Kirjailija ja hänen sisäinen pakkonsa

Torstai 14.10.2010 klo 6.52

Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemi mietti blogissaan 10.10.10 (hieno päivämäärä!) kirjailijoiden ryhmittelyä sen mukaan, miten he suhtautuvat kirjoittamiseensa.

Listalta löytyy kyynistä ammattilaista, romantikkoa ja sisäisen pakkonsa ajamaa tekstinsä hiojaa.

Yhtä ryhmää jäin kaipaamaan - ellei se sitten ole jonkin toisen ryhmän sisällä. Voi olla, että joillakuilla meistä on halu yrittää tehdä näkyvää näkymättömäksi, kertoa kirjaimin maailmasta jotakin sellaista, joka saa lukijan ajattelemaan toisin.

Kirjailijuudesta ja kirjoittamisesta puhutaan nyt paljon - ehkä jopa liikaa. Siinä on jotakin samaa, kuin että metsuri välittäisi enemmän raivaussahastaan kuin siitä, miltä männyntaimikko näyttää sen jälkeen, kun hän on sahaansa siellä käyttänyt.

Onko kirjoittaminen, eli tarinan luominen sanoista siis enemmän työkalu vai tavoite? Itse toivon, että se olisi noista vaihtoehdoista ensimmäinen.

Paperinkulutusta on vähennettävä - myös kirjailijoiden

Keskiviikko 15.9.2010 klo 14.06

Akateeminen kirjakauppa aloitti tänään sähkökirjalatausten myynnin. Mauno Moilanen Sudenmaa-sarjaani kustantavasta Myllylahti Oy:stä tiedotti, että Ahventen valtakunta-romaanini oli yksi ensimmäisistä latauksista.

Mikäpä siinä. Meillä kirjailijoilla on hyvä ja paha tapa vaatia maailman parantamista. Ehkäpä voimme piakkoin tehdä itsekin jotakin asian eteen.

Esimerkiksi Kirjailijaliiton jäsenten yksi yhteinen ympäristöpäämäärä voisi olla kunkin jäsenen paperinkäytön vähentäminen.

Siinä olisi konkretiaa ja mietittävää. Itse kullekin, ja erityisesti painosten kuninkaille ja kuningattarille.

Mieluummin duunarikirjailija kuin nero

Perjantai 3.9.2010 klo 12.17

Kirjailijan työ herättää monenlaisia mielikuvia. Yle uutisoi eilen näyttävästi kirjallisuudentutkija Elina Jokisen väitöstutkimuksen kirjailijan työstä: Kirjailijasta tuli duunari.

Missähän vaiheessa kirjoittaminen on ollut jotakin muuta kuin pepullaan istumista, koneen naputtamista, tekstin hiomista, taustatietojen keräämistä? Onko edes olemassa johtavia toimihenkilökirjailijoita?

Eräs mies nimeltään Väinö Linna loi erään Suomen suurimmista kirjallisista aarteista iltatöinään, silloin kun ei ollut konepajalla sorvin ääressä. Pääosa Suomen tämän hetken vakavissaan kirjoittavista ihmisistä hankkii leipänsä aivan samalla tavalla, jostakin muualta kun apurahoista.

Uskoisin, että harva tuntee itsensä neroksi. En usko, että sukunimikaimakaan teki niin.

Taiteilija elää vain 50-prosenttisesti työllään - niinkö?

Torstai 26.8.2010 klo 6.40

Tohtori Tarja Cronberg, kokenut yhteiskuntavaikuttaja on selvittänyt opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta taiteilijoiden toimeentulon edellytyksiä. Infoa asiasta löytyy Taiteen keskustoimikunnan nettisivuilta.

Selvityksen mukaan suomalaistaiteilijat saavat elantonsa taiteestaan vain 50-prosenttisesti, kun muualla Pohjoismaissa luku on 70 prosenttia. Luku on ymmärrettävä, kun ajattelee pientä väestö- eli taiteen ostajapohjaa maassamme. Tuo 50 % tuntuu ainakin tuntemassani taiteilija- eli lähinnä kirjailijapiirissä kovalta luvulta.

