Ihminen voi olla myös luonnollisesti hullu

Keskiviikko 4.5.2011 klo 7.15

Sain juuri luettua loppuun Marko Hamilon mielenkiintoisen kirjan Luonnollisesti hullu: evoluutio ja mielenterveys (Avain). Suosittelen lukukokemuksena kaikille, joita askarruttaa erilaisten terapeuttisten hoitopalveluiden tarpeen ja mielenterveyslääkkeiden käytön raju lisääntyminen.

Hamilo toteaa, että pääosan ihmisen tähänastisesta kehityskaudesta Homo sapiens on asunut savanneilla metsästäjäyhteisöissä. Siellä hän on tuntenut oman laumansa kaikki yksilöt, ja maailma hänen ympärillään on rajoittunut melkeinpä siihen piiriin jonka hän näkee ympärillään, ja jossa hän on joskus käynyt.

Toista se on nykyään: niiden noin 150 ihmisen sijaan, jotka ihmisen kapasiteetti riittää tuntemaan ja tunnistamaan hyvin, voi hänellä olla Facebookissa toista tuhatta "ystävää". Miehelle nopea ejakulaatio sukupuolisessa kanssakäymisessä on ongelma - metsästäjäyhteisössä nopeasta parittelusta oli etua, jos suvunjatkamisen ehti tehdä ennen kuin peto hyökkäsi.

Eli ne vaivat, joita nyt medikalisoidaan ja diagnostisoidaan lääketieteellisesti voivatkin olla ihmiskunnan normaalin evoluution tulosta.

Peräti lohdullinen ajatus - ja raamittaa monta asiaa uusiksi.

Jeesuksella oli mielenkiintoinen isäsuhde

Lauantai 23.4.2011 klo 6.17

Pääsiäisenä tulee ajateltua uskonasioitakin, ja Raamatun erilaisia henkilöhahmoja.

Kristityn väen piirissä on käyty viimevuotisesta homokeskustelukohusta lähtien ajatustenvaihtoa siitä, kuuluuko kirkko kaikille. Että kuuluuko se myös homoille, ja muille "erilaisille" ihmisille. Yksi perustelu, miksi pitäisi kuulua on ollut se, että jo Jeesus oli ison kirjan mukaan pitkämielinen, anteeksiantava ja moniarvoisuutta kunnioittava.

Raamatussa puhutaan - muistini mukaan - ihmeen vähän Jeesuksen ja hänen todellisen Isänsä välisestä suhteesta. Siitä, millaisen kotikasvatuksen kristityn liikkeen vapahtaja taivaan isossa kodissa sai.

Onhan isäkin isossa kirjassa salliva - sillä toisella tavalla. Hän sallii ihmisten tehdä toisilleen kaikenlaista pahaa. Vanha testamentti on täynnä hirmuisia vihan tekoja, heinäsirkkoja, rakeita ja tulvia joilla isä kurittaa huonosti käyttäytyvää ihmiskuntaa. Perisyntikin sai tarttua paratiisissa rauhassa ihmiseen.

Millaisen arvopohjan Jeesus siis sai tuon kaiken valossa elämäänsä varten? Miten hän otti sen vastaan? Kapinoiko?

Kuten kirjan lukeneet tietävät, Raamattu on myös hylkäyskertomus. "Miksi minut hylkäsit..." Olisi mielenkiintoista tietää, mitä nykyajan kirjallisuuskriitikot Raamatusta sanoisivat. Jos saisivat sen ensimmäistä kertaa eteensä, että revi tuosta.

Japanilaisilla on nyt oikea Godzilla

Sunnuntai 27.3.2011 klo 11.14

Godzilla (jap. ゴジラ, Gojira) on elokuvista tuttu kuvitteellinen mutanttilisko, jonka alkuperä on useimmissa tarinoissa liitetty ydinkokeiden tuottamaan radioaktiiviseen säteilyyn. Suosituissa elokuvissa Godzilla hajottaa kokonaisia kaupunkeja.

