Mikähän se on tämä talouden jatkuva kasvu?

Torstai 14.4.2011 klo 6.44

Viimeiset vaaleja edeltäneet suurten puolueiden puheenjohtajien tv-väittelyt eivät ole tuoneet esille mitään uutta. Pikemminkin lisänneet huolestumista.

Pääosa puolueista näkyy vannovan jatkuvan talouskasvun nimiin, kun puhutaan eläkepommin purkamisen, valtion rahoitusvajeen ja palvelujen turvaamisen keinoista.

Taloudessa sanotaan, että toteutuneet tuotot eivät ole tae tuotoista tulevaisuudessa. Ehkä tuon sanaparin jatkuva talouskasvu kohdalla pitäisi kuitenkin katsoa peruutuspeiliin.

90-luvun alun laman muistavat kaikki sen kouraisemiksi joutuneet. Syyskuun 11. päivä vuonna 2001 syöksi monet kansantaloudet taas vaikeuksiin. Vuonna 2007 Yhdysvaltain luototuskuplasta liikkeelle lähtenyt maailmantalouden lama näkyy pitkään Suomen valtionvelan määrässä. Tällä hetkellä Euroopassa jännitetään, kulkeeko Espanjan talous Kreikan, Irlannin ja Portugalin viitoittamaa tietä.

Mikähän se on tämä jatkuva kasvu? Olisi oltava suunnitelma numero kaksi, jossa valtion tulot olisi laskettu minimiin ja menot maksimiin. Olisi puhuttava todellisesta tilanteesta, nollakasvusta useiden vuosien aikajaksoilla.

Nollakasvu tulee tosin olemaan tulevina vuosina negatiivisista sorttia. Öljy, mineraalit ja ruoka kallistuvat joka tapauksessa. Meitä on liian paljon tällä pallolla jakamassa niitä.

Alkaa viimeinen viikko ennen vaaleja

Lauantai 9.4.2011 klo 7.23

On alkamassa viimeinen viikko ennen sunnuntaina 17.4. pidettäviä eduskuntavaaleja. Puolueiden vaalikampanjointi pyörii täysillä, ja torit ovat vaarallisia paikkoja politiikasta vähemmän kiinnostuneiden ihmisten ylitettäviksi.

Vaalien teemoitus, ja niiden näkyminen mediassa on noudattanut aika pitkälle sitä kehityskaarta mikä oli odotettavissakin. Perussuomalaisten kuherruskuukausi median kanssa on päättymässä - negatiivisia asioita on kaivettu esille niin Timo Soinin hermostumisesta kuin puoluesihteerin kipeästä varpaastakin.

Siinä missä Kokoomus haluaa profiloitua mainonnassaan yhtenäisenä joukkuepelaajien ryhmänä , siinä Keskusta luottaa Mari Kiviniemen kasvoihin. Huomiota herättää kestosuosikki Ilkka Kanervan vähäinen näkyminen valtakunnallisesti. Harkittua taktiikkaa Kokoomukselta, vaalirahakohun jälkeen?

Etelä-Euroopan euromaiden talouskriisi on noussut vaaliväittelyiden ykkösteemaksi. Mahdollinen Nato-jäsenyys, Suomen talouden rakenteiden kestävyys, energiapolitiikka ja sosiaalipolitiikka ovat jääneet sivuraiteille, monen muun aiheen keralla.

Se harmittaa - mutta ehkä on helpompi ottaa kantaa sellaiseen asiaan, mikä tapahtuu jossakin kaukana, ja jonka kaikkia ulottuvuuksia kukaan meistä ei päivittäin näe eikä täysin ymmärrä.

Suomen Kirjailijaliiton jäsenyys ja status

Sunnuntai 3.4.2011 klo 15.44

Muutaman viikon sisällä kolme eri henkilöä on ihmetellyt minulle sitä, miksi sinne Suomen Kirjailijaliittoon on niin vaikea päästä jäseneksi. Kukaan heistä ei ollut hakenut jäsenyyttä, mutta oli lukenut vaikeudesta Hesarista tai jostakin muusta lehdestä.

Kirjailijaliiton jäseneksi hyväksymiselle on luotu perusteet, jotka löytyvät liiton nettisivuilta. Itse olen ollut parisen vuotta jäsen, hyväksyminen tuli toisella hakemiskerralla kolmannen romaanin jälkeen.