Cronberg ehdottaa vapaiden taiteilijoiden työttömyysturvan muuttamista työllisyysapurahaksi. Pelkäänpä, että tuo muutos olisi aika kosmeettinen - ainakin kirjailijalla. Sitä, milloin työ alkaa ja päättyy ei tiedä edes hän itse. Pahimmillaan seurauksena olisi lisää byrokratiaa.

Koko perusturva - mukaan lukien eläke- ja työttömyysturva - kaipaisi suurempaa remonttia, jossa huomioitaisiin työelämän muuttuminen pätkä-, free-, toiminimiyrittäjä-, osa-aika- ja vapaaehtoistyöksi. Työurien pidentämisestä puhutaan paljon.

Työuran alkamisen ja loppumisen välistä löytyvät nimittäin monella nyt ne suurimmat toimeentulon ongelmat. Myös 50-prosenttisilla.

Suomi ei ole suuri, mutta Venäjä on

Sunnuntai 22.8.2010 klo 7.40

Kokoomuksen varhaiskeski-ikäinen johtoketju (Katainen-Stubb-Häkämies) on näköjään saanut aikaan pienehkön mediakalabaliikin puheillaan siitä, onko Venäjä suuri vai ei.

Jyrki Katainen on lehtitietojen mukaan verrannut Venäjän taloutta Hollantiin, ja sillä perusteella maa ei olisi suurvalta.

Sillä ei liene väliä, onko Venäjä globaalisti numero ykkönen vai kakkonen. Sillä on, että se on edelleen tuossa naapurissa.

Ja historia osoittaa, että Suomelle tämä isojen toleranssien suuri maa tulee aina olemaan suurvalta.

Hyvä tyyppi ei enää hallitse työelämässä

Keskiviikko 18.8.2010 klo 15.04

Tuoreimmassa Talouselämä-lehden numerossa professori Liisa Keltikangas-Järvistä haastatellaan hänen uusimmasta kirjastaan, joka käsittelee sosiaalisia taitoja. Kirja taitaa mennä lukulistalle.

http://wsoy.fi/yk/products/show/81701  

Haastattelussa arvostamani tutkija on sitä mieltä, että sosiaalisuuden merkitystä on suuresti yliarvioitu työelämässä. Niin sanottuja hyviä tyyppejä ei aina ole syytä hakea työryhmän jäseniksi. Ylisuuret sosiaaliset taidot jokaisella ryhmäläisellä voivat olla jopa haitaksi.

Kuulostaa tutulta. Tämä viesti lienee lohdullista kuultavaa monelle vähemmän sosiaaliselle, mutta hyvin työnsä hoitavalle ihmiselle.

Ja siitä se palkka - toivottavasti - jatkossakin maksetaan.

Hyvä puheenvuoro kustantamisesta, Irina Björkman

Perjantai 6.8.2010 klo 6.59

Toimittaja Irina Björkmanin, kokeneen kustannustoimittajan puheenvuoro Kiiltomadon nettisivuilla kirjallisuuden ja kustannustoiminnan realiteeteista ei juuri tarvitse kommentteja. Kiitos.

Visiot, strategiat ja markkinointimixit vaikuttavat myös kirjallisessa kentässä. Sitä ei tule ajatelleeksi, kun nauttii hyvästä kirjasta.

Minkähän takia?

Viljapelto on kaunis asia

Keskiviikko 4.8.2010 klo 7.53

Käynti elokuisen viljapellon reunalla saa kirjoittajan ymmärtämään, miksi niin moni kirjailija aina Aleksis Kivestä lähtien on löytänyt kielikuvansa pelloilta.

Viljapelto lainehtii tuulessa. Ilmassa tuntuu kypsyvän viljan tuoksu. Vehnä on vaaleaa, ja vilja on valmista puitavaksi.

On aika kylvää, ja niittää.