Tätä kirjoittaessani uutiset kertovat, että Fukushiman ydinvoimalan reaktorihalliin kertyneen veden radioaktiivisen säteilyn määrä on noussut kymmenmiljoonakertaiseksi verrattuna normaalin säteilyn määrään. Siis 10 000 000-kertaiseksi. Myös meriveden radioaktiivisuus Fukushiman edustalla on noussut korkeaksi.

Moni vierastaa scifi- ja fantasiatarinoita sen vuoksi, että ne kuulostavat luettuina, katsottuina ja kuultuina niin uskomattomilta. Että muka jokin säteily saisi jonkin liskon kasvamaan niin suureksi, että siitä tulisi ihmiskunnalle vaarallinen!

Fukushimassa tapahtuu hirvittäviä asioita. Ei siellä ehkä oikeaa Godzillaa synny. Mutta toivottavasti moni havahtuu miettimään tulevaisuutta, ja tajuaa ihmisen mielikuvituksen valtavan kapasiteetin kuvitella scifin ja fantasian keinoin sitä, mitä voisi sattua.

P.S.
Japanissa hallitaan jännitys- ja scifitarinoiden punominen. Muutama tunti ennätyssäteilyuutisen julkaisemisen jälkeen julkaistiin uusi uutinen, jonka mukaan kysymyksessä olikin mittausvirhe.

Onneksi Suomen Säteilyturvakeskuksen johtaja ilmoitti heti, että vastaavaa ei meillä tapahtuisi, ei missään oloissa. Suomessa on maailman parhaat insinöörit ja laskijat. Eikä mereen joutuneella radioaktiivisella laskeumalla ole mitään merkitystä. Toivottavasti tuo totuus on laskettu Suomessa.

Tee oma listasi vahingollisista kirjoista

Sunnuntai 20.3.2011 klo 7.28

Human Events julkaisi muutama vuosi sitten listan maailman kaikkien aikojen vahingollisimmista kirjoista. Lista löytyy täältä.

Ei ole yllätys, että listalta löytyy Maon ja Leninin teoksia sekä Karl Marx. Ei myöskään se, että Mein Kampf kamppailee kärkisijoista: kun pahuus on poliittisesti tunnustettu ja tunnustaminen on saanut kannatusta, siitä voidaan nuijia pöytään yhteinen päätös - vaikka kirjan alkuperäinen tarkoitus ei ollutkaan pahuuden julistaminen, eikä teosta poliittisista syistä julistettu pahaksi julkaisuhetkellään.

Amerikkalaisuus, ja amerikkalainen konservatiivisuus näkyy listasta. Kinsey-raportin viides sija ihmetyttää. Human Eventsin lista heijastelee vielä kylmän sodan, kommunismin ja kapitalismin taiston aikoja. Voi olla, että moni nykyisistä libyalaisista nostaisi Muammar Gaddafin kuuluisan vihreän kirjan aivan mitalisijoille.

Lieneekö amerikkalaisuutta myös se, että Raamattu, Koraani ja muu uskonnollinen kirjallisuus puuttuu tyystin listalta. Ainakin se on erikoista. Uskonsota poikineen kun löytyy joka ikisenä aamuna päivälehden sivuilta.

Saamme mediasta sitä mitä ansaitsemme

Keskiviikko 9.3.2011 klo 9.27

Suomessa on seurattu television katsojien mieltymyksiä koekotitalouksien avulla vuodesta 1960 lähtien. Nykyisin television katselua seuraa Finnpanel Oy. Suosituimmat katselukokemukset löytyvät täältä.

Mitä me suomalaiset katsoimme viikolla 9/2011? Yli miljoonan katsojan rajan pääsi vain Idolsin sunnuntaina esitetty jakso. Toiseksi ylsi Salattujen elämien maanantaisessio, ja kolmanneksi toinen ikivihreä, MTV 3:n lähetys Miss Suomi-kisoista 851 000 katsojalla.

