Vain joka neljäs luottaa toimittajaan

Torstai 23.8.2012 klo 19.42

Noin otsikoidaan suomalaisten luottamusta eri ammattien edustajiin koskeva juttu tuoreessa Journalisti-lehdessä (14/2012). Otsikko on hyvä ja aihe on vakava.

On helppoa löytää syitä siihen, miksi journalistiin katsotaan epäillen. Toimittajat eivät onnistuneet kertomaan suurelle yleisölle ajoissa siitä, millainen aikapommi Etelä-Euroopan EU-maissa oli muhimassa. Jutuista - myös minulla - löytyy aika-ajoin asia- ja kirjoitusvirheitä vaikka niitä yrittääkin huolella välttää.

Samalla kun uutisvirran nopeutta yritetään lisätä, sitä halutaan samalla myös viihteellistää, koska uskotaan että kansalaiset eivät jaksa lukea, kuulla tai nähdä liian asiapitoisia ja raskaita juttuja.

Tutkimus, johon artikkelissa viitataan jaetaan toivottavasti myös niille pöydille, joissa viime kädessä päätetään toimitusten ajan- ja rahankäytöstä. Vain laadukas journalismi on sellaista, joka ansaitsee itselleen oikeuden olemassaoloon.

Facebook-kaverisi tietävät mitä deittiohjelmaa käytät

Torstai 16.8.2012 klo 8.08

Zoosk on Facebookin suosituin deittiapplikaatio. Liity nyt ilmaiseksi. Ystäväsi X.X. käytti Zooskia.

Maksettu mainos Facebook-seinäni oikeassa reunassa hätkähdytti. Ei itse mainos, vaan se että noiden X-kirjainten tilalla on hyvän ystäväni nimi.

Se, että ystäväni on tietämättään valjastettu osaksi tämän Facebook-sovelluksen markkinointia, ja että tieto sovelluksen käyttämisestä näkyy kaikille ystäväni lähes kahdesta sadasta Fb-kaverista aiheutti tässä tapauksessa paljon pahaa mieltä.

Facebookin ja muun sosiaalisen median sovellukset ovat hauskoja ja helppoja leluja. Kannattaa muistaa, ettei niiden käyttö ole ilmaista.

Hintaa klikkauksista ei makseta euroissa, vaan tietoina henkilökohtaisista asioista. Mieti siis, ennen kuin klikkaat. 

Aikuisia lapsia riittää - valitettavasti

Keskiviikko 15.8.2012 klo 6.47

"Jos olet alkoholistin aikuinen lapsi, todennäköisesti humalatilan eteneminen määräsi, kuinka vanhempasi sinuun suhtautuivat. Ei ihme, että sinua kiinnostaa enemmän henkilö, joka lupaa soittaa sinulle, mutta jättää sen tekemättä kuin sellainen henkilö, joka sanoo soittavansa ja todella tekee sen. Mitä tavoittelemisen arvoista tuossa jälkimmäisessä voisi olla?"

Lapsuuden perheessä esintyneen alkoholismin, kiihkouskovaisuuden, mielisairauden tai jonkin muun syyn aiheuttama vamma voi aiheuttaa ihmisen mieleen vaurioita, jotka puhkeavat esille vasta aikuisella iällä. Syntyy aikuisia lapsia, jotka eivät osaa käyttäytyä kuten aikuisten pitäisi. Eivät ainakaan niiden normien mukaan, joita meille aikuisille asetetaan.

Pakonomainen käyttäytyminen - vaikkapa päihteiden käyttö, syömishäiriöt, pakonomainen puhuminen tai siivoushulluus - hallitsee usein tällaisen aikuisen elämää. Ihminen ei ole tyytyväinen itseensä, mutta ei tiedä miksi ei ole. Valitettavasti aikuisen lapsen syndrooma vaikuttaa myös hänen ympärillään oleviin ihmisiin:

"Aikuisena lapsena olet harvoin parisuhteessa tasapainoisen, elämänsä järjestyksessä pitävän henkilön kanssa. Henkilön, jonka kanssa tämä päivä on samanlainen kuin eilinen ja todennäköisesti huominenkin.... Tuskin elät tällaisen henkilön kanssa, sillä sinusta tällainen henkilö on ikävä ja tylsä. Tai jos elätkin, haaveilet varmaan jostain vähän jännittävämmästä suhteesta."

