Kiina on yllättävän lähellä

Lauantai 23.10.2010 klo 7.44

Oli virkistävää lukea hämeenkyröläisen taimitarhuri Sami Pihkoluoman ajatuksia kiinalaisista tuotteista (Maaseudun Tulevaisuus 22.10.10).

Pihkoluoma on haastattelun mukaan päätynyt tekemään yksittäisen ihmisen ratkaisun. Hän boikotoi ostopäätöksissään - jos mahdollista - Kiinasta tuotuja tuotteita. Näin, vaikka ne yleensä ovat markkinoiden halvimpia.

Syy boikottiin on se sama, jonka me kaikki olemme lukeneet ja kuulleet mediasta: Kiina käyttää tällä hetkellä luonnonvarojaan ja kansaansa ympäristöstä ja ihmisoikeuksista piittaamatta taloudellisen vaurastumisen hyväksi - eikä vauraus koidu kaikkien hyväksi.

Halpahallin farkkurekkiä penkaava kuluttaja viime kädessä päättää, miten luonnonvaroja käytetään ja ihmisarvoja kunnioitetaan eri puolilla maailmaa. Varsinkin silloin, kun kysymyksessä on ulkomaankaupasta elävä Kiina.

Eikä tuollainen yksittäisen ihmisen boikotti ole toimi kiinalaisia vastaan - vaan ahneutta vastaan. Maapallomme on yhteinen, ja ennen pitkää ahneuden jäljet on maksettava. Siinä asiassa olemme kaikki maksun puolella.

Homoillan toispuoleiset vaikutukset

Maanantai 18.10.2010 klo 14.04

Ylen viime viikolla televisioiman Homoillan vaikutuksista kirkosta eroamiseen on uutisoitu viime päivinä näyttävästi. Tuhannet ja taas tuhannet ovat eronneet kirkosta. Uutisoinnin valossa koko instituutio näyttäisi olevan romahtamassa.

Ko. lähetystä näkemättä, eli sen sisältöä arvottamatta vaikutusten uutisointi herättää ainakin yhden kysymyksen: kuinka moni on lähetyksen jälkeen liittynyt Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon?

Varmasti heitäkin on. Tasapuolisuus ei ole toteutunut - ei ainakaan uutisoinnissa.

Mieluummin reserviläisiä kuin ammattisotilaita

Maanantai 11.10.2010 klo 6.30

Käynti kertaamassa, muutaman vuoden tauon jälkeen oli terveellinen kokemus. Pysyn yleisen asevelvollisuuden kannattajana.

Pieni, muutaman kymmenen tuhannen miehen ja naisen muodostama huippuvarusteltu ammattiarmeija menettäisi tositilanteessa muutamassa päivässä taistelukykynsä. Huippuvarustelu maksaa, eikä se ole kotimaista tuotantoa.

Käytännössä ammattiarmeija olisi yhtä kuin Naton jäsenyys - enkä näe Suomella olevan tarvetta kehittyä rauhaanpakottamisen suurvallaksi. 200 000-350 000 edes jotenkuten koulutetun reserviläisen muodostama sissisodan uhka on asia, jonka mahdollinen maahantunkeutuja joutuisi ottamaan vakavasti.

En usko, että ammattiarmeija pystyisi palkkaamaan muita kuin aseenkäytön huippuosaajia riveihinsä. Reserviläisarmeijassa on heidän lisäkseen kirvesmiehiä, sähkömiehiä ja sairaanhoitajia - rauhanturvatehtävissä palvelleiden kertoman mukaan suomalaiset reserviläiset ovat juuri tällä osaamisellaan tehneet muiden maiden ammattisotilaisiin suurimman vaikutuksen.

Tärkein syy reservin säilyttämiselle on demokratia. En halua Suomeen muilta kansalaisilta suljettuja, ammattisotilaiden hallitsemia varuskuntia valtioiksi valtion sisälle.