En tiedä, onko syytä huolestua jos ne ohjelmat joita itse katsoin tuolla viikolla eivät ole lähelläkään kärkeä. Tai siitä, että suosituimmat asiaohjelmat keräsivät vain puolisen miljoonaa katsojaa - viikolla, jolloin esimerkiksi Libyassa taistellaan elämästä, kuolemasta ja meille kaikille kultaakin kalliimmasta öljystä.

Kysymys on myös tilastoharhasta. Kuinkahan moni Idolsin katsoja katsoi samalla viikolla esimerkiksi Avaraa luontoa, Ajankohtaista kakkosta tai puoli yhdeksän uutisia?

Vuonna 1960 suosikkien määrittely oli ehkä helpompaa, kun kanavia ei ollut läheskään nykyistä määrää. Ohjelmapolitiikan, ja sitä kautta esille nostettavien puheenaiheiden määrittely oli ehkä helpompaa. Sekä hyvässä ja pahassa.

Tämän päivän Munamies lieneekin ollut 60-luvulla eräs Spede Pasanen. Saas nähdä, kuoriutuuko munasta yhtä pitkäaikainen viihdyttäjä olohuoneisiimme kuin edeltäjästään. Epäilen.

Kuinka portinvartija arvottaa hyvää kirjallisuutta

Torstai 24.2.2011 klo 7.22

"Tutkimustulokset osoittavat, että kirjallinen eliitti perustaa arvolausumansa yhtä lailla teoksen muodollisiin kuin sisällöllisiinkin piirteisiin. Muodollisista piirteistä kirjailijan käyttämään kieleen on kiinnitetty eniten huomiota. Pelkkä kielellinen tai rakenteellinen näppäryys ei kuitenkaan riitä, vaan yhtä lailla teokselta odotetaan yhä temaattista syvyyttä, riittävän painokasta sanottavaa. Kaikki portinvartijat pitävät keskeisenä arvottamisen perusteena myös teoksen suhdetta kirjalliseen traditioon."

Tämä lainaus on peräisin Karisto Oy:n nykyisen kustannuspäällikön Sanna Vartiaisen pro gradu -tutkielmasta Hyvän kirjallisuuden kriteerit Jyväskylän yliopiston kirjallisuuden laitoksella vuonna 1998. Se osui silmiini netistä. Gradussaan Vartiainen arvioi kustantajien, kriitikoiden ja kirjallisuuspalkintolautakuntien merkitystä kirjallisuuden arvottamisessa. Mielenkiintoista pohdiskelua.

Kirjallisuuden arvottaminen absoluuttisesti hyväksi tai huonoksi lienee mahdotonta. Miksi kirja, jota joku toinen kehuu vuolaasti, ja joka on saanut jos jonkinlaisia palkintoja jättää minut lukijana tunnetasolla täysin kylmäksi? Ja toisin päin, miksi kirja, josta itse pidin hullun lailla saa toisessa ihmisessä aikaan vain hymähdyksen?

Yllä oleva lainaus saa minut monessakin mielessä mietteliääksi. "Portinvartijat", nuo paljon parjatut ja pelätyt henkilöt lukevat vuosittain kymmeniä ja taas kymmeniä käsikirjoituksia ja valmiita kirjoja. Mitä tapahtuu ajan kuluessa heidän omalle suhteelleen noihin moniin kohtiin, joita he kirjallisuudessa arvostavat? Mikä on se kirjallisuusammattilaisen valkoinen paperi, jollaisen valokuvaaja asettaa kameransa linssin eteen saadakseen työvälineensä valkotasapainon taas kalibroitua?

Kirjallisuudella on niin monta erilaista tehtävää. Esimerkiksi, vetämissäni kirjoittajaryhmissä olen kuullut turhan monta kertaa lauseen "... tämä minun kirjoittamiseni on vaan tällaista terapiakirjoittamista."

Arvokasta terapiakirjoittamista, joka voi tuottaa kirjoittajan lisäksi jollekin muullekin terapialukemista. Esimerkiksi siitä kirjallisuuden tehtävästä ei lainauksen arvottamisperusteissa puhuta mitään.