Lukuvinkki: Irene Kristeri: Tule lähelle mene pois (Kirjapaja 1997)

"Romaani nauraa ihmisen halulle olla jotakin muuta kuin on"

Torstai 9.8.2012 klo 7.56

Otsikon lauseen kirjoittaa Laura Norris arvioidessaan romaaniani Ristimitta 12osumaa.fi -nettisivuilla 6.8.2012.

Kritiikistä, sen puutteesta ja siitä kuinka kriitiikki ei osunut kohteeseensa puhutaan paljon kirjailijapiireissä. Täydellisiä teilauksiakin ja mielensä pahoittamista alalla tunnetaan.

Mielestäni kriitikon tehtävä ei ole olla selkääntaputtelija ja kehuja tarinankertojalle. Eikä hänen tehtävänsä ole olla kurittaja ja ruotuunpanija. Hyvä kriitikko ymmärtää, että hän voi edustaa vain ja ainostaan itseään lukijana. Niin sanottua yleistä ja yhteistä mielipidettä ei ole olemassa. Ei hyvää, eikä huonoa makua.

Mitä kirjailija sitten odottaa, jos ei kehuja? Ainakin itse olen tyytyväinen silloin, kun kriitiikko näyttää löytäneen kirjasta niitä teemoja, joita olen siihen yrittänyt leipoa. Löytää ja kertoo sen, pitipä hän sitten niistä ja niiden kerrontavasta tai ei.

Minusta Laura Norrisin kritiikki on hyvä.

Kaikki nuo kirjallisuusblogeja pitävät naiset

Maanantai 6.8.2012 klo 18.03

Eräs uutuusromaaninsa näkyvyyttä ja markkinointia pähkäilevä kirjailijakollega lähetti minulle sähköpostia. Hän äimisteli tekemäänsä havaintoa kirjallisuusblogien maailmasta.

Samalla kun kirjallisuuskritiikkien määrä perinteisessä printtimediassa vähenee, on nettiin omaksi harrastuksekseen kirjoittavien kirjallisuuskriitikoiden toivottu paikkaavan tätä yhä yhä suuremmaksi käyvää puutetta kirjojen saamassa näkyvyyydessä. Kirjablogeja löytyykin netistä melkoisen vaivatta ja paljon.

Kollegani oli tehnyt kuitenkin hämmästyttävän havainnon: kaikki ne suosituimmat kirjablogistit, joille hän oli tarjonnut teostaan tutustuttavaksi ovat ilmeisesti naisia, ja iältään melko nuoria. Tarkastin väittämän oikeellisuuden: siltä se tosiaan näyttää!

Kysyä sopii (iäkkään mieskollegan suulla), mistä tämä johtuu, ja mitä se tarkoittaa eri tyyppisten, sukupuoleltaan ja iältään erilaisten kirjailijoiden tuotosten saamassa näkyvyydessä. Painottuvatko nuorten naiskriitikoiden lukuharrastuksessa samaa sukupuolta olevien, iältään suurin piirtein samanikäisten naisten kirjoittamat kirjat?

Ja miksi miespuolisia kirjabloggaajia näyttää olevan niin vähän?

Thomas Hylland Eriksen ja hitauden ylistys

Sunnuntai 29.7.2012 klo 13.29

Norjalainen antropologi Thomas Hylland Eriksen sanoo Hesarin haastattelussa (29.07.12) tylsistymisen olevan jotakin, jonka puolesta pitäisi taistella. Olen hänen kanssaan samaa mieltä.

"Luovuus ja oivallukset kumpuavat joutilaisuudesta. Ihmissuhteet, perhe-elämä ja asioiden ymmärtäminen tarvitsevat hidasta aikaa."