Sota, ja siihen valmistautuminen on kuitenkin sen verran sairasta puuhaa.

Kukaan ei vastaa tuuleen huutelusta

Perjantai 24.9.2010 klo 14.56

Teen erääseen lehteen juttua Facebookin kaltaisten sosiaalisten medioiden suhteesta työntekoon. Haastattelin aiheesta viime vuonna Facebook-oppaan julkaissutta tietokirjailija Ari Haasiota.

Hän on tehnyt saman havainnon kuin minäkin: viimeisen vuoden aikana organisaatiot ja yritykset ovat rynnineet voimalla hyödyntämään näiden viestintävälineiden mahdollisuuksia. Toisaalta, moni käyttää Facebookia työajallaan.

Ari Haasion suositus työidentiteetin ja siviili-identiteetin erillään pitämisestä käyttäjäprofiileissa tuntuu hyvältä: jos tekstissä on oma nimi alla, silloin vastaan sen sisällöstä itse.

Ehkä suurempi ongelma netin kaiken sortin sosiaalisilla ja ei-sosiaalisilla keskustelusivuilla onkin nimettömyys. Kuka vain voi sanoa mistä vain ja kenestä vain mitä haluaa.

Eikä kukaan taida silloin vastata mistään. Tosin - mikä on tällaisten viestien vaikutus yhtään mihinkään?

Hyvä tyyppi ei enää hallitse työelämässä

Keskiviikko 18.8.2010 klo 15.04

Tuoreimmassa Talouselämä-lehden numerossa professori Liisa Keltikangas-Järvistä haastatellaan hänen uusimmasta kirjastaan, joka käsittelee sosiaalisia taitoja. Kirja taitaa mennä lukulistalle.

http://wsoy.fi/yk/products/show/81701  

Haastattelussa arvostamani tutkija on sitä mieltä, että sosiaalisuuden merkitystä on suuresti yliarvioitu työelämässä. Niin sanottuja hyviä tyyppejä ei aina ole syytä hakea työryhmän jäseniksi. Ylisuuret sosiaaliset taidot jokaisella ryhmäläisellä voivat olla jopa haitaksi.

Kuulostaa tutulta. Tämä viesti lienee lohdullista kuultavaa monelle vähemmän sosiaaliselle, mutta hyvin työnsä hoitavalle ihmiselle.

Ja siitä se palkka - toivottavasti - jatkossakin maksetaan.

Viljapelto on kaunis asia

Keskiviikko 4.8.2010 klo 7.53

Käynti elokuisen viljapellon reunalla saa kirjoittajan ymmärtämään, miksi niin moni kirjailija aina Aleksis Kivestä lähtien on löytänyt kielikuvansa pelloilta.

Viljapelto lainehtii tuulessa. Ilmassa tuntuu kypsyvän viljan tuoksu. Vehnä on vaaleaa, ja vilja on valmista puitavaksi.

On aika kylvää, ja niittää.

Persuilta voi odottaa tulosilmoitusta

Maanantai 26.7.2010 klo 9.45

Ryhmä perussuomalaisia kaupunginvaltuutettuja julkaisi lauantaina yhteisen maahanmuuttokriittisen vaaliohjelman, nimeltään Nuiva vaalimanifesti. Se löytyy mm. Vesa-Matti Saarakkalan nettisivuilta.

Eduskuntavaalien lähestyessä tällaiset - puolesta ja vastaan kirjoitetut - kannanotot isoista, yhteisistä asioista ovat tervetulleita. Maahanmuutto, ja maahanmuuttajien kotouttaminen on yksi isoista asioista.

Perussuomalaisten näkyvyyden lisääntyminen ja gallup-menestys ovat mielenkiintoinen ilmiö. Ainakin näyttää siltä, että puolue kerää suuren osan kannatuksestaan kritisoimalla muiden puolueiden linjauksia.