Ihmettelen, käydäänkö Metalliliiton, Palvelualojen ammattiliiton tai minkään muun ammattijärjestön jäsenyydestä samanlaista keskustelua mediassa. Ammattijärjestönä minä Kirjailijaliittoa pidän: samaa työtä tekevien ihmisten yhteisten asioiden edistäjänä. Liiton lakimies-, neuvonta- ja koulutuspalveluja olen jo käyttänyt, ja jäsenmaksun arvoisiksi havainnut.

Minusta ratkaiseva sanamuoto tuossa nettilinkissä koostuu sanoista ammatillinen taso. Kyseessä on siis kirjoittaja, joka harjoittaa kirjailijuutta enemmän tai vähemmän ammattina. Sen, mikä on tuotoksen taiteellinen taso ratkaisee kukin lukija omassa mielessään.

Maine, kunnia ja status eivät nimittäin jäsenmaksun maksamisesta vahvistu. Ei Metalliliitossa, ei Kirjailijaliitossa eikä missään muussakaan liitossa.

Japanilaisilla on nyt oikea Godzilla

Sunnuntai 27.3.2011 klo 11.14

Godzilla (jap. ゴジラ, Gojira) on elokuvista tuttu kuvitteellinen mutanttilisko, jonka alkuperä on useimmissa tarinoissa liitetty ydinkokeiden tuottamaan radioaktiiviseen säteilyyn. Suosituissa elokuvissa Godzilla hajottaa kokonaisia kaupunkeja.

Tätä kirjoittaessani uutiset kertovat, että Fukushiman ydinvoimalan reaktorihalliin kertyneen veden radioaktiivisen säteilyn määrä on noussut kymmenmiljoonakertaiseksi verrattuna normaalin säteilyn määrään. Siis 10 000 000-kertaiseksi. Myös meriveden radioaktiivisuus Fukushiman edustalla on noussut korkeaksi.

Moni vierastaa scifi- ja fantasiatarinoita sen vuoksi, että ne kuulostavat luettuina, katsottuina ja kuultuina niin uskomattomilta. Että muka jokin säteily saisi jonkin liskon kasvamaan niin suureksi, että siitä tulisi ihmiskunnalle vaarallinen!

Fukushimassa tapahtuu hirvittäviä asioita. Ei siellä ehkä oikeaa Godzillaa synny. Mutta toivottavasti moni havahtuu miettimään tulevaisuutta, ja tajuaa ihmisen mielikuvituksen valtavan kapasiteetin kuvitella scifin ja fantasian keinoin sitä, mitä voisi sattua.

P.S.
Japanissa hallitaan jännitys- ja scifitarinoiden punominen. Muutama tunti ennätyssäteilyuutisen julkaisemisen jälkeen julkaistiin uusi uutinen, jonka mukaan kysymyksessä olikin mittausvirhe.

Onneksi Suomen Säteilyturvakeskuksen johtaja ilmoitti heti, että vastaavaa ei meillä tapahtuisi, ei missään oloissa. Suomessa on maailman parhaat insinöörit ja laskijat. Eikä mereen joutuneella radioaktiivisella laskeumalla ole mitään merkitystä. Toivottavasti tuo totuus on laskettu Suomessa.

Tee oma listasi vahingollisista kirjoista

Sunnuntai 20.3.2011 klo 7.28

Human Events julkaisi muutama vuosi sitten listan maailman kaikkien aikojen vahingollisimmista kirjoista. Lista löytyy täältä.

Ei ole yllätys, että listalta löytyy Maon ja Leninin teoksia sekä Karl Marx. Ei myöskään se, että Mein Kampf kamppailee kärkisijoista: kun pahuus on poliittisesti tunnustettu ja tunnustaminen on saanut kannatusta, siitä voidaan nuijia pöytään yhteinen päätös - vaikka kirjan alkuperäinen tarkoitus ei ollutkaan pahuuden julistaminen, eikä teosta poliittisista syistä julistettu pahaksi julkaisuhetkellään.

Amerikkalaisuus, ja amerikkalainen konservatiivisuus näkyy listasta. Kinsey-raportin viides sija ihmetyttää. Human Eventsin lista heijastelee vielä kylmän sodan, kommunismin ja kapitalismin taiston aikoja. Voi olla, että moni nykyisistä libyalaisista nostaisi Muammar Gaddafin kuuluisan vihreän kirjan aivan mitalisijoille.