Lienee yleinen kokemus että silloin, kun ihminen tekee käsillään jotakin johon ei tarvitse keskittyä aivot rullaavat vapaalla, keksien yllättäen ratkaisun mieltä kauankin hiertäneeseen ongelmaan.

"Eräs tutkija kertoi juuri, ettei enää kykene lukemaan kirjoja. Kroonisesta keskittymiskyvyn puutteesta on tulossa sivistyksen uusi neuroosi."

Millä me korvaamme ymmärtämisen, jos emme enää kykene edes lukemaan?

Hylland Eriksenin mielestä hitaan ajan puute on ihmiskunnan pahin ongelma. Vahva väite. Joka tapauksessa kiitos hyvästä artikkelista toimittaja Johanna Pohjolalle.

Jos Enkeli-Elisakin petti

Perjantai 20.7.2012 klo 7.17

Yksi hiljaisen uutiskesän uutisskuupeista on ollut koulukiusatun, itsemurhan tehneen Enkeli-Elisan mahdollinen paljastuminen keksityksi henkilöksi. Asiasta kertoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat. Muun muassa Hesarin päätoimittaja Mikael Pentikäinen käsitteli median pettänyttä uutiskritiikkiä kolumnissaan 13.7.

Enkeli-Elisan tarina on saanut ison määrän ihmisiä linkittämään itsensä hänestä kertoville Facebook- ja Internet-sivuille. Se tarkoittanee sitä, että tarina on koskettanut jotakin meissä. Itsekin kirjoitin näin blogissani 9. maaliskuuta.

Jos Elisan tarina osoittautuu keksityksi, on totta että ihmisiä - meitä - on huijattu. Toisaalta en osaa oikein tuntea itseäni petetyksi. Moni koulukiusattu tai kiusatun omainen on saanut purkaa tuntojaan Elisan kautta.

Melkeinpä olen pettyneempi, jos Elisan tarina on kaikesta huolimatta tosi. Vale-Elisan tapauksessa maailmassa olisi ainakin ollut yksi kiusattu ihminen vähemmän.

Mikä on kirjailijan tehtävä?

Sunnuntai 8.7.2012 klo 15.07

Kymenlaakson radion uutispäällikkö Petri Niemi haastatteli minua kuluneella viikolla radioon. Ammattitaitoisen toimittajan kanssa oli ilo asioida. Kiitos!

Petri kysyi minulta sen kysymyksen, joka kirjailijalle tehdään usein. Että millaisena näen kirjailijan ja kirjallisuuden tehtävän nykymaailmassa. Jotakin siihen taisin vastata.

Kotimatkalla mietin asiaa tarkemmin. Minua paljon viisaampi ihminen on sanonut filosofian olevan sitä, että ihminen menee pimeään huoneeseen joka on täynnä kissoja löytääkseen sieltä mustan kissan. Uskonto on sitä, että ihminen menee samaan huoneeseen, nappaa yhden kissoista kiinni ja uskoo että se on se musta kissa.

Tuota ajatuskulkua voisi jatkaa. Kirjallisuuden - ja kaikkien muidenkin taiteen lajien - tärkein tehtävä on olla kiinnostunut kaiken värisistä kissoista.

Hyväkin ihminen pystyy tekemään pahaa

Tiistai 3.7.2012 klo 7.14

Erään kansainvälisen yhtiön entinen henkilöstöpäällikkö tervehti uusia työntekijöitä muistuttamalla heitä siitä, ettei yhtiö rakasta heitä. Se vuokraa heidät niin pitkäksi aikaa, että he tuottavat sille voittoa, ja lopettaa vuokrasuhteen heti kun heidän tuottavuutensa lakkaa.

Henkilöstöpäällikkö kehotti työntekijöitä etsimään työstään sitä, mikä ravitsi heidän tunne-elämäänsä, sillä sellaista ravintoa ei palkkakuitti antaisi. Hän kehotti työntekijöitä hoitamaan ihmissuhteita sekä kotona että työpaikalla, sillä vain ne täyttäisivät sielun tarpeet.