Persuilta voi odottaa tulosilmoitusta

Maanantai 26.7.2010 klo 9.45

Ryhmä perussuomalaisia kaupunginvaltuutettuja julkaisi lauantaina yhteisen maahanmuuttokriittisen vaaliohjelman, nimeltään Nuiva vaalimanifesti. Se löytyy mm. Vesa-Matti Saarakkalan nettisivuilta.

Eduskuntavaalien lähestyessä tällaiset - puolesta ja vastaan kirjoitetut - kannanotot isoista, yhteisistä asioista ovat tervetulleita. Maahanmuutto, ja maahanmuuttajien kotouttaminen on yksi isoista asioista.

Perussuomalaisten näkyvyyden lisääntyminen ja gallup-menestys ovat mielenkiintoinen ilmiö. Ainakin näyttää siltä, että puolue kerää suuren osan kannatuksestaan kritisoimalla muiden puolueiden linjauksia.

Samalla on kuitenkin muistettava, että edellisissä eduskuntavaaleissa puolue sai itse suurmenestyksen (5 edustajapaikkaa). Sama tahti jatkui kunnallisvaaleissa (5,4 prosentin valtakunnallinen kannatus).

Lisääntynyt kannatus tarkoittaa, että puolueelta voi pikkuhiljaa vaatia tuloksia sen itsensä läpiajamista hyvistä päätöksistä. Onhan Persut äänestetty paikoilleen nimenomaan päättäjiksi, ei protestoijksi.

Jää nähtäväksi, millä intensiteetillä puolueen omilla aikaansaannoksilla rummutetaan jo ennen kevään 2011 vaaleja.

Sofi Oksasen lähtö WSOY:ltä hyvä asia?

Torstai 17.6.2010 klo 7.39

Tällä viikolla näyttävästi uutisoitu kirjailija Sofi Oksasen lähtö WSOY:n kirjailijaringistä oli tietenkin ikävä asia.

Toivottavasti asiassa on myös valoisa puoli: jos yhteistyö on ollut rikkonaista, on kummallakin sopijaosapuolella tästä eteenpäin parempi työskentelyrauha.

Luulen, että Sofi Oksasella on vielä paljon annettavaa suomalaiselle kirjallisuudelle.

Konservatiivista sairaalahoitoa

Torstai 27.5.2010 klo 6.58

Toimittajan työssä törmää siihen tosiasiaan, kuinka vähän me arvostamme kaunista kieltämme. Sairaalan kehittämissuunnitelmassa sanottiin, että konservatiivihoidon osastoa numero 2 kehitetään edelleen.

Tuo lienee suomeksi vuodeosasto? Samalla logiikalla avohoito lienee nykyisin liberaalihoitoa.

Piraattipuolue on oikealla asialla - ehkä

Tiistai 18.5.2010 klo 12.44

Mediassa olleiden tietojen mukaan Piraattipuolue aikoo ratsastaa seuraavissa eduskuntavaaleissa Arkadianmäelle sananvapaudella. Tervetuloa kärryille! Sananvapauden vankkureissa on aina tilaa.

Jos olen oikein ymmärtänyt, Piraattipuolue puolustaa maksullisista tekijänoikeuksista vapaata tiedon ja viihteen julkaisua netissä ja muissakin medioissa. Siihenkään ylevään tavoitteeseen minulla ei ole pahaa sanaa sanottavana.

Niitä ihmisiä, jotka nyt saavat oman elantonsa tekijänoikeuksien myynnillä Piraattipuolue kehottaa muutoksen hyväksymiseen ja luovuuteen. Hyviä asioita!

Satun kuulumaan noihin tekijänoikeuksien myyjiin. Kun lehti tilaa kirjoittamani artikkelin, tai joku ostaa kirjani saan nykysäännöillä palkkaa työstäni. Eli työstä, opiskelusta ammattitaidon eteen, rahaa yrittäjäeläkemaksun maksamiseen etc. Joskus työ kannattaa, joskus ei.

