kun meistä aikuisista ei siihen kerran ole? Tänään hain Postista tuon leikittelyn tulokset, ensimmäisen lastenromaanini tekijänkappaleet. Idean syntymisen ja kirjan julkaisemisen väliin on mahtunut monta kirjoituskertaa, paljon tapahtumia. Myös maailma on muuttunut: silloin kun aloitin idean työstämisen, meitä oli tällä maapallolla rapiat kuusi miljardia ihmistä. Kustannustoimittaja tarkasti lukuja ja löysi tiedon, että meitä on jo miljardi enemmän. Hurjaa! |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Isän luokse, Myllylahti, Martti Linna, lastenromaani |
Kasvuaikaa, my 7th crime story of Reijo Sudenmaa will be published 2/2017Tiistai 15.11.2016 klo 11.28 I just received a delivery from my finnish publisher Myllylahti. It contained first outlook of my next novel called Kasvuaikaa (Time of growth). It will be published in february 2017. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Myllylahti, Kasvuaikaa, Martti Linna, Reijo Sudenmaa |
Kasvuaikaa, seitsemäs Sudenmaa-rikosromaani ilmestyy helmikuussa 2017Tiistai 15.11.2016 klo 11.13 Aloitan juuri kustannustoimittajani lähettämän romaanin oikovedoksen läpikäymistä. Kirjailijalle iso hetki: näen ensimmäistä kertaa, miltä pitkään työstämäni tarina tulee näyttämään kirjan lukijoiden silmin katsottuna. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kasvuaikaa, Reijo Sudenmaa, Myllylahti, Ahventen valtakunta, Martti Linna |