Lieneekö amerikkalaisuutta myös se, että Raamattu, Koraani ja muu uskonnollinen kirjallisuus puuttuu tyystin listalta. Ainakin se on erikoista. Uskonsota poikineen kun löytyy joka ikisenä aamuna päivälehden sivuilta.

Listat, pylväät ja piirakat eivät kerro kaikkea

Sunnuntai 13.3.2011

Me ihmiset olemme kovin nohevia tekemään listauksia erilaisista asioista. Kaupasta tarvittavat ostokset muistaa paremmin hyllyjen äärellä, kun ne listaa jo kotona valmiiksi. Moni listaa keltaisen muistikuution lapuille ne asiat, jotka tänä päivänä täytyy työpaikalla tehdä. Piirakan erivärisiksi viipaleiksi pankin ilmaisohjelmaan väännetty kuva kotitalouden veloista ja varallisuudesta näyttää hienolta.

Kirjallisuuttakin käsitellään julkisessa sanassa usein piirakoiden, taulukoiden ja pylväiden avulla. Kirjojen myyntikärki kultakin kuulta löytyy säännöllisesti monen päivälehden kulttuurisivuilta. Vastikään Hesari arvotti suomalaista kirjankustannuskenttää matemaattisin yhtälöin, sen mukaan kuinka paljon kukin kustantamo oli saanut erilaisia palkintoja ja myytyjä painoksia.

Tiedotusvälineet ovat yhä enemmän menossa lista- ja pylväsajattelun suuntaan. Tämä näkyy erityisesti nyt keväällä, eduskuntavaalien alla. Gallup-kyselyiden pylväiden korkeuden arviointi tuntuu olevan tärkeämpää kuin ne asiat, joita noiden kannatuslukujen takana on – tai joita siellä ainakin pitäisi olla.

On ehkä helpompaa käsitellä pylvästä kuin nostaa esille yksi iso asia, ja saada kysymyksiinsä ristiriitaisia vastauksia. Pylväs sojottaa aina johonkin suuntaan - neljäntoista ihmisen mielipiteet yhdestä ja samasta asiasta eivät.

Matematiikka on hieno apuväline. Mutta en ainakaan itse halua, että piirakat, pylväät ja enemmistöltä näyttävä iso luku ratkaisevat sen, mitä puoluetta äänestän ja minkä kirjan seuraavaksi luen.

Saamme mediasta sitä mitä ansaitsemme

Keskiviikko 9.3.2011 klo 9.27

Suomessa on seurattu television katsojien mieltymyksiä koekotitalouksien avulla vuodesta 1960 lähtien. Nykyisin television katselua seuraa Finnpanel Oy. Suosituimmat katselukokemukset löytyvät täältä.

Mitä me suomalaiset katsoimme viikolla 9/2011? Yli miljoonan katsojan rajan pääsi vain Idolsin sunnuntaina esitetty jakso. Toiseksi ylsi Salattujen elämien maanantaisessio, ja kolmanneksi toinen ikivihreä, MTV 3:n lähetys Miss Suomi-kisoista 851 000 katsojalla.

En tiedä, onko syytä huolestua jos ne ohjelmat joita itse katsoin tuolla viikolla eivät ole lähelläkään kärkeä. Tai siitä, että suosituimmat asiaohjelmat keräsivät vain puolisen miljoonaa katsojaa - viikolla, jolloin esimerkiksi Libyassa taistellaan elämästä, kuolemasta ja meille kaikille kultaakin kalliimmasta öljystä.

Kysymys on myös tilastoharhasta. Kuinkahan moni Idolsin katsoja katsoi samalla viikolla esimerkiksi Avaraa luontoa, Ajankohtaista kakkosta tai puoli yhdeksän uutisia?

Vuonna 1960 suosikkien määrittely oli ehkä helpompaa, kun kanavia ei ollut läheskään nykyistä määrää. Ohjelmapolitiikan, ja sitä kautta esille nostettavien puheenaiheiden määrittely oli ehkä helpompaa. Sekä hyvässä ja pahassa.

Tämän päivän Munamies lieneekin ollut 60-luvulla eräs Spede Pasanen. Saas nähdä, kuoriutuuko munasta yhtä pitkäaikainen viihdyttäjä olohuoneisiimme kuin edeltäjästään. Epäilen.

Missähän tämä kirja on nyt?

