Kirjallisuuskritiikistä on oltava moneksi

Torstai 20.1.2011 klo 7.34

Suomen Maakuntakirjailijat järjesti Jyväskylän Kirjailijatalolla tilaisuuden, jossa käsiteltiin kirjallisuuskritiikin tilaa. Linkkinä tilaisuuden antia käsittelevä Kansan Uutisten juttu.

Kirjailija tarvitsee kritiikkiä eli palautetta työstään. Lukijoiltaan: sekä ammattikriitikoilta että heiltä jotka lukevat kirjoja huvikseen, löytääkseen niistä jotakin tärkeää, ymmärtääkseen elämää tai jostakin muusta syystä.

Ammattikriitikko tuntuu olevan sukupuuttoon kuolemassa oleva laji. Sillä palkkiotasolla, jota isot mediat maksavat kirjojen lukemisesta ja arvottamisesta freelancereina toimiville kriitikoille ei elä. Toivottavasti kysymyksessä ei ole yksi oire kirjallisuuden merkityksen vähenemisestä - tai pikemminkin sen muuttuvasta arvottamisesta.

Netin, ja siellä virtaavan vapaan ajatusvirran suhteesta kirjallisuuden arvottamiseen en ole niin huolissani kuin jotkut panelisteista näkyivät olleen. Netistä löytyy tällä hetkellä tosi upeita päiväkirjoja luetuista kirjoista, ja niiden herättämistä ajatuksista.

Palautetta - ja arvokasta sellaista - kirjailijalle se on sekin. Ilman nettiä se jäisi saamatta.

Ahventen valtakunta kiinnostaa e-kirjana

Torstai 16.12.2010 klo 14.49

Vuonna 2007 ilmestynyt ensimmäinen Reijo Sudenmaa-romaanini Ahventen valtakunta on noussut tällä viikolla Akateemisessa kirjakaupassa ladatuimpien e-kirjojen kärkikymmenikköön.

Kirjailijaahan se lämmittää - vaikka tiedänkin, että e-kirjojen myynti on vielä hyvin vähäistä. Uskottelen itselleni, että moni sähkökirjan itselleen hankkinut on lainannut kirjastosta jonkin sarjan romaaneista, ja haluaa nyt lukea niistä sen ihka ensimmäisen sähköisestä kirjastaan.

Voihan siinä käydä niinkin, että sähkökirjan yleistyminen oikeasti jatkaa kirjan elinkaarta kaupallisena tuotteena. Tuota kaarta, jota usein ilkeästi pidetään vain kolmen kuukauden mittaisena. Hyvä niin.

Sääli, että kirjailija on se jonka palkkapussi sähköistyvässä maailmassa pienenee. Sähkökirjan arvonlisävero on 23 prosenttia, kun se painetussa kirjassa on 9 prosenttia. Kirjailijan saama osuus kirjan tuotosta on yleensä sähkökirjassa pienempi kuin painetusta kirjasta, koska se määritellään prosenttiosuutena kirjan hinnasta.

Kirjan kirjoittamiseen kuluvaa aikaa sähkökirjan yleistyminen ei millään tavalla vähennä. Prosenttien on pakko nousta, tai muuten tarinat jäävät kirjoittamatta. Kirjailijankin kun on pakko syödä.

Kirjoja kirjailijasta joka kirjoittaa - narsismiako?

Sunnuntai 14.11.2010

Tämän vuoden kotimaisessa kaunokirjallisessa sadossa näkyy olevan hämmästyttävän paljon teoksia, joissa joku kirjan henkilöhahmoista on kirjailija, tai joissa asiat nähdään kirjailija-hahmon silmin. Ilmiö on ollut trendinä jo jonkin aikaa.

Kriittinen kommentoija voisi ajatella, että suomalainen kirjailijakunta on käynyt laiskaksi, etteivät he enää jaksa kerätä pohjatietoa muista ammateista ja kansanryhmistä luodakseen kertojannahkansa jonkun muun ihmisen sisälle. Tai niin, että kirjailija kohotetaan tarinan aktiivisena hahmona eliitiksi, muita hienommaksi yliminäksi.