Vallankumous ja matala keski-ikä kuuluvat yhteen

Perjantai 18.2.2011 klo 8.02

Televisiokuvat Pohjois-Afrikan levottomuuksista tuovat koteihimme useimmiten nuoria kiivaita miehiä, jotka haluavat muutoksia kotimaidensa olosuhteisiin. He haluavat työtä, parempaa elintasoa ja enemmän vapauksia. Kansalaisten keski-ikä niillä kulmilla on nyt vähän yli 20 vuotta.

Meidän suomalaisten keski-ikä nousee koko ajan - ainakin näillä maahanmuuttomäärillä. Tilastojen mukaan kansamme keski-ikä on vuonna 2028 noin 45 vuotta. Suurin ikäryhmä ovat silloin 64-74-vuotiaat naiset, eli vuosina 1954-1964 syntyneet.

Vielä sata vuotta sitten myös suomalaisten keski-ikä oli reilusti alle 30 vuotta. Niinä vuosina Suomi irtautui Venäjästä ja itsenäistyi.

Kysymyksessä ei liene sattuma: vallankumous vaatii aina nuorta verta ja nuoria sankareita. Vuonna 2028 Suomessa tulee siis vallitsemaan syvä rauha ja demokratia.

Asiassa on puolensa ja puolensa: nuoruus ja muutoksen halu luo aina jotakin uutta. Jotkut puhuvat luovasta tuhosta.

Perussuomalaisuudesta ja asiantuntijuuden murroksesta

Sunnuntai 6.2.2011 klo 8.13

Männä viikolla mediassa kohkattiin havainnosta, jonka mukaan Perussuomalaisten vaalikamppailua varten julkistama ilmastopoliittinen ohjelma on sanasta sanaan, kirjoitusvirheineen kaikkineen sama kuin Metalliliiton aikaisemmin itselleen laatima ohjelma. Perussuomalaisia, ja erityisesti heidän puheenjohtajaansa Timo Soinia syytettiin plagioinnista.

En usko, että kohu tuli persuille yllätyksenä. Tokihan he tiesivät, että heidän kampanjoinnissaan näkyvästi mukana olevien henkilöiden taustojen takia kaikki yhteneväisyydet Metalliliiton ja Perussuomalaisten viestinnän välillä ovat nyt median suurennuslasin alla.

Mielenkiintoinen on myös väite plagioinnista. Entäpä, jos kysymys onkin ilmiöstä, jota eräät sosiaalisen käyttäytymisen tutkijat kutsuvat tapahtuneeksi asiantuntijuuden muutokseksi?

Tutkijoiden mukaan asiantuntemus ei missään asiassa  enää synny arvonimen, aseman tai vanhojen meriittien mukaan. Ei; se syntyy sosiaalisessa kanssakäymisessä. Asioista jotakin tietävä esittää väitteen, joku esittää siihen vastaväitteen ja näin syntyy keskustelua. Ensimmäistä asiantuntijaa ei enää uskota, ellei hän ole sosiaalisilta taidoiltaan uskottava viestijä.

Eli Perussuomalaiset ovat nyt esittäneet haasteen omalla - ja ehkä vähän Metalliliitonkin - suulla. Heidän ohjelmansa poikkeaa aika tavalla siitä, mitä muissa puolueissa ajatellaan ilmastoasioista. Toivon isosta ja tärkeästä asiasta syntyvän keskustelua - ja sitä kautta uutta asiantuntijuutta.

Kirjallisuuskritiikistä on oltava moneksi

Torstai 20.1.2011 klo 7.34

Suomen Maakuntakirjailijat järjesti Jyväskylän Kirjailijatalolla tilaisuuden, jossa käsiteltiin kirjallisuuskritiikin tilaa. Linkkinä tilaisuuden antia käsittelevä Kansan Uutisten juttu.

Kirjailija tarvitsee kritiikkiä eli palautetta työstään. Lukijoiltaan: sekä ammattikriitikoilta että heiltä jotka lukevat kirjoja huvikseen, löytääkseen niistä jotakin tärkeää, ymmärtääkseen elämää tai jostakin muusta syystä.