Viisas päällikkö osasi samastua ihmisiin, ei kollektiiviseen käsitteeseen nimeltään yhtiö. Yhtiöllä voi olla arvot, mutta sillä ei ole sielua eikä tunteita. Ihmisen psyyke ei ole yhtenäinen kokonaisuus, vaan se on moninaisiin suuntiin jakautunut kokoelma pirstaleita.

Osan niistä voi vuokrata työnantajalle. Jos yrittää vuokrata/luovuttaa ne kaikki, tai painaa osan niistä taka-alalle on tuloksena yleensä ongelmia.

Voi olla, että sama periaate toimii myös ihmisten välisissä suhteissa.

Lukuvinkki: James Hollis: Miksi hyvät ihmiset tekevät pahaa (Rasalas2008)

Moni kirjailijaan rakastunut pettyy

Tiistai 19.6.2012 klo 19.10

”Moni rakastuu henkilöön joka nauttii sosiaalista arvonantoa. Hän saattaa olla esimerkiksi laulaja tai pianisti, nyrkkeilijä tai kilpahiihtäjä tai ehkä kirjailija.

Tutkikaamme tapausta että joku rakastuu pianistiin. Poikkeuksellista hänen tapauksessaan on musikaalisuus, ura ja menestys, koko musiikkiestradien loistava maailma, kaikki tuo on sosiaaliselta kannalta tavallisuudesta poikkeavaa. Mutta elämä pianistin rinnalla onkin jo toista. Ja sama pätee kaikkiin tämän kaltaisiin ammatteihin, sillä ytimeltään ne edellyttävät kurinalaisuutta, harjoittelua, uusiin tavoitteisiin, saavutuksiin, täydellisyyteen pyrkimistä. Yleisö ei näe kaikkea tätä vaivaa ja rutiinia, eikä rakastunut ihminenkään sitä heti näe; loistava saavutus tekee häneen vaikutuksen, eikä hän tule ajatelleeksi sitä nöyrää, yksinäistä työtä, joka on kaiken tämän välttämätön edellytys ja johon hänen on opittava osallistumaan esittämättä siinä pääosaa. Niinpä hän helposti pettyykin.”

Kirjailijan titteli tuntuu tosiaan olevan arvostettu. Itse työ ei ole mitään glitteriä ja kimallusta. Jopa neroilla - joita luojan kiitos on joukossamme vähän - arki voi olla yllättävän tylsää.

Syytä onkin nostaa hattua kaikille niille läheisille, jotka sen tylsyyden kestävät.

Lukuvinkki: Francesco Alberoni: Rakastuminen (Otava 1984)

Intentio ajaa meitä eteenpäin

Tiistai 5.6.2012 klo 6.09

Seuraavassa tekeillä olevan romaanini kappaleessa minun on paljastettava sen tuleville lukijoille päähenkilöni intentio. Suomeksi intentio tarkoittaa pyrkimystä, tavoitetta, aikomusta.

Proosatekstissä intentiolla on tavattoman suuri merkitys. Tästä eteenpäin päähenkilö suuntaa tarinassani voimavaransa tuon pyrkimyksensä/aikomuksensa/tavoitteensa saavuttamiseen. Tulee vastavoimia, jotka yrittävät estää sen. Ja myötätuulia, jotka kuljettavat häntä - joskus onnekkaastikin - kohti tavoitteensa saavuttamista. Tuo kamppailu on toivottavasti yksi niistä tekijöistä, joka pitää yllä lukijoiden mielenkiintoa tarinaan.

Intentio on kirjoittajalle ongelmallinen ja ajatuksia herättävä rakennuspalikka. Kuinka monella meistä ihmisistä on oikeasti  sisällään jokin sellainen roihuava tavoite, jota kohti me yritämme kulkea? Viekö intention julistaminen koko tarinaa poispäin "oikeasta" elämästä?

Joku on sanonut proosaa tiivistetyksi kuvaukseksi elämästä. Ehkä intentio on juuri siksi niin tärkeä ja lukijaa koukuttava asia.

Ymmärrys oman elämänsä tarkoituksesta voi löytyä juuri tarinoita lukemalla, katsomalla ja kuulemalla.