Ei se varmaan niin ole. Kysymyksiä kuitenkin herää: millaisen maailmankuvan tästä muutenkin sirpaloituvasta maailmasta kirjoittaja voi lukijalle antaa kirjoittaessaan kirjaa kirjailijasta, jolla on vaikeuksia saada kirjoitettua sitä seuraavaa kirjaansa?

Vai onko kysymyksessä se sama kaiken viestinnän personoitumiskehitys, jonka näkee joka aamu avatessaan päivän sanomalehden: enää ei riitä, että toimittaja kertoo artikkelissa ammattitaitoisesti mitä, missä ja milloin. Ei; sen ohessa täytyy olla toimittajan kasvokuvalla varustettu kommenttilaatikko, jossa toimittaja kertoo oman mielipiteensä asiasta.

Olemmeko siis matkalla kohti yhä pahenevaa minä-ihmisten yhteiskuntaa?

Kirjagenren reuna-alueilla on liukasta

Keskiviikko 10.11.2010 klo 7.06

Vilkaisu Pirkanmaan kirjastojen yhteiseen PIKI-verkkokirjastoon kertoo, että viime keväänä ilmestynyttä Kuolleita unelmia-romaaniani on kirjastoissa yhteensä 25 kappaletta. Niistä 23 oli vilkaisuhetkellä lainassa ja 2 oli hyllyssä.

Vastaavasti, keväällä 2009 ilmestynyttä Tammikoti-romaania on kirjastoissa 14 kappaletta. Puolet oli lainassa ja puolet hyllyssä.

Kuolleita unelmia on luokiteltu jännitysromaaniksi, Tammikoti avioliitto- ja rikosromaaniksi. Kirjoittajalle, eli minulle kysymyksessä on saman kirjasarjan kaksi itsenäistä osaa.

Kuinkahan paljon kirjallisuuden jakaminen eri tyyppeihin - eli genreihin - ohjaa kirjoja ostavia ihmisiä? Entä kuinkahan paljon se ohjaa niitä lainaavia ja lukevia ihmisiä heidän valintapäätöksissään?

Asia tuli taas mieleen, kun eilen julkistettiin tämänvuotiset lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat. Monenlaisia hyviä tarinoita on valittu kisaamaan samasta palkinnosta.

Toivottavasti sangen lipoisa genre-ajattelu ei estä ketään lukijaa löytämästä itselleen merkittävää tarinaa.

Kirjailija ja hänen sisäinen pakkonsa

Torstai 14.10.2010 klo 6.52

Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemi mietti blogissaan 10.10.10 (hieno päivämäärä!) kirjailijoiden ryhmittelyä sen mukaan, miten he suhtautuvat kirjoittamiseensa.

Listalta löytyy kyynistä ammattilaista, romantikkoa ja sisäisen pakkonsa ajamaa tekstinsä hiojaa.

Yhtä ryhmää jäin kaipaamaan - ellei se sitten ole jonkin toisen ryhmän sisällä. Voi olla, että joillakuilla meistä on halu yrittää tehdä näkyvää näkymättömäksi, kertoa kirjaimin maailmasta jotakin sellaista, joka saa lukijan ajattelemaan toisin.

Kirjailijuudesta ja kirjoittamisesta puhutaan nyt paljon - ehkä jopa liikaa. Siinä on jotakin samaa, kuin että metsuri välittäisi enemmän raivaussahastaan kuin siitä, miltä männyntaimikko näyttää sen jälkeen, kun hän on sahaansa siellä käyttänyt.

Onko kirjoittaminen, eli tarinan luominen sanoista siis enemmän työkalu vai tavoite? Itse toivon, että se olisi noista vaihtoehdoista ensimmäinen.

Paperinkulutusta on vähennettävä - myös kirjailijoiden

Keskiviikko 15.9.2010 klo 14.06

Akateeminen kirjakauppa aloitti tänään sähkökirjalatausten myynnin. Mauno Moilanen Sudenmaa-sarjaani kustantavasta Myllylahti Oy:stä tiedotti, että Ahventen valtakunta-romaanini oli yksi ensimmäisistä latauksista.