Tiistai 1.3.2011 klo 8.55

BookCrossing, omien kirjojen vapauttaminen eli jättäminen julkiselle paikalle jonkun toisen napattavaksi ja luettavaksi oli pieni hitti muutama vuosi sitten. En tiedä, missä kantimissa tämä kehittynyt muoto ajatusten kierrättämisestä on tällä hetkellä Suomessa.

Nimimerkki Becky 77 vapautti yhden kappaleen esikoisromaaniani Syysmarkkinat Porissa 25. helmikuuta 2007. Viimeinen kirjaus kirjan löytämisestä ja lukemisesta on tämän kirjojen vapautusarmeijan nettisivuilla marraskuulta samalta vuodelta.

Se kirja on siis kiertonsa päättänyt - tai jäänyt jonkun lukijansa kirjahyllyyn. Tai jonnekin muualle.

Kirjoittajan mieltä kutkuttaa. Vieläköhän kirjan tarina on elossa?

Kuinka portinvartija arvottaa hyvää kirjallisuutta

Torstai 24.2.2011 klo 7.22

"Tutkimustulokset osoittavat, että kirjallinen eliitti perustaa arvolausumansa yhtä lailla teoksen muodollisiin kuin sisällöllisiinkin piirteisiin. Muodollisista piirteistä kirjailijan käyttämään kieleen on kiinnitetty eniten huomiota. Pelkkä kielellinen tai rakenteellinen näppäryys ei kuitenkaan riitä, vaan yhtä lailla teokselta odotetaan yhä temaattista syvyyttä, riittävän painokasta sanottavaa. Kaikki portinvartijat pitävät keskeisenä arvottamisen perusteena myös teoksen suhdetta kirjalliseen traditioon."

Tämä lainaus on peräisin Karisto Oy:n nykyisen kustannuspäällikön Sanna Vartiaisen pro gradu -tutkielmasta Hyvän kirjallisuuden kriteerit Jyväskylän yliopiston kirjallisuuden laitoksella vuonna 1998. Se osui silmiini netistä. Gradussaan Vartiainen arvioi kustantajien, kriitikoiden ja kirjallisuuspalkintolautakuntien merkitystä kirjallisuuden arvottamisessa. Mielenkiintoista pohdiskelua.

Kirjallisuuden arvottaminen absoluuttisesti hyväksi tai huonoksi lienee mahdotonta. Miksi kirja, jota joku toinen kehuu vuolaasti, ja joka on saanut jos jonkinlaisia palkintoja jättää minut lukijana tunnetasolla täysin kylmäksi? Ja toisin päin, miksi kirja, josta itse pidin hullun lailla saa toisessa ihmisessä aikaan vain hymähdyksen?

Yllä oleva lainaus saa minut monessakin mielessä mietteliääksi. "Portinvartijat", nuo paljon parjatut ja pelätyt henkilöt lukevat vuosittain kymmeniä ja taas kymmeniä käsikirjoituksia ja valmiita kirjoja. Mitä tapahtuu ajan kuluessa heidän omalle suhteelleen noihin moniin kohtiin, joita he kirjallisuudessa arvostavat? Mikä on se kirjallisuusammattilaisen valkoinen paperi, jollaisen valokuvaaja asettaa kameransa linssin eteen saadakseen työvälineensä valkotasapainon taas kalibroitua?

Kirjallisuudella on niin monta erilaista tehtävää. Esimerkiksi, vetämissäni kirjoittajaryhmissä olen kuullut turhan monta kertaa lauseen "... tämä minun kirjoittamiseni on vaan tällaista terapiakirjoittamista."

Arvokasta terapiakirjoittamista, joka voi tuottaa kirjoittajan lisäksi jollekin muullekin terapialukemista. Esimerkiksi siitä kirjallisuuden tehtävästä ei lainauksen arvottamisperusteissa puhuta mitään.

Vallankumous ja matala keski-ikä kuuluvat yhteen

Perjantai 18.2.2011 klo 8.02

Televisiokuvat Pohjois-Afrikan levottomuuksista tuovat koteihimme useimmiten nuoria kiivaita miehiä, jotka haluavat muutoksia kotimaidensa olosuhteisiin. He haluavat työtä, parempaa elintasoa ja enemmän vapauksia. Kansalaisten keski-ikä niillä kulmilla on nyt vähän yli 20 vuotta.