Samalla on kuitenkin muistettava, että edellisissä eduskuntavaaleissa puolue sai itse suurmenestyksen (5 edustajapaikkaa). Sama tahti jatkui kunnallisvaaleissa (5,4 prosentin valtakunnallinen kannatus).

Lisääntynyt kannatus tarkoittaa, että puolueelta voi pikkuhiljaa vaatia tuloksia sen itsensä läpiajamista hyvistä päätöksistä. Onhan Persut äänestetty paikoilleen nimenomaan päättäjiksi, ei protestoijksi.

Jää nähtäväksi, millä intensiteetillä puolueen omilla aikaansaannoksilla rummutetaan jo ennen kevään 2011 vaaleja.

Järviä on, vesipisteitä ei

Torstai 15.7.2010 klo 12.16

Luinpa tänään lehtijutun, jossa esiteltiin erästä suomalaista retkeilyreitistöä. Toimittaja oli kulkenut pätkän lähinnä järvien rantoja pitkin kiertelevällä reitillä.

Hauskaa oli ilmeisesti ollut. Suurin miinus tuli loppupohdinnassa siitä, ettei reitin varrella ollut vesipisteitä.

Kaupunkilaissukupolvi alkaa olla jo pelottavan kaukana luonnosta.

Persoonallisuuden viisi piirrettä

Perjantai 9.7.2010 klo 14.14

Valmistelen Kotkan opiston ensi syksyn kirjoittajakurssia. Ajatus on harjoituttaa kurssilaisia myös henkilöhahmon rakentamisen jalossa taidossa. Pohjatöitä tehdessä itsellekin tulee ahaa-elämyksiä.

Joidenkin ajattelijoiden mukaan ihmisen persoonallisuus syntyy viidestä piirteestä, joita kutsutaan yhteisnimellä Big Five. Ne ovat ihmisen sisään- tai ulospäinsuuntautuneisuus, neuroottisuus, tunnollisuus, miellyttävyys ja avoimuus.

Ihmisen veemäisyyttä ei tuon mukaan ole oikeasti olemassa. Se on helpottava havainto, joskin kirjoittajalle vaikea pala. Veemäisenä pidetty hahmo kun tuntuu helposti siltä kaikkein kiinnostavimmalta.

Vanhan kirjallisuuden päiviltä sähkökirjapäiville

Sunnuntai 4.7.2010 klo 8.10

Helteinen viikonloppu Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päivillä on takana. Samoin moni hyvä keskustelu kirjallisuudesta, ja kirjojen merkityksestä. Muistikuvia jäi...

Sastamalassa kahden päivän aikana käynyt kävijämäärä vakuutti ainakin minut painetun kirjan tulevaisuudesta. En osaa kuvitella vastaavan, kirjallisuudesta kiinnostuneen ihmismäärän kokoontuvan vuonna 2030 Vanhan sähkökirjallisuuden päiville.

Kirjailijan markkinointisuunnitelma amerikkalaiseen tapaan

Perjantai 25.6.2010 klo 10.00

Ellis Weiner kirjoitti 19.lokakuuta viime vuonna New Yorkeriin hyvän artikkelin kirjailijan markkinointisuunnitelmasta - Marketing Planista - kustantamon näkökulmasta.

Artikkeli löytyy täältä.

Bloggaamista, aamu-teeveetä, omien ja muiden kirjojen lukemista siellä sun täällä. Tällainenkohan lienee kirjailijan unelmatoimenkuva tässäkin maassa tulevaisuudessa?

Metsänomistusmaksu ei toimi

Torstai 10.6.2010 klo 12.57

Metsäteollisuus ry on esittänyt erityisen metsänomistajamaksun perimistä metsänomistajilta puukauppahalujen aktivoimiseksi. Maksun voisi vähentää puukauppatulojen verotuksessa. Asiasta kertoi mm. HS 10.6.