Kirjan aika vie elokuussa Hämeenlinnaan

Maanantai 28.5.2012 klo 6.49

Kesällä Suomi täyttyy kirjallisuustapahtumista. On Kouvolan Dekkaripäiviä, Sastamalan vanhan kirjan päiviä, Pentinkulman päiviä ja monia monia muita.

Oma tieni vie - Kouvolassa käynnin lisäksi - ensimmäistä kertaa Hämeenlinnaan Verkatehtaalle Kirjan aika -tapahtumaan elokuun lopulla. Luvassa on mielenkiintoinen keskustelu perjantai-iltana kirjailijakollegoiden kanssa. Onhan annettu aihe yksi niistä elämän peruskysymyksistä.

Naisen silmin vai miehen mitalla?

Rakkaudella riittää vihollisia

Tiistai 22.5.2012 klo 7.23

"Tämä päivä valitsee lakanoita huomisen petiin. Jos voi tänään olla tyyni ja sovussa itsensä ja ympäristönsä kanssa, ei välttämättä ole saanut paljon aikaiseksi, mutta on saanut itselleen kokemuksen, joka kantaa huomiseen asti. Tässä on suurin vaikutusvalta, minkä ihminen voi ikinä saada, koska muuta vaikutusvaltaa ei ole."

Kielteiset tunteet ja ajatukset kuuluvat elämään meistä jokaisella. Samoin negatiiviset teot toisia ihmisiä kohtaan, joko tahallisesti tai tahattomasti. Sellaiset teot joihin liittyy Valhe, Valta, Viha, Vangitseminen tai Vastuuttomuus.

Onneksi noille hyvän elämän vihollisille löytyy vastavoimia. Jos ne vain löytää: Totuus, Vaikuttaminen, Anteeksiantaminen, Vapaus ja Vastuu.

Pieniä sanoja. Mutta löydettyinä, ja oikein käytettyinä hirmuisen suuria asioita.

Lukuvinkki: Tiia Arjanne: Rakkauden Viisi Vihollista (magentum 2007)

50 vuotta Äänettömän kevään ilmestymisestä

Sunnuntai 13.5.2012 klo 11.55

Mustarastas lauloi viime yönä pensaikossa taloni lähellä. Oli pakko seisahtua hetkeksi ulos ja kuunnella mestarilaulajaa.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta amerikkalaisen Rachel Carsonin (1907-1964) kirjoittaman kirjan Silent spring - eli Äänetön kevät - ilmestymisestä. Kirjan on sanottu olleen yksi niistä tekijöistä, jotka synnyttivät kansainvälisen ympäristöliikkeen.

Rachel Carson kritisoi kirjassaan ympäristömyrkkyjen, erityisesti DDT:n käyttöä ja niiden aiheuttamia vaurioita luonnossa. Varmasti osin Carsonin kirjan ansiosta tuon supermyrkyn käyttö kiellettiin. Kielto on yksi niistä tekijöistä, jonka vuoksi saamme edelleen ihastella Suomessakin merikotkan ja muuttohaukan kaltaisia uljaita lintuja.

Yksin kesäyössä on lohdullista ajatella, että kirjallisuudella oli silloin, ja voi yhä olla  valtavia vaikutuksia yhteiskunnassa.

Ristimitta kiertää lukijoiden käsissä

Tiistai 8.5.2012 klo 7.38

Maaliskuussa ilmestynyt romaanini Ristimitta on kirjastoissa nyt hyllytavarana. Varsin monissa kirjastoissa se lienee siinä uutuuksien hyllyssä näkyvällä paikalla, juuri siinä johon monet kirjastojen aktiivisimmista käyttäjistä ensimmäisenä kävelevät.

Kirjailijalle on tuskin mitään motivoivampaa seurattavaa kuin käydä kurkkaamassa eri alueiden nettikirjastoista sitä, kuinka hänen kirjoittamansa kirja kiertää. Se tekee tyytyväiseksi, kun näkee että uusin kirja ei kauan ehdi levätä hyllyssä.