Meidän suomalaisten keski-ikä nousee koko ajan - ainakin näillä maahanmuuttomäärillä. Tilastojen mukaan kansamme keski-ikä on vuonna 2028 noin 45 vuotta. Suurin ikäryhmä ovat silloin 64-74-vuotiaat naiset, eli vuosina 1954-1964 syntyneet.

Vielä sata vuotta sitten myös suomalaisten keski-ikä oli reilusti alle 30 vuotta. Niinä vuosina Suomi irtautui Venäjästä ja itsenäistyi.

Kysymyksessä ei liene sattuma: vallankumous vaatii aina nuorta verta ja nuoria sankareita. Vuonna 2028 Suomessa tulee siis vallitsemaan syvä rauha ja demokratia.

Asiassa on puolensa ja puolensa: nuoruus ja muutoksen halu luo aina jotakin uutta. Jotkut puhuvat luovasta tuhosta.

Stephen Elop ja ekosysteemin luomisen taito

Perjantai 11.2.2011 klo 16.46

Nokian toimitusjohtaja Stephen Elop ilmoitti tänään suurista uudelleenjärjestelyistä yrityksessään. Nuo toimenpiteet tulevat vaikuttamaan monen ihmisen elämään.

Puhuessaan Nokian ja Microsoftin yhä läheisemmäksi käyvästä yhteistyöstä Elop kuvasi yhtiöiden suhdetta ja tavoitteita uuden ekosysteemin luomiseksi.

Vertaus hätkähdyttää. Ekosysteemi on ekologian ja luonnontieteiden alaan kuuluva sana. Se tarkoittaa tilannetta, jossa kaikki eloton ja elollinen luontoon kuuluva muodostavat yhdessä jollekin tietylle paikalle sen olosuhteisiin sopeutuneen kokonaisuuden. Kumpikohan noista liittolaisista aikoo olla uudessa suhteessa eloton, ja kumpi elollinen?

Wikipedian määrittelyistä löytyy karmiva kuvaus siitä, miten ihminen suhtautuu ekosysteemeihin:

"Ihminen eroaa kahdella tavalla muista lajeista suhteessaan ekosysteemeihin. Hän pystyy halutessaan tuhoamaan ekosysteemejä sekä myös hallitsemaan niitä tekniikallaan. Ihminen on koko historiansa ajan pyrkinyt hankkimaan riittävästi ravintoa ja muita tarvittavia voimavaroja, jotta se on pystynyt elämään erilaisissa ekosysteemeissä. Ongelmana on aina ollut säilyttää tasapaino ihmisten omien tarpeiden ja ekosysteemien välillä."

Ontuiko vertaus, vai oliko ontuminen tarkoituksellista?

 

 

 

 

Perussuomalaisuudesta ja asiantuntijuuden murroksesta

Sunnuntai 6.2.2011 klo 8.13

Männä viikolla mediassa kohkattiin havainnosta, jonka mukaan Perussuomalaisten vaalikamppailua varten julkistama ilmastopoliittinen ohjelma on sanasta sanaan, kirjoitusvirheineen kaikkineen sama kuin Metalliliiton aikaisemmin itselleen laatima ohjelma. Perussuomalaisia, ja erityisesti heidän puheenjohtajaansa Timo Soinia syytettiin plagioinnista.

En usko, että kohu tuli persuille yllätyksenä. Tokihan he tiesivät, että heidän kampanjoinnissaan näkyvästi mukana olevien henkilöiden taustojen takia kaikki yhteneväisyydet Metalliliiton ja Perussuomalaisten viestinnän välillä ovat nyt median suurennuslasin alla.

Mielenkiintoinen on myös väite plagioinnista. Entäpä, jos kysymys onkin ilmiöstä, jota eräät sosiaalisen käyttäytymisen tutkijat kutsuvat tapahtuneeksi asiantuntijuuden muutokseksi?

Tutkijoiden mukaan asiantuntemus ei missään asiassa  enää synny arvonimen, aseman tai vanhojen meriittien mukaan. Ei; se syntyy sosiaalisessa kanssakäymisessä. Asioista jotakin tietävä esittää väitteen, joku esittää siihen vastaväitteen ja näin syntyy keskustelua. Ensimmäistä asiantuntijaa ei enää uskota, ellei hän ole sosiaalisilta taidoiltaan uskottava viestijä.