Ammattikriitikko tuntuu olevan sukupuuttoon kuolemassa oleva laji. Sillä palkkiotasolla, jota isot mediat maksavat kirjojen lukemisesta ja arvottamisesta freelancereina toimiville kriitikoille ei elä. Toivottavasti kysymyksessä ei ole yksi oire kirjallisuuden merkityksen vähenemisestä - tai pikemminkin sen muuttuvasta arvottamisesta.

Netin, ja siellä virtaavan vapaan ajatusvirran suhteesta kirjallisuuden arvottamiseen en ole niin huolissani kuin jotkut panelisteista näkyivät olleen. Netistä löytyy tällä hetkellä tosi upeita päiväkirjoja luetuista kirjoista, ja niiden herättämistä ajatuksista.

Palautetta - ja arvokasta sellaista - kirjailijalle se on sekin. Ilman nettiä se jäisi saamatta.

Talouden logiikasta, Portugalista ja velkakirjoista

Lauantai 8.1.2011 klo 6.31

HS:n taloussivu kertoo tänään (8.1.), että Portugalin valtion liikkeelle laskemien kymmenen vuoden velkakirjojen korko oli eilen 7,1 prosenttia. Sijoittajien luottamus maan talouteen kuulemma horjuu, ja sijoituksille pitää saada riskilisää.

Muistaakseni tavan pulliaisen käyttötilin korko on nyt Suomessa jossakin 0,25 prosentin kieppeillä. 7,1 prosenttia riskistä, eli ennakkoluuloista ja -odotuksista tuntuu hurjalta.

Tällaisten spekulaatioiden varaanko suuren ja kauniin Euroopan yhteisömme talous ja vakaus on rakennettu? Tästäkö syystä ne pitkät mustat autot pysähtyvät tv-uutisissa punaisen maton eteen, ja kireäilmeiset ministerit kiiruhtavat kokouksiin?

Tavan pulliainen ei ymmärrä. Mutta ehkä se, jolla on miljardien eurojen rahavarat takanaan ymmärtää. Hän ostaa Portugalin valtion velkakirjoja, ja ilmoittaa että hänen sijoittajan luottamuksensa ko. maahan horjuu.

Ja taas riskistä saatava korko nousee. Ja mustat autot pysähtyvät taas punaisen maton eteen. Ja kaikki alkaa alusta...

Journalistin ohjeet päivittyvät 1. tammikuuta

Lauantai 1.1.2011

Julkisen sanan neuvosto on päivittänyt ohjeensa meille journalistista materiaalia tuottaville työläisille. Uudet, 1.1.2011 voimaan astuvat ohjeet löytyvät täältä.

Päivitetyissä ohjeissa on monia hyviä tarkennuksia, koskien esimerkiksi yksityishenkilön yksityisyyden suojaa, ja lähdekritiikin käyttöä juttuja rakennettaessa. Näihin sääntöihin on hyvä tukeutua, jos ja kun jutun tarkoituksesta syntyy keskustelua työtään tekevän toimittajan ja hänen toimeksiantajansa, tai toimittajan ja hänen haastateltavansa välillä.

Samalla ohjeet ovat äärimmäisen haastavat toimittajalle: yhä useammin juttuja ja kuvamateriaalia ostavat mediat haluavat niihin kaikki oikeudet, mukaan lukien niiden käyttöoikeudet jossakin myöhemmässä käytössä, jota toimittaja ei tiedä haastattelutilanteessa.

Silloin hän ei voi sitä myöskään kertoa haastateltavalle.

Kalevala on ajankohtainen teos - valitettavasti

Lauantai 25.12.2010 klo 8.51

Luen tänä jouluna Kalevalaa. Elias Lönnrotin 1800-luvulla talteen keräämä, ties milloin alun perin sepitetty kansalliskertomuksemme on aina hätkähdyttävän ajankohtainen. Suuri kirjallisuus ei seuraa aikaansa, se seuraa elämää.

Monessa perheessä toteutuu tänäkin jouluna - valitettavasti - oheinen katkelma Kalevalan kolmaskolmatta runosta.