Yhä uudet kädet tarttuvat kirjaan, vievät sen lainaustiskille ja siitä edelleen kotiin selattavaksi ja luettavaksi. Joka ikinen kerta siitä tarinan puolikkaasta, jonka kirjailija on paperille luonut syntyy täysin uusi, uniikki kokonainen tarina.

Ristimitta näkyy kiertävän hyvin esimerkiksi Satakunnan kirjastoissa. Minkähän laisia tarinoita länsirannikolla sen teemoista syntyy?

Tunteet lukossa - ainakin testin mukaan

Torstai 26.4.2012 klo 14.11

Netti on nykyisin täynnä kaikenlaisia testejä, joiden avulla ihminen voi testata millainen hän oikeasti on. Melkoinen osa testeistä tuntuu - ainakin pikaisesti silmäiltynä - enemmän viihteeltä kuin miltään muulta.

Jotkut ovat jopa mielenkiintoisia. Yksi sellainen löytyy täältä. Kysymyksessä on kirjaan Tunne lukkosi - vapaudu tunteiden vallasta liittyvä testi niistä asioista, jotka ovat kenties jääneet lapsuudesta tai aikaisemmista elämänkokemuksista kaihertamaan mieleen haitallisina tapoina ajatella.

Jokaiselle meistä syntyy tuollaisia tunnelukkoja. Niitä voi olla vaikea hyväksyä - saati että edistyisi niin pitkälle, että niistä lukoista yrittäisi pyrkiä tietoisesti eroon.

Joskus se työ totisesti kannattaisi.

Huumori on kirjoittajalle taitolaji

Tiistai 17.4.2012 klo 6.47

Kuluneen vuoden aikana perussuomalaisen eduskuntaryhmän sanomisia, tekemisiä ja kirjoittamisia on selitetty useampaankin otteeseen huumoriksi. Näin kävi viimeksi viime viikolla, kun kansanedustaja James Hirvisaari selitti avustajansa nettikirjoituksia väärin ymmärretyksi, satiiriseksi huumoriksi.

Huumori on taitolaji. Jokaisella meistä on erilainen huumorintaju. Se, mikä saa toisen ihmisen nauramaan ei naurata toista yhtään. Jokaisella on oltava oikeus omanlaiseensa huumoriin - paha vain, että usein se, mikä naurattaa toista ihmistä on loukkaus jotakin toista ihmistä kohtaan.

Satiiri on sanakirjan mukaan pilkkaruno, -romaani, -näytelmä tai elokuva. Täytyy kysyä, että jos Hirvisaaren avustajan hihamerkkikirjoitus oli satiiria, niin kuka tai mikä oli sen pilkan kohde.

Samoin voi kysyä sitä, onko huumori hyvää ja osuvaa silloin, kun se on selitettävä huumoriksi. Huumori kun on määritelmänsa mukaan kykyä tajuta huvittavat asiat.

Uusi käsikirjoitus on matka tuntemattomaan

Keskiviikko 11.4.2012 klo 8.28

Aloitan parhaillaan uuden romaanikäsikirjoituksen ensimmäisen version kirjoittamista. Minulla on päässäni epämääräisenä möykkynä ajatus teemasta, josta haluan irroittaa lihat näkösälle tarinankerronnan julmalla veitsellä. Jokin outo ääni kuiskuttelee korvaani, että voisin löytää teemasta jotakin uutta, jotakin jota ei ole vielä kerrottu.

Ruutupaperivihkossa on kuukausien aikana kertyneitä ranskalaisia viivoja kysymyksistä, joiden avulla toivon voivani potkia tarinaa eteenpäin. Alitajunnassa, vielä aika syvällä odottaa koko joukko kohtauksia, joissa luomani ihmishahmot elävät, kuolevat, rakastavat, vihaavat ja antavat teemalle kasvot.

Tarinan ensimmäisen version kirjoittaminen on minulle kuin juopunutta harhailua liian leveällä jalkakäytävällä. Ei oikein tiedä, että mihin sitä on menossa. Tai luulee tietävänsä, mutta jalat eivät tottele, eikä pää. Voi olla, että päädyn ison, kauniin, kiinnostavan teemani kanssa aivan jonnekin muualle kuin minne olen luullut olevani matkalla.