Eli Perussuomalaiset ovat nyt esittäneet haasteen omalla - ja ehkä vähän Metalliliitonkin - suulla. Heidän ohjelmansa poikkeaa aika tavalla siitä, mitä muissa puolueissa ajatellaan ilmastoasioista. Toivon isosta ja tärkeästä asiasta syntyvän keskustelua - ja sitä kautta uutta asiantuntijuutta.

Onnea ja menestystä, CrimeTime

Keskiviikko 2.2.2011 klo 13.21

CrimeTime, osuuskunta jonka osakkaina on joukko eturivin suomalaisia dekkarinikkareita julkaisi tänään kustannuspolitiikkansa ja osanottajalistansa.

Harri Nykäselle, Tapani Baggelle ja kumppaneille on syytä nostaa hattua, osuuskunnan perustaminen on uusi raikas tuulahdus maamme kirjallisuuden kustannuskentässä. Tavallaan uusi, vaikka esimerkiksi kulttuuriosuuskunta Lilith on tehnyt kulttuurin - myös kirjallisuuden - parissa töitä jo 90-luvulta lähtien.

Osuuskuntatoimintaan on perinteisesti liittynyt jonkinlaista idealismia ja aatteen paloa. On jännittävää nähdä, millainen kantava voima yhteinen rakkaus dekkareihin ja niiden kirjoittamiseen tulee CrimeTimessä olemaan. Idealismia tai ei - osuuskunta toimii kuitenkin yhtenä pelaajana kivikovilla kirjabisneksen markkinoilla.

Osuuskunnassa kustannus- ja muiden päätösten pitää syntyä yhdessä, ei kenenkään kustannuspäällikön tekemänä. Ilkeämielinen voisi ajatella, että CrimeTime kasaa nyt turhan monta kultaista munaa samaan koriin.

En usko että näin on. Julkistamistilaisuudesta otetussa lehtikuvassa seisoo vakavia ja keski-ikäisiä, monenlaista jo elämänsä aikana nähneitä ihmisiä. Menestystä!

Vuonna 1993 syntyneet ja Suuri kaalihuijaus

Torstai 27.1.2011 klo 7.04

Luen parhaillaan Tommi Uschanovin viime vuonna ilmestynyttä kirjaa Suuri kaalihuijaus - Kirjoituksia yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä. Teoksen kustantama kirja on näköjään painettu Latviassa asti.

Nimensä mukaisesti kirja käsittelee poliittisia, ja vähän muitakin järjettömyyksiä. Samalla se sisältää muutamia ajatuksia herättäviä faktoja nykyajasta.

Tämän kevään eduskuntavaaleissa äänestävät ensimmäistä kertaa vuonna 1993, eli 90-luvun suuren laman aikana syntyneet. Paljon puhutaan tuon suuren laman seurauksista. Mitenkähän innokkaasti ensimmäiset lama-ajan lapset käyttävät demokraattista äänestysoikeuttaan, ja ketä he äänestävät?

Tommi Uschanov pitää yhtenä syynä Keskustan ja SDP:n jo jonkin aikaa jatkuneeseen alavireeseen sitä, että niiden kannattajajoukon aktiivisin ydin alkaa olla yli-ikäistä - eli siis suurien ikäluokkien, ja heitä vanhempien ikäluokkien väkeä.

Tästä porukasta tuoni korjaa vääjäämättä nopeammalla tahdilla väkeä kuin Vihreiden ja Kokoomuksen keski-iältään nuoremmasta kannattajajoukosta. Tämän teorian mukaan nämä kaksi olisivatkin  joskus 2020-luvulla kaksi suurinta puoluetta. Mihinkähän sijoittuvat tuohon ajatukseen nosteessa nyt olevat Perussuomalaiset?

Uschanov kritisoi myös sitä, miten vähän otamme irti runsaista tutkimuksista ja tilastoista, joita tuotetaan alalta kuin alalta. Eihän Jumalankaan olemassaoloa ole pystytty tieteellisesti todistamaan yhdessäkään tutkimuksessa.

Tuossa hän tulee - ehkä - paljastaneeksi yhden tutkitun tiedon ongelman: yksikään tutkimus ei myöskään pysty sulkemaan pois mahdollisuutta, etteikö Jumala tosiaan olisi olemassa.

Kirjallisuuskritiikistä on oltava moneksi

Torstai 20.1.2011 klo 7.34

Suomen Maakuntakirjailijat järjesti Jyväskylän Kirjailijatalolla tilaisuuden, jossa käsiteltiin kirjallisuuskritiikin tilaa. Linkkinä tilaisuuden antia käsittelevä Kansan Uutisten juttu.