"Senpä lauloin laitoissani, huokaelin huolissani.
Sattui kauno kuulemahan, seinuksella seisomahan!
Niin kun tuo tulevi tuolta, astui aitan portahalle,
jo ma tuon tulosta tunsin, astunnasta arvaelin:
tukka tuiski tuulettaki, hivus viskoi viimattaki;
ikenet oli irvellänsä, silmät kiljan kaljallansa,
väätty pihlaja piossa, käätty karttu kainalossa,
jolla lyöä lykkeävi, kohti päätä kolkkoavi.

"Annas siitä illan tulla! Kun meni makoamahan,
otti vitsan vierehensä, nahkaruoskan naulaltansa,
ei ketänä muuta vasten, vasten vaivaista minua.

"Meninpä minäki itse illalla makoamahan,
sulhon vierehen venähyin; laski sulho vierehensä
antoi kyllin kyynäspäätä, viljalta vihaista kättä,
paljo paksuja pajuja, mursunluista ruoskan vartta.

"Nousin kylmältä kyleltä, viluiselta vuotehelta.
Sulho suorihe jälestä, ulos uksesta uhitti!
Käsi käypi tukkahani, haparoivi hapsihini,
tukat tuulelle jakeli, ahavalle anneksivi...

Laskun aika koittaa suurille puolueille

Sunnuntai 19.12.2010 klo 14.22

Joulun alla julkaistut mielipidekyselyt ennakoivat Perussuomalaisille ensi kevään eduskuntavaaleissa 15-20 prosentin kannatusta. Suurissa puolueissa (Kokoomus, Keskusta ja SDP) tulokset ovat herättäneet levottomuutta. Yleisesti on mietitty sitä, kestääkö Timo Soinin luotsaaman puolueen suosio tällaisena aina vaaleihin saakka.

Miksei kestäisi? Itse uskon, että Persujen suosion räjähdysmäisessä nousussa on kysymys kansalaisten vastareaktiosta maassa viimeisten 20 vuoden aikana harjoitetulle politiikalle. Tuloerojen kasvu on ollut jatkuvaa aina 90-luvun alun lamasta lähtien. Yhä suurempi osuus kansasta on jo pudonnut hyvinvoinnin kelkasta - riippumatta siitä, millainen sinisen-punaisen-vihreän kombinaatio vallassa on kulloinkin ollut.

Selitystä tukee sekin ennuste, ettei pienempien puolueiden voimasuhteisiin (Vihreät, Kristillisdemokraatit ja muut) näyttäisi olevan tulossa suuria muutoksia. Kolmea suurinta puoluetta on vaikea erottaa toisistaan. Jokainen niistä tuntuu olevan sekä työväenpuolue ja ympäristöpuolue.

Toivottavasti Perussuomalaisten nousun aiheuttama hämmennys ei latista kevään poliittista keskustelua. Monta tärkeää asiaa liikkuu ajassa: EU:n ja euron tulevaisuus, ilmastonmuutoksen hillitseminen, maahanmuuttopolitiikka, valtionvelan hallinta, muun muassa.

Ne, jotka Arkadianmäelle valitaan joutuvat joka tapauksessa ottamaan kantaa noihin asioihin - ja tekemään isoja päätöksiä.

Kansi kertoo kirjasta - jotakin

Lauantai 11.12.2010 klo 8.42

Liian iso juttu, neljäs Reijo Sudenmaa -sarjan romaani ilmestyy maaliskuussa 2011. Reija Kaskiahon teokseen suunnittelema kansikuva ja kirjan teemojen lyhyt esittely löytyvät täältä.

Kansikuva, ja takakannen esittelyteksti ovat tärkeä osa jokaista kirjaa. Ne saavat kirjan näkevän joko tarttumaan siihen, ja hylkäämään sen. Ne kertovat jotakin siitä, mitä kirja sisältää. Kysymyksessä on tavallaan lupaus.

Eittämättä onnistuneista kansikuvista tulee ensimmäisenä mieleen Tuntemattoman kypäräpäisen sotilaan profiili. Epäonnistuneista...