Tämä tarinankertojan ammatti on yhtä helvettiä. En suosittele tätä kenellekään. Jostakin syystä pidän tästä enemmän kuin juuri mistään muusta.

Sosiologi Bauman: Kotona ratkaisee tunne, työelämässä oma etu

Perjantai 30.3.2012 klo 7.03

"Max Weber pani ensimmäisenä merkille, että työn ja kodin erottaminen toisistaan on modernin yhteiskunnan merkittävimpiä piirteitä. Erottamalla voidaan välttää vastakkaisten toimintapisteiden törmäys. Se onnistuu eristämällä toisistaan kaksi toimintaympäristöä, joista toisessa kannetaan huolta hyödystä ja toisessa moraalisesta velvollisuudesta.
   Kun henkilö osallistuu työhön, häntä eivät sido perhesiteet; hän toisin sanoen vapautuu moraalisuuden paineista. Siksi hän voi keskittää kaiken huomionsa hyödyn tavoittelemiseen, mitä työelämässä menestyminen vaatiikin. Kun hän palaa perheen pariin hän voi unohtaa kylmät, työhön liittyvät laskelmat, ja tavarat voidaan jakaa perheenjäsenten kesken kunkin tarpeiden mukaisesti.
   Ihanteena on, että hyötyajattelun ei tulisi rasittaa perhe-elämää (eikä myöskään niitä yhteisöllisiä elämänmuotoja, jotka rakentuvat tai pyrkivät rakentumaan perhe-elämän mallin mukaan). Yhtä ihanteellista olisi, jos moraalisten tunteiden nostattamien vaikuttimien ei annettaisi vaikuttaa työelämässä. 
   Menestys työssä (siis pohjimmiltaan kilpailutilanteessa) riippuu käyttäytymisen rationaalisuudesta, ja se puolestaan tarkoittaa, että käyttäytyminen alistetaan tyystin oman edun tavoittelemiselle. Rationaalisuus tarkoittaa, että toimintaa ohjaa pikemminkin järki kuin tunne. Toimintaa pidetään rationaalisena vain niin kauan kun se koostuu tehokkaampien ja edullisempien keinojen soveltamisesta käsillä olevaan tehtävään."

Kirkkaasti ja loogisesti ajateltu. Sosiologit ovat tienneet jo kauan syyn johdon ylisuuriin optioihin ja omituisiin asuntokaupppoihin. Miksi me yhä hämmästelemme, kun sellaista tapahtuu?

Lukuvinkki: Zygmunt Bauman, Sosiologinen ajattelu (Vastapaino 1997)

Pitkä on kirjallisuusblogien rivi

Perjantai 23.3.2012 klo 13.02

Eräs tuttavani sanoi hiljattain, että hän on löytänyt mielenkiintoisimmat blogit seurattavakseen puhtaasti sattumalta ja vahingossa. Ne sellaiset, joiden kirjoituksia hän seuraa ja jopa kommentoi.

Blogit ovat tätä päivää, ja niitä löytyy netistä joka lähtöön. Kirjoittaja voi näpytellä nettiin havaintojaan elämästä, pitää päiväkirjaa, kommentoida lukemiaan kirjoja tai tehdä melkein mitä vain, mitä kirjaimilla voi tehdä.

Seuraan itsekin muutamia, mielestäni hyvin tehtyjä blogikirjoituksia. Se on yksi tapa kommunikoida telepaattisesti sellaisen ihmisen kanssa, jota en tunne muuta kuin näin sähköisesti, mutta jonka ajatuksista olen kiinnostunut.

Kirjallisuuteen liittyviä blogeja on netissä runsaasti tarjolla. Parnasso-lehden päätoimittaja Jarmo Papinniemi on koonnut fiksusti ison joukon kirjallisuusblogeja sähköisen päiväkirjansa linkeiksi. Monimuotoista on kirjallisuuden maailma!