Kirjailija tarvitsee kritiikkiä eli palautetta työstään. Lukijoiltaan: sekä ammattikriitikoilta että heiltä jotka lukevat kirjoja huvikseen, löytääkseen niistä jotakin tärkeää, ymmärtääkseen elämää tai jostakin muusta syystä.

Ammattikriitikko tuntuu olevan sukupuuttoon kuolemassa oleva laji. Sillä palkkiotasolla, jota isot mediat maksavat kirjojen lukemisesta ja arvottamisesta freelancereina toimiville kriitikoille ei elä. Toivottavasti kysymyksessä ei ole yksi oire kirjallisuuden merkityksen vähenemisestä - tai pikemminkin sen muuttuvasta arvottamisesta.

Netin, ja siellä virtaavan vapaan ajatusvirran suhteesta kirjallisuuden arvottamiseen en ole niin huolissani kuin jotkut panelisteista näkyivät olleen. Netistä löytyy tällä hetkellä tosi upeita päiväkirjoja luetuista kirjoista, ja niiden herättämistä ajatuksista.

Palautetta - ja arvokasta sellaista - kirjailijalle se on sekin. Ilman nettiä se jäisi saamatta.

Näytelmätekstien pestuumarkkinoille hyvä osanotto

Lauantai 15.1.2011 klo 7.32

Kulttuuriyhdistys Kurkiaura järjestää näytelmätekstien pestuumarkkinat Haminassa lauantaina 29.1. Tekstien lähetysaika päättyi eilen.

Me järjestäjät panimme iloisena merkille, miten erilaisia tarinoita ajassa ja kirjoittajien päissä liikkuu. Tekstejä tuli runsaasti: historiaa, musiikillisia näkemyksiä elämästä, huumoria, lastennäytelmiksi ajateltuja tekstejä.

Näistä on mukavaa valita ne 5-6, joita pestuissa esitellään tarkemmin paikalle saapuvalle teatteriväelle ja yleisölle. Mukavaa, mutta vaikeaa.

Yritämme saada aikaan uutta yhteistyötä kirjoittajien ja näyttämöväen kesken. Toivon, että siinä onnistumme. Tämä aika kun tarvitsee suomalaisia tarinoita.

Talouden logiikasta, Portugalista ja velkakirjoista

Lauantai 8.1.2011 klo 6.31

HS:n taloussivu kertoo tänään (8.1.), että Portugalin valtion liikkeelle laskemien kymmenen vuoden velkakirjojen korko oli eilen 7,1 prosenttia. Sijoittajien luottamus maan talouteen kuulemma horjuu, ja sijoituksille pitää saada riskilisää.

Muistaakseni tavan pulliaisen käyttötilin korko on nyt Suomessa jossakin 0,25 prosentin kieppeillä. 7,1 prosenttia riskistä, eli ennakkoluuloista ja -odotuksista tuntuu hurjalta.

Tällaisten spekulaatioiden varaanko suuren ja kauniin Euroopan yhteisömme talous ja vakaus on rakennettu? Tästäkö syystä ne pitkät mustat autot pysähtyvät tv-uutisissa punaisen maton eteen, ja kireäilmeiset ministerit kiiruhtavat kokouksiin?

Tavan pulliainen ei ymmärrä. Mutta ehkä se, jolla on miljardien eurojen rahavarat takanaan ymmärtää. Hän ostaa Portugalin valtion velkakirjoja, ja ilmoittaa että hänen sijoittajan luottamuksensa ko. maahan horjuu.

Ja taas riskistä saatava korko nousee. Ja mustat autot pysähtyvät taas punaisen maton eteen. Ja kaikki alkaa alusta...

Journalistin ohjeet päivittyvät 1. tammikuuta

Lauantai 1.1.2011

Julkisen sanan neuvosto on päivittänyt ohjeensa meille journalistista materiaalia tuottaville työläisille. Uudet, 1.1.2011 voimaan astuvat ohjeet löytyvät täältä.

Päivitetyissä ohjeissa on monia hyviä tarkennuksia, koskien esimerkiksi yksityishenkilön yksityisyyden suojaa, ja lähdekritiikin käyttöä juttuja rakennettaessa. Näihin sääntöihin on hyvä tukeutua, jos ja kun jutun tarkoituksesta syntyy keskustelua työtään tekevän toimittajan ja hänen toimeksiantajansa, tai toimittajan ja hänen haastateltavansa välillä.