Ja meitä on paljon. Jotenkin tuntuu, että pelkkä sananvapauden julistaminen ei riitä. Ilmaisten tekijänoikeuksien korvikkeeksi voi olla markkinataloudessa vaikea kehittää uutta ansaintalogiikkaa. Onko ideoita, piraatit?

Nettikritiikki pistää miettimään

Keskiviikko 28.4.2010 klo 7.57

Neljäs romaani tuli ulos maaliskuussa. Se tarkoittaa, että kirjoittaja etsii näinä aikoina ympäriltään merkkejä siitä, mitä tarinasta on saatu irti.

Netissä nimimerkki Malmin Polgara kirjoittaa näin: "Kolmas Sudenmaa-romaani eli dekkari kotomaiseen tapaan eikä ollenkas kehno tämäkään. Pitää mielenkiinnon yllä loppuun asti, vähän tragediaakin mukana, perhesellaista siis. Kohtuuhyvä kotomaiseksi!"

Kirjoittaja olettaa, että Polgara on ainakin lukenut kirjan loppuun asti. Hyvä! Mutta tuo viimeinen lause mietityttää. Arvostaako lukija kotimaisien dekkarien laatua? Luetaanko niitä jotenkin eri tavalla kuin muita?

Vai onko kotomaan taso niin heikko, että vähän huonommastakin työn jäljestä voi pitää?

24.4.: Haminan Suomalainen Kirjakauppa

Maanantai 19.4.2010 klo 14.07

Lauantaina 24.4. alkaen klo 11.30 olen Haminan Suomalaisessa Kirjakaupassa puhumassa kirjoistani ja kirjoittamisesta. Paikalla on myös Haminan Teatterin väkeä, juttelemassa kevään ja kesän näytelmistään.

Mielenkiintoinen kattaus. Saas nähdä, mitä siitä seuraa...

H.P. Blavatsky ja maaginen luku 7

Maanantai 12.4.2010 klo 10.09

Helena Petrovna Blavatsky (1831-1891) on eräs niistä historian henkilöistä, joita jotkut pitävät pyhimyksinä, toiset huijareina. Eläessään H.P. Blavatsky tutki muun muassa numeron 7 merkillisiä ominaisuuksia. Hänen kuoltuaan monenlaiset liikkeet ovat hyödyntäneet hänen ajatuksiaan.

Kirjamessuilta käteen tarttui huijarin/pyhimyksen tutkielma Seitsenluku (1880). Numero 7 on tuttu monista asioista: Otavassa on 7 tähteä, Jukolassa 7 veljestä, ihmisen ruumis tuottaa seitsemää erilaista eritettä, maailmaan on määritelty 7 ihmettä ja niin edelleen.

Nykyisinkin moni tuntuu uskovan, että ihmisen elämä kulkee seitsemän vuoden jaksoissa, aivan kuten Helena Petrovna kirjoitti. Ehkä hän tiesi. Ehkä hän oletti.

Tietäjistä ei koskaan ota selvää. Mielenkiintoisia hänen ajatuksensa kyllä ovat.

Suomalaisten geenit muuttuvat ajan mukana

Perjantai 2.4.2010 klo 15.19

Muutama viikko sitten mediassa uutisoitiin näyttävästi, että meidän suomalaisten geeniperimä on lähempänä hollantilaisten kuin unkarilaisten vastaavaa perimää. Näin kertoi mm. Hesari 17.3. Idästä olemme saaneet perimää ennen kaikkea Virosta, mutta emme sen kauempaa.

Jännästi se, kuulummeko itäiseen vaiko läntiseen kansojenyhteisöön vaihtelee myös tieteen silmissä. Muutama vuosikymmen sitten juuremme olivat vielä vankasti Volgan mutkassa. Nyt lähestymme Brysseliä.

Kiinasta on ennustettu maailman ykköstalousmahtia muutaman vuosikymmenen kuluttua. Löytyyköhän meille silloin sukujuuria Jangtse-joen varrelta?