Mikäpä siinä. Meillä kirjailijoilla on hyvä ja paha tapa vaatia maailman parantamista. Ehkäpä voimme piakkoin tehdä itsekin jotakin asian eteen.

Esimerkiksi Kirjailijaliiton jäsenten yksi yhteinen ympäristöpäämäärä voisi olla kunkin jäsenen paperinkäytön vähentäminen.

Siinä olisi konkretiaa ja mietittävää. Itse kullekin, ja erityisesti painosten kuninkaille ja kuningattarille.

Hyvin sanottu, Matti Yrjänä Joensuu

Torstai 9.9.2010 klo 6.40

Matti Yrjänä Joensuulta on ilmestynyt pitkän tauon jälkeen uusi Harjunpää. Menee minulla luettavien listalle - niin kuin aikaisemmatkin.

Hesarin haastattelussa (HS 9.9.) kirjailija onnistuu sanomaan jotakin oleellista kirjan kirjoittamisesta - ja siinä onnistumisesta:

"Jos kirjalla saa lukijan tuntemaan jotakin, se on saavutus, koska voimakas tunnetila käynnistää ajattelun."

Ei tuohon ole paljon lisäämistä. Entisenä poliisina Joensuu varmasti tietää, että tunnetila voi käynnistää paljon ikävempiäkin asioita.

Mieluummin duunarikirjailija kuin nero

Perjantai 3.9.2010 klo 12.17

Kirjailijan työ herättää monenlaisia mielikuvia. Yle uutisoi eilen näyttävästi kirjallisuudentutkija Elina Jokisen väitöstutkimuksen kirjailijan työstä: Kirjailijasta tuli duunari.

Missähän vaiheessa kirjoittaminen on ollut jotakin muuta kuin pepullaan istumista, koneen naputtamista, tekstin hiomista, taustatietojen keräämistä? Onko edes olemassa johtavia toimihenkilökirjailijoita?

Eräs mies nimeltään Väinö Linna loi erään Suomen suurimmista kirjallisista aarteista iltatöinään, silloin kun ei ollut konepajalla sorvin ääressä. Pääosa Suomen tämän hetken vakavissaan kirjoittavista ihmisistä hankkii leipänsä aivan samalla tavalla, jostakin muualta kun apurahoista.

Uskoisin, että harva tuntee itsensä neroksi. En usko, että sukunimikaimakaan teki niin.

Hyvä puheenvuoro kustantamisesta, Irina Björkman

Perjantai 6.8.2010 klo 6.59

Toimittaja Irina Björkmanin, kokeneen kustannustoimittajan puheenvuoro Kiiltomadon nettisivuilla kirjallisuuden ja kustannustoiminnan realiteeteista ei juuri tarvitse kommentteja. Kiitos.

Visiot, strategiat ja markkinointimixit vaikuttavat myös kirjallisessa kentässä. Sitä ei tule ajatelleeksi, kun nauttii hyvästä kirjasta.

Minkähän takia?

Vanhan kirjallisuuden päiviltä sähkökirjapäiville

Sunnuntai 4.7.2010 klo 8.10

Helteinen viikonloppu Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päivillä on takana. Samoin moni hyvä keskustelu kirjallisuudesta, ja kirjojen merkityksestä. Muistikuvia jäi...

Sastamalassa kahden päivän aikana käynyt kävijämäärä vakuutti ainakin minut painetun kirjan tulevaisuudesta. En osaa kuvitella vastaavan, kirjallisuudesta kiinnostuneen ihmismäärän kokoontuvan vuonna 2030 Vanhan sähkökirjallisuuden päiville.

Kesä-Suomi lukee dekkareita

Maanantai 21.6.2010 klo 6.53

Pikainen selailureissu kirjastojen nettisivujen aineistotietokantoihin kertoo, että kesällä suomalaiset lukevat: varsinkin dekkareissa myös moni omista suosikkikirjailijoistani "kiertää" kiitettävästi.

Harmi, että säästöt lyhentävät kirjastojen aukioloaikoja juuri kesällä.

Sofi Oksasen lähtö WSOY:ltä hyvä asia?