Samalla ohjeet ovat äärimmäisen haastavat toimittajalle: yhä useammin juttuja ja kuvamateriaalia ostavat mediat haluavat niihin kaikki oikeudet, mukaan lukien niiden käyttöoikeudet jossakin myöhemmässä käytössä, jota toimittaja ei tiedä haastattelutilanteessa.

Silloin hän ei voi sitä myöskään kertoa haastateltavalle.

Kalevala on ajankohtainen teos - valitettavasti

Lauantai 25.12.2010 klo 8.51

Luen tänä jouluna Kalevalaa. Elias Lönnrotin 1800-luvulla talteen keräämä, ties milloin alun perin sepitetty kansalliskertomuksemme on aina hätkähdyttävän ajankohtainen. Suuri kirjallisuus ei seuraa aikaansa, se seuraa elämää.

Monessa perheessä toteutuu tänäkin jouluna - valitettavasti - oheinen katkelma Kalevalan kolmaskolmatta runosta.

"Senpä lauloin laitoissani, huokaelin huolissani.
Sattui kauno kuulemahan, seinuksella seisomahan!
Niin kun tuo tulevi tuolta, astui aitan portahalle,
jo ma tuon tulosta tunsin, astunnasta arvaelin:
tukka tuiski tuulettaki, hivus viskoi viimattaki;
ikenet oli irvellänsä, silmät kiljan kaljallansa,
väätty pihlaja piossa, käätty karttu kainalossa,
jolla lyöä lykkeävi, kohti päätä kolkkoavi.

"Annas siitä illan tulla! Kun meni makoamahan,
otti vitsan vierehensä, nahkaruoskan naulaltansa,
ei ketänä muuta vasten, vasten vaivaista minua.

"Meninpä minäki itse illalla makoamahan,
sulhon vierehen venähyin; laski sulho vierehensä
antoi kyllin kyynäspäätä, viljalta vihaista kättä,
paljo paksuja pajuja, mursunluista ruoskan vartta.

"Nousin kylmältä kyleltä, viluiselta vuotehelta.
Sulho suorihe jälestä, ulos uksesta uhitti!
Käsi käypi tukkahani, haparoivi hapsihini,
tukat tuulelle jakeli, ahavalle anneksivi...

Laskun aika koittaa suurille puolueille

Sunnuntai 19.12.2010 klo 14.22

Joulun alla julkaistut mielipidekyselyt ennakoivat Perussuomalaisille ensi kevään eduskuntavaaleissa 15-20 prosentin kannatusta. Suurissa puolueissa (Kokoomus, Keskusta ja SDP) tulokset ovat herättäneet levottomuutta. Yleisesti on mietitty sitä, kestääkö Timo Soinin luotsaaman puolueen suosio tällaisena aina vaaleihin saakka.

Miksei kestäisi? Itse uskon, että Persujen suosion räjähdysmäisessä nousussa on kysymys kansalaisten vastareaktiosta maassa viimeisten 20 vuoden aikana harjoitetulle politiikalle. Tuloerojen kasvu on ollut jatkuvaa aina 90-luvun alun lamasta lähtien. Yhä suurempi osuus kansasta on jo pudonnut hyvinvoinnin kelkasta - riippumatta siitä, millainen sinisen-punaisen-vihreän kombinaatio vallassa on kulloinkin ollut.

Selitystä tukee sekin ennuste, ettei pienempien puolueiden voimasuhteisiin (Vihreät, Kristillisdemokraatit ja muut) näyttäisi olevan tulossa suuria muutoksia. Kolmea suurinta puoluetta on vaikea erottaa toisistaan. Jokainen niistä tuntuu olevan sekä työväenpuolue ja ympäristöpuolue.

Toivottavasti Perussuomalaisten nousun aiheuttama hämmennys ei latista kevään poliittista keskustelua. Monta tärkeää asiaa liikkuu ajassa: EU:n ja euron tulevaisuus, ilmastonmuutoksen hillitseminen, maahanmuuttopolitiikka, valtionvelan hallinta, muun muassa.

Ne, jotka Arkadianmäelle valitaan joutuvat joka tapauksessa ottamaan kantaa noihin asioihin - ja tekemään isoja päätöksiä.