Niitäkin tulee mieleen.

Uskonnollisen ja liike-elämän retoriikan liitto tekee pahaa

Lauantai 4.12.2010 klo 8.57

Kiitokset toimittaja Anu Nousiaiselle ajatuksia herättävästä jutusta HS:n kuukausiliitteessä 4.12. Juttu käsittelee pääkaupunkiseudulle, Tapani Koivuniemen persoonan ympärille kehittynyttä uskonnollista lahkoa.

Uskontoa, uskon käsityksiä ja uskomisen tapoja käsittelevät jutut ovat kuluneena vuonna saaneet mediassa runsaasti palstatilaa. Kertoneeko se ihmisten lisääntyneestä halusta etsiä sitä lopullista totuutta tästä kaikesta aikana, jolloin usko talousvoimien kaikkivoipaisuuteen on koetuksella?

Minusta tuntui erityisen pahalta lukea otteita niistä puheista, joita em. lahkon johtaja on jutun mukaan pitänyt "lampailleen". Isoa kirjaa, onpa se sitten Raamattu, Euroopan unionin perussopimus tai raportti maapallon ilmaston lämpenemisestä on niin helppoa tulkita itselleen ja ideologialleen edullisella tavalla.

Se retoriikka, jota lahkon johtaja on käyttänyt on muuten aika lähellä sitä tyyliä, jota olen kuullut monissa yritysten henkilöstölle tarkoitetuissa hengennostatustilaisuuksissa. Henki on vahva, ja liha heikko - vai onko se toisin päin?

Olemmekohan osa Dagdan suurta kattilaa?

Tiistai 23.11.2010 klo 20.18

Satun juuri lukemaan kirjaa irlantilaisista myyteistä. Irlannissa, kuten muuallakin Brittein saarilla on erittäin rikas vanha tarinaperinne, perintönä heidän kelttiläisistä sukujuuristaan.

Kirjassa kerrotaan muun muassa Dagdasta, vanhasta irlanninkelttiläisestä jumalasta. Iiriksi hänen nimensä on deagh dia, hyvä jumala.

Dagdaa kutsuttiin myös mahtavaksi tietäjäksi. Siinä mielessä hän muistuttaa gallien muinaista jumalaa Sucellusta, sanoo Wikipedia. Lausutaankohan tuo nimi Sukellus?

Sodassa Dagda käytti aseenaan suurta nuijaa. Sen toisella päällä hän tappoi vastustajiaan, ja toisella herätti kuolleita sotureita henkiin. Dagda tunnettiin myös suuresta kattilastaan, josta hän loihti hyvinvointia omalle kansalleen.

Viime päivien uutiset Irlannista saavat hymyilemään, vaikka talouskriisi onkin vakava asia. Noinkohan Dagda on herännyt henkiin, ja se hänen suuri kattilansa onkin koko tämä meidän uljas eurooppalainen unionimme?

Työmarkkinoilla on thaimaansuomalainen moraali

Maanantai 22.11.2010 klo 6.55

Moraali on kummallinen sana, ja sitä käytetään hyvin erilaisissa yhteyksissä. Sanakirjan mukaan sana kuvaa yksilön tai yhteisön eettisiä käyttäytymissääntöjä, käsityksiä oikeasta ja väärästä, arvostuksia ja niiden mukaan elämistä.

Kirjailija Tuula-Liina Varis kirjoitti mielipidekirjoituksessaan Kansan Uutisissa (30.9.) hyvin suomalaisen median ja työmarkkinoiden kaksinaismoralismista. Thaimaalaisten marjanpoimijoiden oikeuksien polkemista on helppoa kritisoida tiedotusvälineissä, jotka itse sortuvat samanlaisiin menetelmiin omassa toiminnassaan, suhteessa suomalaisiin työntekijöihinsä ja yhteistyökumppaneihinsa.

Kirjailijoiden, freelancetoimittajien ja muiden luovien alojen työläisten listaan on helppoa lisätä esimerkiksi monet vuokra- ja jatkuvaa pätkätyötä muilla aloilla tekevät, sekä "työharjoittelussa" vuosikausia pienellä korvauksella olevat kehitysvammaiset.