Torstai 17.6.2010 klo 7.39

Tällä viikolla näyttävästi uutisoitu kirjailija Sofi Oksasen lähtö WSOY:n kirjailijaringistä oli tietenkin ikävä asia.

Toivottavasti asiassa on myös valoisa puoli: jos yhteistyö on ollut rikkonaista, on kummallakin sopijaosapuolella tästä eteenpäin parempi työskentelyrauha.

Luulen, että Sofi Oksasella on vielä paljon annettavaa suomalaiselle kirjallisuudelle.

Facebook ja ne muut kanavat

Lauantai 22.5.2010 klo 17.48

Olen ollut rapiat kaksi kuukautta Facebookissa. FB:ssä, sosiaalisessa mediassa, siellä missä jokaisen täytyy olla.

Tällä hetkellä jakaisin naamakirjan käyttäjät tällaisiin ryhmiin:

- ne, joilla on niin tylsää, että he kirjoittajavat naamakirjaan että on tylsää

- ne, joilla on jotakin myytävää, ja jotka haluavat saada sen jonkin esille myös Facebookissa, missä kaikki ovat: kirjansa, ajatuksensa, oman erinomaisuutensa

- samanmieliset, jotka haluavat keskustella samasta aihealueesta toisten samanmielisten kesken

- pilailijat, joille koko juttu on uusi kanava jakaa tsoukkeja

Noin sen näkisin. Ehkä tiedän kahden vuoden kuluttua muitakin ryhmiä.

Piraattipuolue on oikealla asialla - ehkä

Tiistai 18.5.2010 klo 12.44

Mediassa olleiden tietojen mukaan Piraattipuolue aikoo ratsastaa seuraavissa eduskuntavaaleissa Arkadianmäelle sananvapaudella. Tervetuloa kärryille! Sananvapauden vankkureissa on aina tilaa.

Jos olen oikein ymmärtänyt, Piraattipuolue puolustaa maksullisista tekijänoikeuksista vapaata tiedon ja viihteen julkaisua netissä ja muissakin medioissa. Siihenkään ylevään tavoitteeseen minulla ei ole pahaa sanaa sanottavana.

Niitä ihmisiä, jotka nyt saavat oman elantonsa tekijänoikeuksien myynnillä Piraattipuolue kehottaa muutoksen hyväksymiseen ja luovuuteen. Hyviä asioita!

Satun kuulumaan noihin tekijänoikeuksien myyjiin. Kun lehti tilaa kirjoittamani artikkelin, tai joku ostaa kirjani saan nykysäännöillä palkkaa työstäni. Eli työstä, opiskelusta ammattitaidon eteen, rahaa yrittäjäeläkemaksun maksamiseen etc. Joskus työ kannattaa, joskus ei.

Ja meitä on paljon. Jotenkin tuntuu, että pelkkä sananvapauden julistaminen ei riitä. Ilmaisten tekijänoikeuksien korvikkeeksi voi olla markkinataloudessa vaikea kehittää uutta ansaintalogiikkaa. Onko ideoita, piraatit?

24.4.: Haminan Suomalainen Kirjakauppa

Maanantai 19.4.2010 klo 14.07

Lauantaina 24.4. alkaen klo 11.30 olen Haminan Suomalaisessa Kirjakaupassa puhumassa kirjoistani ja kirjoittamisesta. Paikalla on myös Haminan Teatterin väkeä, juttelemassa kevään ja kesän näytelmistään.

Mielenkiintoinen kattaus. Saas nähdä, mitä siitä seuraa...

25 odottaa Kuolleita unelmia

Keskiviikko 7.4.2010 klo 6.43

Pääkaupunkiseudun kirjastojen Helmet-verkkopalvelun mukaan 25 lukijaa on tehnyt varauksen uusimmasta kirjastani, ja odottaa saavansa sen luettavakseen.

Kirjoittajasta varauslista tuntuu hyvältä. Herra Sudenmaan elämä kiinnostaa muitakin kuin minua. Samalla se myös jännittää: miksi he ovat varauksensa tehneet? Luettuaan Ahventen valtakunnan ja Tammikodin? Pidettyään edellisistä kirjoista? Vaiko saatuaan lukuvinkin joltakulta muulta?