Käytännössä tuo ei toimisi, kaikkiin metsänomistajiin kohdennettuna. Osalla meistä metsät ovat taimikkovaiheessa - ja tällainen maksu rankaisisi juuri niitä meistä, jotka nyt hankkivat nuoria, vähälle hoidolle jääneitä metsiään tarkoituksenaan hoitaa ne kasvukuntoon.

Olin aikoinaan sitä mieltä, että vuoteen 1994 saakka noudatettu pinta-alaperusteinen metsäverotus olisi ollut edelleen kehitettynä meille sopivin metsäverotusmuoto. Puun myyntituloverotus aiheuttaa väistämättä nykimistä puukauppaan.

Vastineeksi tuollaiselle metsänomistajamaksulle tarvittaisiin puuta ostaville yhtiöille rangaistusmaksu, jonka ne joutuisivat maksamaan, elleivät ne haluaisi ostaa tarjolle tulevaa puuta. Tämä oli tilanne esimerkiksi viime vuonna monella seudulla.

 

Kreikka on euron kolikon kääntöpuoli

Sunnuntai 2.5.2010 klo 6.32

Aamu avautuu ihmetellen Kreikkaa ja euron kääntöpuolta. Lehtitietojen mukaan EU:n jäsenmaata ei voi potkia pois yhteisestä rahaliitosta edes huonon käytöksen vuoksi.

Käytöksen, joka tulee maksamaan meille suomalaisille lähes miljardin. Rahaliiton sääntöihin kun ei muistettu kirjata irtisanomispykälää. Mistähän näitä senttejä oikein...

Uudistuminen ei käy helposti

Sunnuntai 18.4.2010 klo 8.21

Brasiliassa riemuitaan: Atlantin pohjasta, seitsemän kilometrin syvyydestä porataan kohta öljyä. Seitsemän kilometrin korkuisen vesipatsaan lisäksi porien on puhkaistava melkein saman verran merenpohjan kiveä. Tupiksi ristitty uusi öljykenttä on yksi läntisen maailman suurimmista.

Helsingissä on päätetty, että kaupungin energiantuotannossa siirrytään yhä enemmän uusiutuviin raaka-ainelähteisiin. Etelä-Suomen metsistä on kerättävä miljoona kuutiometriä puuta pääkaupungin lämmön lähteeksi. Aiheuttaako se hirvittävän rekkarallin lämpölaitosten lähelle? Ja kuka tämän muutoksen maksaa?

Tupi on kaukana merellä. Öljynporauslautat eivät näy kansalaisten silmiin. Brasilialaisille muutos on mahdollisuus. Meillä se on häiritsevä tekijä.

Suomalaisten geenit muuttuvat ajan mukana

Perjantai 2.4.2010 klo 15.19

Muutama viikko sitten mediassa uutisoitiin näyttävästi, että meidän suomalaisten geeniperimä on lähempänä hollantilaisten kuin unkarilaisten vastaavaa perimää. Näin kertoi mm. Hesari 17.3. Idästä olemme saaneet perimää ennen kaikkea Virosta, mutta emme sen kauempaa.

Jännästi se, kuulummeko itäiseen vaiko läntiseen kansojenyhteisöön vaihtelee myös tieteen silmissä. Muutama vuosikymmen sitten juuremme olivat vielä vankasti Volgan mutkassa. Nyt lähestymme Brysseliä.

Kiinasta on ennustettu maailman ykköstalousmahtia muutaman vuosikymmenen kuluttua. Löytyyköhän meille silloin sukujuuria Jangtse-joen varrelta?

Oksasen Puhdistus tekee hyvää

Keskiviikko 31.3.2010 klo 6.09

Sofi Oksasen Puhdistus-romaanille eilen myönnetystä Pohjoismaisesta kirjallisuuspalkinnosta on helppoa olla iloinen.

Se on hyvä esimerkki siitä, että myös Suomen ja Viron kaltaisten pienten maiden historiassa ja kulttuurissa on aiheita, jotka hyvin kerrottuina vetoavat myös muista kulttuureista tuleviin lukijoihin.