Oksasen Puhdistus tekee hyvää

Keskiviikko 31.3.2010 klo 6.09

Sofi Oksasen Puhdistus-romaanille eilen myönnetystä Pohjoismaisesta kirjallisuuspalkinnosta on helppoa olla iloinen.

Se on hyvä esimerkki siitä, että myös Suomen ja Viron kaltaisten pienten maiden historiassa ja kulttuurissa on aiheita, jotka hyvin kerrottuina vetoavat myös muista kulttuureista tuleviin lukijoihin.

Onnittelut!

Hitler, demokratia ja valistunut diktatuuri

Tiistai 16.3.2010 klo 12.36

Luin pohja-aineistoksi erääseen suunnitteilla olevaan kirjoitusprojektiini klassikon. Pahuuden klassikon, kai voisi sanoa: Adolf Hitlerin ohjelmajulistuksen Mein Kampf - Taisteluni. Sen, jonka hän viimeisteli Landsberg am Lechin vankilassa marraskuussa 1926.

Pelottavaa huomata, että hän suunnitteli jo tuolloin lähes kaikkia niitä asioita, jotka sitten valtaan päästyään toteutti: Euroopan "puhdistamista juutalaisista; Saksan totaalista diktatuuria ja maan uudelleen aseistamista; elintilan hankkimista idästä - muiden muassa.

Herra Hitler ei kirjansa sivuilla juuri arvostanut parlamentarismia. Sen keinoin hän kuitenkin pääsi muutamaa vuotta myöhemmin valtaan, ja sytytti 13 vuotta myöhemmin maailman liekkeihin.

Minkähän takia muut poliitikot jättivät aikanaan Taisteluni lukematta? Ja edelleen: kenen kirjoja meidän pitäisi nyt lukea?

Rasismi - toiselle rikos, toiselle ei

Keskiviikko 10.3.2010 klo 10.38

Kerään parhaillaan aineistoa erästä tulevaa kirjoitushanketta varten. Ideaani, ja aineistoon jota käyn lävitse liittyy sana nimeltä rasismi. Suomennettuna paras vastine sanalle lienee rotusorto.

Rasismia pidetään yleensä rikoksena. On hätkähdyttävää lukea, että joku pitää itsensä kutsumista rasistiksi suurena kunniana. Hänelle rasismi on oman rodun, meidän valkoisten arjalaisten puhtaana pitämistä.

Eikä kysymyksessä ole nyrkki pystyssä kadulla riehuva työtön nuori. Maailma ei todellakaan ole mustavalkoinen. Ei edes rasistille.

Medianlukutaidottomat pysyvät kärryillä

Perjantai 5.3.2010 klo 6.33

Tänään (5.3.) Hesarin kulttuurisivuilla alkoi juttusarja siitä, miten eri taiteenalojen markkinointi yrittää vaikuttaa toimittajiin ja heidän kirjoittamiinsa juttuihin. Onnittelut mielenkiintoisesta aihevalinnasta!

Ensimmäisenä oli ruotimisen alle päässyt elokuvateollisuus ja se, kuinka promootiokoneisto lennättää myös suomalaistoimittajia haastattelemaan lontoolaishotellin sohvalla raukeana lepäilevää tähtinäyttelijää.

Niitä juttuja ns. naisten- ja perhelehdet ovatkin täynnä: muovisia ihmisen kuvia, joiden perusteella voisi luulla staran avautuneen juuri sille toimittajalle ja lehdelle, vaikka kysymyksessä onkin ollut joukkotapahtuma.

Luulisin, että suurin osa lukijoista on oppinut jo näkemään tuon lävitse, ja lukee jutut koska haluaakin lukea sellaisia. Kaikki ei kuitenkaan ole kulttuurimarkkinoinnin saralla niin näkyvää.

Koulussa opetetaan lapsille nykyisin jonkin verran medianlukutaitoja. Mitenkähän käy niille, jotka eivät niitä opi?