Entä mitä nämä 25 lukijaa ajattelevat sen jälkeen, kun Kuolleiden unelmien viimeinen sivu on käännetty?

Oksasen Puhdistus tekee hyvää

Keskiviikko 31.3.2010 klo 6.09

Sofi Oksasen Puhdistus-romaanille eilen myönnetystä Pohjoismaisesta kirjallisuuspalkinnosta on helppoa olla iloinen.

Se on hyvä esimerkki siitä, että myös Suomen ja Viron kaltaisten pienten maiden historiassa ja kulttuurissa on aiheita, jotka hyvin kerrottuina vetoavat myös muista kulttuureista tuleviin lukijoihin.

Onnittelut!

Kaupallisuusko on kirjan ongelma

Keskiviikko 25.11.2009 klo 7.46

Kirjailija Sofi Oksanen pohtii tämän päivän (25.11.) Hesarin kolumnissaan kirjan ja kaupallisuuden liittoa. Allianssi on tunnettu, tuttu ja vihattu.

Sofi Oksasen kirjoittaa: "Läpeensä kaupallistettu painotuote ei enää ole taidetta eikä oikein enää laadukasta viihdettäkään. Hyvä taide voi toki olla myös hyvin myyvää, mutta ei koskaan kaupallista."

Noita sanoja on pyöritetty julkisuudessa ennenkin. Kaupallisuutta, laatua ja hyvää taidetta on vaikea määritellä. Kukin määrittelee ne omalla tavallaan.

Jokin noissa Oksasen sanavalinnoissa kuitenkin särähtää korvaan. Eikö siinä ole kyse kaupallisuudesta, jos kustantamo ostaa Hesarista kirjailijoilleen sivun ilmoituksen, tai kirjakaupan hymyilevillä tädeillä on yllään Varesta markkinoiva t-paita?

Entä kaupallisuus ja klassisen tarinan kaava? Sankari-sankarin tavoite-vastoinkäymiset-loppuratkaisu löytyvät useista kirjoista, ja varsinkin elokuvista.

Syyllistyykö kirjailija kaupallisuuteen kun hän miettii, ovatko hänen käsikirjoituksessaan nuo myyvät tekijät kohdallaan?

Keneltä tulee kirja - keneltä ei

Maanantai 14.9.2009 klo 6.31

Näin syksyllä julkaistaan pääosa vuoden kaunokirjallisista teoksista.

Päähuomio näkyy mediassa kohdistuvan siihen, keneltä ne kirjat tulevat: tuo julkaisee tänä vuonna kirjan, tuo ei. Sen perusteella päätellään, miten hyvä kirjasyksy nyt on.

Kääntäen: olemme hyväksyneet sen, että kirjoittamisessakin on kysymys kilpaurheilusta ja nopeudesta. Valitettavasti emme malta odottaa kevättä, jolloin kirjojen sisältö, teemat ja merkittävyys olisivat jo tiedossa.

Vasta keväällä me oikeasti tiedämme, millainen kirjallisuussyksy tämä oli.

Kirjoittaako itsestään - vai jostakusta muusta?

Sunnuntai 30.8.2009 klo 14.58

Tämän päivän (30.8.) Kymen Sanomissa Kari Hotakainen on haastattelussa sitä mieltä, että "romaanikirjailijalle on tuhoisaa kirjoittaa itsestään. Hänen persoonapronomininsa ei ole minä vaan hän."

Asiasta olen kollegan kanssa totisesti samaa mieltä. Olen, vaikka kokovartalopeili tuntuukin kuuluvan yhä yleisemmin nykyihmisen kalustukseen, ja kirjailijaltakin odotetaan enemmän mielipiteitä kirjoittamisestaan kuin sen tuotoksista.

Niin sanottu terapiakirjoittaminen on tietenkin asia erikseen. Tämä väheksyttykin kirjoittamisen muoto on eräs jaloimpia ja hyödyllisimpiä tekstitaiteen lajeja.

Mutta sen paikka ei ehkä aina ole fiktiivisessä romaanissa.