Onnittelut!

Hitler, demokratia ja valistunut diktatuuri

Tiistai 16.3.2010 klo 12.36

Luin pohja-aineistoksi erääseen suunnitteilla olevaan kirjoitusprojektiini klassikon. Pahuuden klassikon, kai voisi sanoa: Adolf Hitlerin ohjelmajulistuksen Mein Kampf - Taisteluni. Sen, jonka hän viimeisteli Landsberg am Lechin vankilassa marraskuussa 1926.

Pelottavaa huomata, että hän suunnitteli jo tuolloin lähes kaikkia niitä asioita, jotka sitten valtaan päästyään toteutti: Euroopan "puhdistamista juutalaisista; Saksan totaalista diktatuuria ja maan uudelleen aseistamista; elintilan hankkimista idästä - muiden muassa.

Herra Hitler ei kirjansa sivuilla juuri arvostanut parlamentarismia. Sen keinoin hän kuitenkin pääsi muutamaa vuotta myöhemmin valtaan, ja sytytti 13 vuotta myöhemmin maailman liekkeihin.

Minkähän takia muut poliitikot jättivät aikanaan Taisteluni lukematta? Ja edelleen: kenen kirjoja meidän pitäisi nyt lukea?

Rasismi - toiselle rikos, toiselle ei

Keskiviikko 10.3.2010 klo 10.38

Kerään parhaillaan aineistoa erästä tulevaa kirjoitushanketta varten. Ideaani, ja aineistoon jota käyn lävitse liittyy sana nimeltä rasismi. Suomennettuna paras vastine sanalle lienee rotusorto.

Rasismia pidetään yleensä rikoksena. On hätkähdyttävää lukea, että joku pitää itsensä kutsumista rasistiksi suurena kunniana. Hänelle rasismi on oman rodun, meidän valkoisten arjalaisten puhtaana pitämistä.

Eikä kysymyksessä ole nyrkki pystyssä kadulla riehuva työtön nuori. Maailma ei todellakaan ole mustavalkoinen. Ei edes rasistille.

Homo sapiens on viisas eläin

Sunnuntai 28.2.2010 klo 19.26

Otetaan yksi viidestä miljoonasta eläinpopulaation jäsenestä. Lähetetään se lentämällä suuren veden taakse, monen aikavyöhykkeen ylitse paikkaan, joka muistuttaa sen omaa kotiseutua.

Määränpäässä valittu populaation edustaja kiertää useita kertoja muutaman kilometrin lenkin metsien keskelle tiiviiksi tallottua lunta mahdollisimman nopeasti.

Kotona, monen tuhannen kilometrin päässä muut populaation jäsenet katsovat lasiseinäisestä laatikosta, kuinka matkalle lähetetty kertoo lopetettuaan kiertämisen, ettei oikein kulkenut.

Kysymys on luomakunnan kruunusta.

Myös Steinbeck kuvasi väkivaltaa

Keskiviikko 17.2.2010 klo 7.18

Viime syksynä, kun jaettiin kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoa keskusteltiin siitä, kuinka väkivallan kuvaaminen on lisääntynyt kirjallisuudessa.

Luin juuri loppuun John Steinbeckin romaanin Hyvien ihmisten juhla (Tammi, 1985). Kalifornialaisesta Montereyn pikkukaupungista, ja sen ihmisistä kertova romaani ilmestyi suomeksi ensimmäisen kerran vuonna 1951.

Steinbeck - joka syystäkin mestariluokkaan lasketaan - kuvaa romaanissa erilaista ystävyyttä. Mutta kyllä hänkin kirjoitti romaaniinsa väkivaltaa: joukkotappeluja, bordellista ulos lentäneen miehen selän katkeamisen, merestä kuolleena löytyvän nuoren naisen.

Se on myönnettävä, ettei hän alleviivaa väkivaltaa kerronnan elementtinä. Se vain kuuluu pikkukaupungin elämään.