Ehkäpä kotimaisista ongelmista ei saa puhua samalla tavalla, koska se olisi moralisointia: siveellisyyden saarnaamista, läksyttämistä, ojentamista ja tuomitsemista.

Eihän sellainen voi olla tiedotusvälineiden, saati luovien alojen tehtävä. Niiden tehtävähän on viihdyttää, tuottaa harmonista taukomusiikkia markkinoiden tietoiskujen väleihin.

Kirjagenren reuna-alueilla on liukasta

Keskiviikko 10.11.2010 klo 7.06

Vilkaisu Pirkanmaan kirjastojen yhteiseen PIKI-verkkokirjastoon kertoo, että viime keväänä ilmestynyttä Kuolleita unelmia-romaaniani on kirjastoissa yhteensä 25 kappaletta. Niistä 23 oli vilkaisuhetkellä lainassa ja 2 oli hyllyssä.

Vastaavasti, keväällä 2009 ilmestynyttä Tammikoti-romaania on kirjastoissa 14 kappaletta. Puolet oli lainassa ja puolet hyllyssä.

Kuolleita unelmia on luokiteltu jännitysromaaniksi, Tammikoti avioliitto- ja rikosromaaniksi. Kirjoittajalle, eli minulle kysymyksessä on saman kirjasarjan kaksi itsenäistä osaa.

Kuinkahan paljon kirjallisuuden jakaminen eri tyyppeihin - eli genreihin - ohjaa kirjoja ostavia ihmisiä? Entä kuinkahan paljon se ohjaa niitä lainaavia ja lukevia ihmisiä heidän valintapäätöksissään?

Asia tuli taas mieleen, kun eilen julkistettiin tämänvuotiset lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat. Monenlaisia hyviä tarinoita on valittu kisaamaan samasta palkinnosta.

Toivottavasti sangen lipoisa genre-ajattelu ei estä ketään lukijaa löytämästä itselleen merkittävää tarinaa.

Kaikki nuo puheettomat parisuhteet...

Lauantai 6.11.2010 klo 7.44

Hesarin (6.10.) jutun mukaan sosiologi Jaana Maksimainen väittää, että parisuhteesta on tullut oma saarekkeensa, erotuksena avioliitosta, perheestä ja jopa rakkaudesta. Olen lukenut hänen ajatuksiaan jostakin muustakin aviisista.

Sosiologin ajatukset tuntuvat kiinnostavilta. Se että ikuisesti kestävä parisuhde on jokin ihanne, johon ei hyväksytä hiljaisuutta eikä tragedian mahdollisuutta, ei kuulosta hyvältä. Tragedia on osa elämää - jos ei muuten, se tulee siihen kuoleman kautta. Ja välillä ihmiselle tekee pelkästään hyvää olla hiljaa, kuunnella omaa sisintään.

Jos kaikki ihmisestä terapoidaan ja analysoidaan puhki, niin mitä jää jäljelle hänen sisälleen? Mitä omaa, ja niin ollen arvokasta ja jaettavaa? Jotakin tällaista yritin itsekin kirjoittaa - ehkä Maksimaista kömpelömmin - romaaniini kolmanteen Tammikoti, jossa eronnut Pertti yrittää saada parisuhteeseensa sairastuneet ihmiset siististi erilleen toisistaan.

Hyvä huono uutinen eläinrääkkäyksestä

Keskiviikko 3.11.2010 klo 10.33

Vuoden eläinsuojelutekona palkittiin hevosten huonon kohtelun paljastaminen Iitissä. Asiasta uutisoi muun muassa PK Kymenlaakso.

Vanha sanonta kuuluu, että huono uutinen on hyvä uutinen. Tässä tapauksessa se pitää masentavan hyvin paikkansa. Herättävä uutinen, joka tapauksessa.

Toivottavasti tulevina vuosina eläinsuojelurikoksen paljastamista ei tarvitse enää palkita vuoden eläinsuojelutekona.